Pikkujoulu merkintä

Eilen vietettyjen bloggaajien pikkujoulujen vuoksi päätin heittää minäkin merkinnän, kävinhän paikalla kahteen eri otteeseen - ennen ajovuoroa ja kerran sen aikana.

Vuoro itsessään oli tyypillistä pikkujouluajan ajelua. Ei pikkujoulut taksin näkökulmasta katsottuna juurikaan poikkea tavallisesta viikonlopusta kuin siten että liikkeellä on hieman enemmän ihmisiä joille taksin käyttö ei ole normaali tapa liikkua. Silloin saa hieman enemmän vastailla perinteisiin taksikysymyksiin - on hieman vilkkaampaa, viisi vuotta, renki, mersu, jne.

Eiliseen sisältyi kuitenkin yksi hieman huvittava tapahtuma: Arabianrannasta sain paluukyydin hieman kahden jälkeen. Asiakkaat olivat n. 28-vuotias erittäin kaunis nainen ja häntä n. 10 vuotta vanhempi mies. Pariskunta oli selkeästi tutustunut toisiinsa tarkemmin illan aikana - olisikohan kyseessä ollut suuremman firman kahdella eri osastolla työskentelevää ihmistä pikkujouluista palaamassa.

Nainen oli selkeästi lähdössä jatkamaan vielä jonnekin ja alkuperäisenä matkasuunnitelmana oli jättää hänet johonkin keskustaan, josta mies olisi jatkanaut kotiinsa. Takapenkiltä kuului kiherrystä, hieman vaatteiden kahinaa ja kiihkeätä suutelua. Välillä nainen naurahti ja jossain keskustan lähellä hän huudahti "Voi mieletöntä!" ja kääntyi hihitellen supattamaan miehen korvaan jotain.

Yön kiihkeässä ajorytmissä minulla on valo-ohjaamattomissa risteyksissä tapana pyörittää päätäni villisti ympäriinsä, jotta voisin havaita paremmin muut liikkujat. Näin tein nytkin ja kerran silmäkulmastani havaitsin miehen housujen etumuksella jotain toimintaa, mutta en jäänyt sitä sen ihmeemmin seuraamaan.

Keskustaan päästyämme nainen päätti että Studio 51 on paikka jonne hän on matkalla ja paikalle kaarrettuamme pariskunta kävi lyhyen neuvottelun jatkosta ja mies päätti lähteä naisen matkaan. Ennen autosta poistumista nainen suoritti ääneen ajatellen pienen tilannekatsauksen, kuin varmistaakseen että kaikki on hyvin ja lopetti katsauksen sanoihin "..ja sulla on housut kiinni, hyvä."

Nyt yleensä niin sfinksimäinen pokerini repesi hieman ja naureskelin hetken itsekseni. Nopea vilkaisu takapenkin kuntoon ettei mitään ylimääräisiä roiskeita ollut missään ja sitten toivotin kaksi tyylikkäästi ja kalliisti pukeutunutta, ns. hyviin osoitteisiin matkannutta 30-vuotiasta naista tervetulleeksi kyytiini. Vaan olisivatkohan halunneet tulla, jos olisivat tienneet mikä säpinä oli hetkeä aiemmin samalla penkillä käynyt?

Saint-Germain Des-Prés Café svengasi.

Bongattu

Tämä on pakko kirjoittaa - minut bongattiin ensimmäisen kerran. Siljan terminaalissa kaksi pariskuntaa tuli kyytiin ja viereeni istuutunut mies kysäisi:

- Oletko Jude?

Katselin miestä hetken ja mietin että pitäisikö minun tuntea, mutta mikään kello ei soinut, joten sanoin:

- Joo, olen.

Mies halusi tarkentaa ja kysäisi:

- Se Jude joka bloggaa?

Bingo! Kerroin olevani ko. henkilö. Tällöin mies ojensi suuren kätensä ja sanoi:

- Kuski kaakosta.

Kuski kaakosta on yksi tämän blogin asiallisimmista ja pitkäaikaisimmista kommentoijista. Oli mukava tavata.

Jos tarkkoja ollaan, tämä bongaus ei ollut ensimmäinen, mutta muut ovat olleet täkäläisiä kollegoja ja niitä ei lasketa.

Pyörät pyörivät

Minusta on alkanut vähitellen tuntua siltä että voisin lopettaa hommat, niin kirjoittamisen kuin ajamisenkin. Istuminen ratin takana alkaa tuntua melkoiselta puurtamiselta ja asiakkaat ovat enemmän ja enemmän yhtä ihmisvirtaa. Välillä mieleen tulee joitain tapahtumia, tilanteita ja ajatuksia joista voisi riipustaa rivin ja toisenkin, mutta kun ei vaan jaksa.

Muutenkin sykli alkaa olla sellaisessa vaiheessa että tässä on keksittävä piakkoin jotain uutta. Olen onnistunut vaihtamaan ammattia keskimäärin viiden vuoden välein – takana on ravintolatyötä, radioäänenä olemista, toimitustyötä, ilmoitustilan myyntiä, opettamista, uusmediatoimiston vetämistä – vähän kaikkea. Mutta nyt alkaa tuntua vähitellen siltä että perse puutuu istuessa ja pitäisi saada päälle jotain hommia. Taksityö on sikäli ollut mielenkiintoista ettei se vaadi kovinkaan paljoa aivokapasiteettia kun kokemusta ja rutiinia on tullut riittävästi. Silloin sitä pystyy kruisaamaan rennosti ja miettimään kaikkea muuta. Ja nyt pitäisi saada ihan oikeasti nupille hommia.

Ehkä minusta vain nyt tuntuu tältä, mutta luulen että tämä oli viimeinen merkintä – olen tainnut antaa blogiyhteisölle sen mitä minulla on annettavana taksibloggaajana. Mieli voi muuttua, mutta nyt on tauon paikka.

Väsyttää

Kun 18.00 - 04.30 (sekä perjantai että lauantai) vuoro saa jatkoja 05.30 ja 06.00 saakka, niin silloin väsyttää. Käytännössä työaika venyy lähelle aamu seitsemää ja nukkumaan pääsee hieman ennen kahdeksaa. Huomenna pitää olla ratissa taas 03.00, joten ei tässä taas jää ihmeemmin aikaa elämiseen, kirjoittamisesta puhumattakaan.

Maailma kaatuu

Ette voi ikinä uskoa kuinka sydäntäsärkevää voi olla vajaa 20-vuotiaan naisenalun tuska, kun hän on löytänyt toisen naisen poikaystävänsä sängystä. Maailma kaatuu, taivas putoaa, linnut eivät laula enää koskaan eikä aurinko enää nouse. Kyydissäni ollut neito oli aikonut yllättää poikaystävänsä menemällä viime yönä tämän luokse nukkumaan, mutta sängyssä taisi olla ahdasta.

Edellämainittuja luonnonmullistuksia odotellessa neito ehti kuitenkin soittaa parikin tulikiven katkuista kertaa poikaystävälleen ja kertoa oman näkemyksensä mm. paikalla olleen kolmannenpyörän vartalosta jne.

Olihan neidon tuska hellyttävää, mutta tämä tuskin tuli olemaan viimeinen kerta kun häntä petetään ja hän tulee varmasti itse tekemään jollekin toiselle vastaavan tempun yhdelle tais useammalle poikaystävistään. Sillä elämä on. Vaikka sen ei tarvitisisi olla.

Alakuloa lisäsi Ted Hawkins

Sitä on kuulemma liikkeellä

Nuhaa nimittäin. Nokka vuotaa vaikka se on tukossa, yskittää, kolottaa ja kaiken kruunaa aina välillä komea aivastus. Menen sänkyyn potemaan. En tiedä että onko rommitotista hyötyä, mutta hyvältä tuo maistuu.

Reisipokaa tarjolla

Kävin viikonloppuna itsekin viihteellä - kaverin ja sen kaverin yhteiset synttärit. Matkalla Soukasta kotiin hieman vaille neljä soi puhelin ja soittajana oli yksi niistä harvoista joilla on henk. koht. kännykkänumeroni. Olen jakanut tätä numeroa hyvin harvoille ja valituille asiakkaille, sellaisille joiden olen katsonut olevan ns. hyviä tyyppejä ja joille mielellään tarjoaa hieman extra-palvelua.

Tällä kerralla soittaja oli viehättävä nainen jota olen kyydinnyt toisinaan baariin ja sieltä pois. Hän tietysti kysyi että olenko ajossa ja luonnollisesti vastasin että valitettavasti olen itsekin ollut viihteellä. Mutta sitten keskustelu ponnahti alueelle jota harvemmin on asiakkaiden kanssa käsitelty. Hän sanoi minulle: "Jos sä olisit nyt täällä, niin mä panisin sun kanssa". Vaikka olin itsekin tukevasti juovuksissa ja ns. menopäällä, heitto yllätti minut täysin. Urani ensimmäinen reisikyytitarjous ja sekin tuli ollessani vapaalla.

Suski, tästä keskustellaan vielä. Varaudu piikittelyyn.

Sunnuntaiajelua

Eilen liikenne oli päivällä todella rentoa. Ihmiset olivat todennäköisesti ottaneet tosissaan ilmoitukset liikennejärjestelyistä ja mahdollisista ruuhkista. En tiedä että pitivätkö he vapaata vai olivatko tulleet jollain muulla välineellä kuin omalla autolla töihin, mutta yksityisautoilu oli mielestäni merkittävästi vähäisempää. Ja se tuntui hyvältä. Oli todella rentoa olla töissä, tällaista sen tulisi olla aina. Ja jos tietullit vähentäisivät Helsingin keskustan liikennettä samalla tavalla, olen ehdottomasti tietullien kannalla.

Paul Ankan Rock Swings piti meininkiä rentona.

Jalkakäytäväliikennettä, vaihe 2

Pyöräily jalkakäytävillä taitaa olla jo niin yleinen ilmiö ettei siihen enää juurikaan kiinnitetä huomiota - lukuunottamatta joitakin kaltaisiani pilkunviilaajia. Jalkakäytäväpyöräilystä on tullut selkeästi niin yleistä että on tullut aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen - jalkakäytävämopoiluun. Sana mopohan on lyhenne MOottoriPOlkupyörästä, joka lienee käännetty jostain ulkomaisesta ilmaisusta. Mm. ranakankielessä tunnetaan velomoteur, joka tarkoittaa kirjaimellisesti tuota moottoripolkupyörää.
Eilen nimittäin osui silmiini autojen vauhdilla kulkeva mopo jalkakäytävällä. Kyseessä ei ollut edes mikään juuri mopon saanut teini, vaan aikuinen mies harmahtavalla parralla. Jannu päristeli aivan pokkana jalankulkijoiden seassa, joista vain yksi jäi ihmettelemään menoa. Kai tästäkin tulee pian yleisesti hyväksyttävää toimintaa johon edes poliisi ei viitsi puuttua. Olen nimittäin kerran osoittanut työssä olleelle poliisille (jolla oli donitsi kädessään - ihan totta) jalkakäytävällä pyöräilevän keski-ikäisen naisen ja kysynyt että eikö tuo ole vastoin lakia. Poliisisetä vastasi donitsin natustelun ohessa että "ei sitä kaikkeen jaksa puuttua".

Jalkakäytävämopoilijaa ihmetellessä autossa soi Maria Rita.

En vaan jaksa

Aamuruuhkassa ei ole mitään järkeä. Espoolaiset, vantaalaiset ja muut ympäristökuntalaiset tunkevat sisääntuloväylät niin täyteen autoja että jumittaa varmasti. Sitten pienempien väylien käyttö on estetty betoniporsain ja läpiajokielloin - ihan miten vaan hankalammaksi voidaan asioita tehdä. Edelleen olen sitä mieltä että Helsinki tarvitsee tietullit ruuhka-aikoihin, illalla voisivat sitten tulla elokuviin ja muihin rientoihin jos vielä haluavat. Jos tietulleista on ainoastaan hyviä kokemuksia Tukholmassa ja Lontoossa, mikä tekisi Helsingistä sellaisen paikan ettei niistä olisi täällä hyötyä. Tarvitaan vain poliittisia päättäjiä joilla on riittävästi munaa lähteä ajamaan asiaa. Pitäisiköhän asettua ehdolle seuraavissa kunnallisvaaleissa?

Olen myös sitä mieltä ettei Heksingin tarvitse haalia maita Sipoosta. Jääkööt sipoolaisetkin sinne tietullin toiselle puolelle. Jos joku helsinkiläinen välttämättä haluaa asua väljästi omakotitalossa, muuttakoot sellaiselle paikkakunnalle missä on omakotitaloja. Mars mars Klaukkalaan, siellä on tilaa ja tervetuloa tietullin kautta Helsinkiin käymään.

Mitä tulee kaupunkisuunnitteluun - umpikortteliratkaisu on ainoa järkevä tapa rakentaa. Se on selkeä ja tehokas - korttelien sisälle viihtyisät piha-alueet, ei sinne kadunpuolelle mitään puskia tarvita. Ja ostoshelvetit pannaan, ei siitä ole mitään iloa että taas uuteen shoppailutaivaaseen saadaan taas uusi Dressman ja H&M. Talojen kivijalkoihin liiketiloja joita on pienemmälläkin yrityksellä varaa vuokrata. Lähipalvelut kunniaan ja autojen käytön tarve vähenee. Olisiko tässä sopivia teesejä kampanjointiin?

Beam me up, Scotty

Helsingin taksiliikenteessä on ryhdytty kokeilemaan teleporttausta, ainakin jos on uskominen datalta tulleisiin viesteihin:

klo 09.02
Autolla xxx hätä. MB harmaa farkku abc-123 Ulvilantie 27:ssä.

klo 09.04
Hätä auto xxx on nyt Unioninkadulla menossa Hakaniemeen päin.

Siis kahdessa minuutissa Munkkivuoresta Unioninkadulle - tuohon ei ajamalla pystytä, vaan Star Trek-tason tekniikalla se lienee mahdollista. Tai sitten saavat keskuksessa hieman tarkentaa viestintäänsä ;-)

Autossa soi Jack Johnson: In Between Dreams

Saako musiikkia?

Varsinkin viikonloppuisin, mutta myös muina aikoina asiakkaat pyytävät musiikkia autoon. Erityisesti Radio City, KissFM ja KLF tuntuvat olevan musiikinpyytäjien suosiossa. Ilmeet ovat poikkeuksetta melko yllättyneitä kun kieltäydyn laittamasta mitään kyseisistä kanavista päälle. Enkä suostu laittamaan liioin SuomiPOPpia tai Sävelradiota - ylipäätään mitään kaupallista radiokanavaa soimaan. Tai joskus ehkä GrooveFM, mutta ei senkään soittolistaa kauaa jaksa kuunnella.

Kaupallisten radiokanavien tarjonta on tänään melko surkeata - aivottomat DJ:t laukovat tyhjänpäiväisyyksiä soittolistojen suoltaman musiikkivirran väleihin. Soittolistojen jotka sisältävät marginaalisen kapean otannan eri aikojen suosituimmista kappaleista. Ei, en kestä. Rokkia ja sporttia sekä parasta kotimaista jne jne. En vain ole kiinnostunut jääkiekosta/jalkapallosta niin paljoa että jaksaisin kuunnella J-P Jalon tai jonkun muun vaahtoamista meneillään olevasta ottelusta, enkä myöskään jaksa kuunnella samoja kappaleita yhä uudestaan ja uudestaan. Etenkin kun ne samat kappaleet ovat mielestäni huonoa musiikkia.

Minun kyydissä soi yleensä jazz, mutta usein autossa raikaa myös blues, reggae, samba, bossa nova ja soul tai sitten jotain sellaista jossa on vaikutteita kaikista edellä mainituista. Omat CD:t ovat tuki ja turva kun tarjoan taustamusiikkia kyyditettäville. Hämmästyttävän usein asiakkaat myös kiinnittävät huomiota musiikkivalintoihini ja useimmat ovat ilahtuneita siitä ettei autossa soi tyypilliset radiokanavat ja niiden musiikkimatto. Noin 20% asiakkaistani haluavat tietää että kuka on artisti joka kulloinkin on soimassa. Mm. Nitin Sawhney, Fat Freddy's Drop, Maria Rita sekä Boozoo Bajou ovat keränneet kyydissäni uusia kuulijoita ja Stan Getz, Weather Report sekä Neville Brothers on palautunut takaisin monien mieleen.

Jos osutte joskus kyytiin, rentoukaa ja nauttikaa hyvästä musiikista.

Kiihtyvyys lisävarusteena

Sain tänään karvaasti oppia että Mercedes Benz C 200 CDI ei ole vakionavarustettuna ohituskiihtyvyydellä. Olen ehkä poispilattu BMW:n ja Volvon kiihtyvyydellä, mutta Mersun kiihtymättömyys tuli täytenä yllätyksenä.

Ohitin tänään edelläni olleen rekan ja puolessa välissä havaitsin että Mersu ei todellakaan ole mikään raketti. Samaan aikaan vastaantuleva rekka lähestyi aivan liian nopeasti. En ole koskaan katsonut vastaantulevan rekan keulaa niin läheltä kuin tänään.

Tämän blogin jatkuminen oli noin yhdestä sekunnista kiinni.

Rojolantie?

Taas osui kohdalle oikein kunnon kielimuuri - venäläinen perhe jossa mies osasi hieman suomea. Ja osoitteeksi hän kertoi "Rojolantie". Hitto, ei tuollaista Rojolantietä ole koko etelä-Suomessa. Mutta onneksi meillä on Taksikeskus jonka puoleen voi aina kääntyä. Soitin keskukseen ja kerroin ongelmastani. Heti se ei kuitenkaan ratkennut, vaan jatkoin ajamista suuntaan jonka perheen isä minulle näytti. Mihin tässä oltiinkaan menossa? Muutaman minuutin kuluttua keskus laittoi datan kautta viestin "Olisikohan kyseessä Röyläntie?"

Jälleen kerran keskus ratkaisi ongelman johon en olisi itse pystynyt. Kiitokset siitä vielä kerran. Sain asiakkaan perille nopeasti ja vaivattomasti. On hyvä että meillä on keskus jossa työskentelee ihmisiä jotka ihan oikeasti haluavat auttaa kuljettajia työssä. Vielä kerran kiitos.

Pullamössöpyöräilijät

Oli tänään niin rauhallinen aamu että ehdin tarkkailla työmatkapyöräilijöitä ihan rauhassa Sörnäisten aseman tolpalla - siellä Hesarin Hämeentien päässä. Väylää ei voi millään muotoa voi sanoa ruuhakiseksi autojen valtaamaksi reitiksi tuohon aikaan aamusta, pikemminkin kyseessä on melko unelias raitti.

Osa työmatkapyöräilijöistä ajoi jalkakäytävillä ja osa ajoradalla, molempiin ryhmiin kuului miehiä ja naisia tasaisesti. Mutta yksi piirre erottui selkeästi, joskin siihenkin mahtui pari (säännön vahvistavaa?) poikkeusta. Ajoradalla ajaneet olivat paria poikkeusta lukuunottamatta ns. varttuneempia aikuisia (+40 v.) ja jalkakäytävää käyttäneet olivat poikkeuksetta ns. nuoria aikuisia. Lapsia ei näkynyt pyöräilemässä 06.45 - 07.30 välisenä aikana.

Näyttää siis vahvasti siltä että jalkakäytäväpyöräilyä harjoittaa erityisesti se ikäluokka joka haikailee kansalaispalkan perään kun mieluisaa työtä ei ole näkyvissä ja taistelee kroonista lievää ylipainoa vastaan dieetti-Cokiksen ja sokerittomien karkkien avulla.

Sorry, minulta ei hevin sympatiapisteitä heru.

Lottovoittaja

Aamulla hieman ennen kymmentä sain kutsun Länsimäkeen Mellunmäen tolpalta. Vanhempi mies halusi Kontulan Alkoon. Odottelin ostarin parkkipaikalla kun mies kävi suorittamassa ostoksensa. Muovikassin läpi näkyi että ihan parempaa viskiä tuli ostettua ja useampi pullo.

Alusta alkaen mies oli melko puheliaalla päällä, mutta takaisin mentäessä hän ei malttanut pitää enää suutaan, vaan oli pakko paljastaa: hän oli lottovoittaja! Lauantaina oli napsahtanut 6 ja varanumero, jolla hän sai reilut 11.800 euroa.

Kun päästiin takaisin lähtöpaikkaan, taksamittari näytti 14,10 euroa. Mies antoi 20 euron setelin ja sanoi: "Se on tasan". Kun poistuin paikalta, näin peruutuspeilistä kuinka mies kaivoi muovikassista pullon, korkkasi sen ja veti piiitkän huikan.

Syksy saapui kaupunkiin

Tollojen määrä liikenteessä on palautunut ennalleen.

Miellyttävä kokemus

Oli todella mukavaa kun Aseman tienoilla oli Mikonkadulla, Vilhonkadulla ja Kaisaniemenkadulla niitä aitoja formulanäytöksen takia. Yksikään känninen kusipää ei lähtenyt yöllä kapuamaan niiden yli kadulle, vaan kaikki kulkivat suojateitä pitkin. Oli melko rentouttavaa ajella kun ei tarvinnut koko ajan skarpata siksi että joku ääliö päättää loikata kadulle. Voisiko niistä aidoista tehdä pysyvän ratkaisun? Niitä voisi tuoda myös (erityisesti) Onnelan ympäristöön ja Annankadulle Lostarin eteen.

Aina ja ikuisesti, amen

Liekö kyseessä syksyn lähestyminen, mutta yöt vähitellen hiljenevät. Vai onnistuinko vain väistelemään asiakkaita siihen tapaan ettei kukaan vain osunut minuun - kuinka vain, mutta kassasta ei päässyt muodostumaan mitään ihmeellistä.

Aamuyöstä kyytiini tuli nainen joka sai matkan aikana puhelun, josta tämä selvästi hermostui. Kyseessä oli naisen entinen mies (puhelusta kävi ilmi että avioero ei vielä ollut astunut voimaan), jolla oli lähestymiskielto perhettään kohtaan. Vaikka kuulin vain naisen puheen, ymmärsin että mies oli pahoinpidellyt sekä vaimoaan sekä kahta alaikäistä lastaan todennäköisesti useampaan otteeseen ja nyt perhe pakoili miestä oman turvallisuutensa takia.

Näitä naisia on ollut kyydissäni aiemminkin. Elävästi oli mieleeni jäänyt keski-ikäinen nainen jota toin kotiin fysioterapiasta jota hän sai vioittuneeseen jalkaansa. Tämä jalka oli vioittunut kun häntä huomattavasti suurikokoisempi aviomies oli murskannut kaikki jalkapöydän luut hyppäämällä naisen jalan päälle. Nainen kertoi kuinka mies oli pahoinpidellyt häntä useaan otteeseen parinkymmenen vuoden avioliiton aikana ja useaan otteeseen myynyt naisen ostamaa omaisuutta (mm. auton) rahoittaakseen omaa juopotteluaan. Jokaisen pahoinpitelyn jälkeen mies oli kuulemma itkua vääntäen ja polvillaan rukoillut ettei nainen häntä jättäisi sekä vannonut ettei hän koskaan enää naista löisi. Lupaus oli kestänyt aina seuraavaan pahoinpitelyyn. Nyt tämäkin nainen asui osoitteessa jota ei miehelle annettu ja miehellä oli lähestymiskielto.

Sain yöllä myös puhelun jossa minulle kerrottiin että ei elämä enää hymyile eräälle vanhalle ystävälleni. Tämä ystäväni - kaunis, älykäs ja lahjakas nainen - oli menettänyt kaiken avioeron myötä. Hienoista kulisseista huolimatta oli piilotettu totuus, että ystäväni ja hänen miehensä liitto ei ollut mikään unelma. Aina välillä putkahti esiin että mies oli pahoinpidellyt naista, jopa raskauden aikana naisen odottaessa heidän ainokaistaan. Kuitenkin nainen oli antanut kaikkensa tälle suhteelle, hän oli antanut elämänsä parhaat vuodet miehelleen.

Parinkymmenen vuoden mittainen liitto päättyi miehen löydettyä uuden naisen - tai pikemminkin kun uusi suhde tuotiin esille, suhde oli todennäköisesti kestänyt huomattavasti pitempään. Tällöin naisen jo alkanut alkoholisoituminen pääsi valloilleen täydellä teholla. Liitto miehen kanssa oli ollut kaikki kaikessa ystävälleni, jopa kulissiliitto kaiken pahoinpitelyn ja henkisen julmuuden keskellä.

Sain kuulla että tämä entinen rahoitusalan asiantuntija, joka vielä muutama vuosi sitten oli työskennellyt korkeasti palkattuna alan johtavassa yrityksessä, hän on tänään menettänyt kaiken ja asuu naisten asuntolassa. Pudotus on ollut varmasti kova ns. parempien kaupunginosien paritalosta. Asiat olisivat varmasti paljon paremmin jos hänellä olisi ollut mies joka olisi rakastanut häntä, eikä pahoinpidellyt ja alistanut. Ne muutamat miessuhteet joilla ystävälläni oli liiton jälkeen, niissä miehet lähinnä taisivat käyttää ystävääni vain hyväkseen seksuaalisesti ja muuten - kukaan heistä ei tainnut todella hänestä välittää.

Alkoholismi on laji jossa yhdenkään ystävän tuki ei voi auttaa. Vasta sitten kun alkoholisti itse haluaa selviytyä ja lopettaa juomisen, vasta sitten voivat ystävät tukea elämässä eteenpäin. Toivon että ystäväni lopettaisi itsensä tuhoamisen, sitten voisin itse auttaa häntä jollain tavoin. Hän on minulle läheinen ihminen - poikani kummi - ja olemme kokeneet paljon hyvää yhdessä, enkä soisi hänen elämänsä syöksyvän vielä jyrkempään laskuun. Ystäväni on upea ihminen jonka elämä on vain särkynyt, enkä näe ex-miehen osuutta ihan pienenä tässä prosessissa.

Eikö se olekin sivistyksen ja ihmisyyden merkki että pienempiä ja heikompia autetaan ja tuetaan, sen sijaan että heitä käytetään hyväksi, alistetaan ja hakataan? Vain hieman rakkautta ja meillä olisi monta onnetonta ihmiskohtaloa vähemmän.

Yllättävä veto

Tänään, kesken sujuvan small talkin, naapurin rouva sanoi että heillä luetaan tätä blogia. Olin yllätetty.

Tehtävä - meemi?

Huomasin tekeväni omituista matkaa - aloitin omasta blogistani ja seurasin mielenkiintoista kommenttia pitkin kommentoijan blogiin, etsin sieltä mielenkiintoisen postauksen ja siitä mielenkiintoisen kommentin ja seurasin linkkiä kommentoijan blogiin josta etsin mielenkiintoisen postauksen jne. jne. Päätin tehdä tästä linkkikartan jota ehkä myöhemmin täydennän. Tee sinäkin samoin. Minun karttani näyttää tältä:

Elämää ratin takana - Kriisi / Itäraja - Empiiristä tutkimusta metromatkan päässä Stadista - tommi / Tommipommi - Kaupunkisammakko / Sammakkoperspektiivi

Taksin käyttäminen ei ole kallista

Löysin linkin jossa oli perusteltu hyvin että taksi on oikeastaan edullinen kulkuväline verrattuna omaan autoon. Itse olen kuullut asiakkailta vastaavia tarinoita, mm. eräs Töölössä asuva yrittäjä kertoi luopuneensa kokeilumielessä omasta autostaan vuodeksi ja käytti tänä aikana surutta taksia. Siis taksia eikä lainkaan julkisia. Vuoden loputtua hän laski kaikki käyttämänsä taksikulut yhteen ja vertasi lukemaa autosta koituneisiin kuluihin. Hän kertoi että sillä rahalla mitä hän oli aiemmin käyttänyt vuodessa autoiluun, hän pystyi nyt käyttämään puolitoista vuotta taksia.

Ihme ja kumma

Tänään aamuruuhkassa näin Naistenklinikan liikennevaloissa nuorehkon naisen jolla oli munaa ja asennetta enemmän kuin kenessäkään vastaavassa touhussa näkemälläni miehellä, muista naisista puhumattakaan. Tämä nainen nimittäin ajoi polkupyörällä siellä missä pitikin - pyörätien puuttuessa ajoradalla eikä suinkaan jalkakäytävällä.

Ihan oikeesti, polkupyörällä saa ajaa jalkakäytävällä ainoastaan alle 12-vuotiaat. Aikuiset naiset ja karvaperseiset miehet ajavat pyörätien puuttuessa ajoradalla muun liikenteen seassa. Jos meno hirvittää niin paljon ettei rohkeus riitä ajoradalla ajamiseen, menkää laittamaan ne apupyörät takaisin ja jääkää pyörimään ympyrää sinne kotipihalle.

Naurettavia nahjuksia!

Jarkolle terveisiä

Sun heittäminen sinne Kellokoskelle itseasiassa pelasti koko surkeasti alkaneen lauantaiyön. Sain nimittäin paluukyydin kakkosella Järvenpäästä. Kolme neitoa piti ripotella Myllypuroon, Laajasaloon ja Pähkinärinteeseen. 170 e kahdessa tunnissa, ei noille ansioille olisi päässy täällä millään, vaikka kuinka kapakat tyhjentäisi. Tuo kaksituntinen toi melkein puolet yön kassasta. Ja juoksukin oli kohdallaan.

Takokaa kun rauta on kuuma

Viime yö taas opetti että silloin on painettava täysillä kun on asiakkaita, vaikka laiskottaisikin. Asiakkaita ei nimittäin välttämättä ole silloin kun tekisi mieli huhkia oikein kunnolla.

Kuumaa rautaa taisi takoa se kaunis, n. 30 v. nainen, joka tuli kyytiini eräästä keskustan ulkopuolella olevasta hotellista n. klo 02.30. Istuuduttuaan takapenkille hän lausahti:

- "To the Alcatraz, please"

Tiedän vain yhden syyn miksi joku nainen käy Alcatrazissa.

Ja meillä kaikilla oli niin muukaavaa...

Sinänsä harmi että töitäkin pitää tehdä, vaikka olisi mieluusti seurustellut miellyttävien bloggaajaystävien kanssa. Uusia tuttavuuksia tällä kerrala mm. Eräs Saara ja Qimki sekä eräs Turusta Helsinkiin muuttanut nuori mies jonka nimeä tai blogia en tietenkään muista. Olisin toki suonut että muistakin uusia tuttavuuksia olisi voinut olla paikalla.

Salakuuntelua, pt. 1

Tuntuu olevan kovasti suosiossa kuultujen keskustelujen julkituonti verkossa, joten kannan minäkin korteni kekoon. Yksi parhaista kuulemistani keskusteluista tapahtui toissayönä neljän aikaan. Kyydissäni oli kaksi n. 18-vuotiasta neitoa, vaalea vieressäni etupenkillä ja tumma takapenkillä.

Tumma: "Teetsä mitään huomenna?"
Vaalea: "Ei mulla oo mitään erikoista, mä kai riitelen mun perheen kanssa."
Tumma: "Joo, niin mäkin. Mut sen jälkeen voitais käydä vaikka kahvilla tai jotain."
Vaalea: "Niin voitaiski."

Pilkettä silmässä

Kaksi kypsään ikään (n. 85-vuotiaita) ehtinyttä rouvaa halusi palata kotiin taksilla. Liikkuminen alkoi molemmilla olla hieman hankalaa, vaikkakin toinen pystyi hieman tukemaan ystäväänsä portaissa. Matkalla kävi sitten ilmi että he olivat sisaruksia ja tämä hieman paremmin liikkuva oli "pikkusisko".

Perillä kotiosoitteessa tämä pikkusisko, joka oli heistä se vakava kasvoinen, jäi tuhteeraamaan jotain käsilaukkunsa kanssa, kun kiersin auton ympäri ja tarjosin vanhemmalle sisarelle käsivarteni tueksi matkalle kohti kotiovea. Kuinka erilaiset voivatkaan sisarukset olla? Kun nuoremman kasvoilla ei hymy juurikaan käynyt, oli vanhempi erittäin viehättävä kauniine hymyineen. Ja ne silmät, niistä löytyi iloista flirttailevaa pilkettä.

Kun pääsimme ovelle, riensi pikkusisko ottamaan sisarensa hoteisiinsa, ikäänkuin suojellakseen minua sisarensa viehätysvoimalta. Mutta se oli myöhäistä - minut oli hurmattu jo.

Huomenna töihin

Takana on pitkä viikonloppuvapaa - tai kuten olen asiaa kuvaillut, kesälomani. Kävin kavereiden kanssa purjeveneellä Tallinnassa ja matka oli juuri niin riemukas kuin voi odottaa 11 miehen reissusta syntyvän. Vain yhdellä oli Känkkäränkkä taskussa ja kun siihen osattiin varautua, se myös pysyi siellä.

Ennen lomalle lähtöä, viimeisen työpäivän jälkeen olin kävelemässä kotiin, Elukan Nesteen kohdalla vastaan tuli pyörällä Timo. Timo on yksi mieleenpainuneimmista asiakkaista mitä minulla on koskaan ollut. Nyt Timolla tuntui olevan parempi ote elämästä kun viimeksi tapasimme.

Edellisellä kerralla Timo hyppäsi Tullinpuomin tolpalla takapenkille ja sain "Turkuun". Nuori mies, sellaiset löysät vaatteet, mukanaan sikspäkki ja skede - tai breda kuten minun aikana tavattiin sanoa. Olin juuri saanut datalaitten korjattua tarkastajan antamilla ohjeilla ja minulta oli jo muutama kyyti mennyt sivu suun. Siinä mielessä matka Turkuun tuntui suorastaan hyvältä vaihtoehdolta, lauantai alkuillasta. Kysyin että onko riittävästi rahaa ja Timo kertoi sen riittävän.

Lähdettiin liikkeelle kohti Turkua ja Timo kysyi että saako hän juoda olutta takapenkillä. Vannotin että siististi on juotava ja hän sanoi ottavansa siististi läikyttämättä. Laitoin CD:n pesään ja pistin hiukan volyymiä, koska B-sarjan Mersu ei ole niitä hiljaisimpia autoja sisältä. Kyseinen levy oli Boozoo Bajoun CD ja Timo innostui kyselemään että kuuntelenko aina tällaista musiikkia ja kehui levyä hyväksi. Tästä lähti keskustelu käyntiin joka jatkui keskeytyksettä Turkuun ja Maskuun (parikymmentä kilometriä Turun ohi) saakka Timon isän luo. Välillä pysähdyttiin huoltoasemalle hakemaan lisää juotavaa, Timo esitteli skeittaustaitojaan ja matka taas jatkui.

Ennen kuin olimme saapuneet Maskuun, oli keskustelussa käyty läpi kaikkea musiikista ja skeittaamisesta Jumalaan ja elämän tarkoitukseen sekä kaiken merkitykseen saakka. Se oli oikea "isä ja poika saunanlauteilla" keskustelu. Perillä nousimme autosta, halasimme ja toivotin Timolle parempaa jatkoa. Nyt hän oli tullut isänsä luokse hakemaan hieman suuntaa elämäänsä.

Nyt kun tapasimme uudestaan, hänellä vaikutti menevän paremmin. Ja minäkin muistin että matkan aikana tein päätöksen jota en vielä ollut täyttänyt. Mutta tänään tein sen. Timo, tänään kävin ostamassa sen longboardin josta silloin puhuin ja skeittasin sillä heti keskustasta kotiin. Ensimmäisen kerran laudan päällä 25 vuoteen. Vaikka se ensin hieman jännitti, se alkoi sujumaan taas. Ehkä seuraavan kerran tavatessamme otamme pienen kierroksen kaupungilla laudoilla.

Asiakaspalvelua

Viime aikoina olen kohdannut kaksi asiakasta jotka ovat olleet erittäin tuohtuneita kohtaamaastaan huonosta asiakaspalvelusta tilatessaan taksia. Referoin käymäni keskustelut kyseisten asiakkaitten kanssa.

Asiakas 1 - lauantaina puolen yön aikaan Siljan terminaalin tolpalta

Asiakas: Voitko ymmärtää että kun äsken soitin tolpalle ja tilasin tänne auton, siellä vastannut kuljettaja sanoi ettei sitä kiinnosta lähteä tänne.
Minä: Jaaha, mille tolpalle soitit? (Oletin että kyseessä olisi ollut joko Kapteeninkatu tai Erottaja - lähimmät tolpat joissa on puhelin)
A: Bottan tolpalle (sijaitsee Museokadulla - parin kilometrin päässä Siljan terminaalista)
M: En minäkään olisi tuolta saakka lähtenyt tänne - tuossa on varmaan kymmenen tolppaa lähempänä kuin Botta ja ainakin kaksi sellaista jossa on puhelin.
A: Mutta kun minä tilasin sieltä auton tänne ja kuljettajaa ei kiinnostanut lähteä tänne. Minä olen kotoisin Rantasalmelta ja siellä taksi olisi tullut aivan varmasti ihan minne tahansa jos olisin tilannut sen tolpalta.
M: Vai niin. Montako taksitolppaa siellä Rantasalmella on?
A: Yksi.

Asiakas 2 - sunnuntaina Pikku Huopalahdessa Tapanilan vanha asema
A: Ihan törkeetä, tilasin taksikeskuksesta auton tänne ja ne sanoi ettei ne tiedä missä tämä paikka on ja sanoivat että pitäisi soittaa Helsingin taksikeskukseen.
M: Mihin taksikeskukseen sitten soititte?
A: Lähitaksiin ja ne vain kehoitti soittamaan Helsingin taksiin. (Lähitaksi hoitaa ympäristökuntien - Espoo, Vantaa, Kerava, Kirkkonummi jne. taksitilauksia)
M: Mutta eikö se ole ihan luonnollista että Helsingissä kannattaa soittaa Helsingin taksikeskukseen?
A: Mutta kun minä olen saanut tällaisen numeron josta voi tilata taksin. Tämä on todella huonoa asiakaspalvelua.
M: Ajattelitteko käyttää samaa numeroa jos haluatte tilata taksin esim. Lappeenrannassa tai Vaasassa?
A: Minusta tämä on vain tosi huonoa asiakaspalvelua. Kyllä minusta pitäisi saada taksi kun minulle on tällainen numero annettu. En aio käyttää täst'edes taksi kun palvelu on näin huonoa.

Näiden kanssa tässä joutuu painimaan.

Onko Ollia näkyny?

- Onks tää Ollin auto?
- Missä Olli on?
- Oletko sä Ollin uusi kuski?
- Kerro Ollille terveisiä.
- Koska Olli tulee ajamaan?

Tältä siis tuntuu kun isäntä on yksi kaupungin tunnetuimmista kuskeista. Kaikkihan Ollin tuntee.

Elämää?

Nykyinen meno ei välttämättä täytä "elämän" kriteerejä. Kaksitoista tuntia ajamassa, aamukuudeksi kotiin, koiran kanssa ulos, pientä purtavaa ja nukkumaan. Herätys puoli kolmelta, aamiainen(?), suihku, koiran kanssa lyhyelle kävelylle ja neljäksi töihin. Sen verran nipistystä työvuorosta että ehtii käydä harjoituksissa (pieni paljastus: taksikuskinne harrastaa kilpatanssia) ja takaisin ratin taakse. Illalla piipahdus kotona ja koira ulos + kuppi kahvia. Takaisin ajamaan siihen saakka että liikenne loppuu ihan oikeasti. Sitten auto puhtaaksi, kotiin, koira ulos ja nukkumaan. Sama uudestaan huomenna, sillä erotuksella että huomenna ei ole treenejä.

Vuoroja on "pakko jatkaa" hieman yli, koska heinäkuu on hiljaista aikaa, joka näkyy kassoissa. En suinkaan tee kuten eräs kaveri kertoi kerran kentällä: "En anna heinäkuun hiljaisuuden vaikuttaa ansiotasoon, siksi ajan heinäkuussa 32 vuoroa". Sovittakaa 32 kappaletta 10 - 14 tuntista ajovuoroa heinäkuun kalenteriin ja pohtikaa kuljettajan ajankäyttöä. Minä sentään pidän kokonaisen vuorokauden vapaata viikossa.

Asioita joita inhoan

On muutama asia jotka pistävät veren kiehumaan ja silloin tekee mieli tehdä jotain harkitsematonta. Onneksi en ole sitä tehnyt. Mutta mieleni tekisi.

Pullojen jättäminen keskelle ajorataa. En vain pysty kuvittelemaan mitä niiden kusipäisten myöhäisteiniääliöiden pollassa liikkuu kun he jättävät lasisen pullon keskelle ajorataa. Jättämisellä ei voi olla kuin yksi tarkoitus - se pullo halutaan saada rikki, mielellään siten että joku auto puhkaisee siihen renkaansa. Eteeni on jopa muutaman kerran vieritetty tai heitetty pullo, mitä luultavimmin siinä toivossa että ajaisin sen yli rikkoen sen ja puhkaisten renkaani.

Eilen näin pari nuorta miestä nojaamassa sillankaiteeseen, kaljapullot siinä kaiteella. Alla kulki ajorata ja en edes uskalla kuvitella että millaista jälkeä siinä syntyy kun nämä äidin pienet mussukat keksivät ryhtyä pommittamaan sillan alta tulevia autoja pulloilla. Minä olen jo saanut jalankulkusillalta pudotettuja jäälohkareita tuulilasiin ja onneksi lasi kesti silloin. Mutta entä jos ei olisi kestänyt? Minulla oli tuolloin lapsi kyydissä.

Toinen mikä pistää vihaksi on autojen potkiminen. Viime yönä eräs porukka ei päässyt kyytiini siksi että olisi tullut ylilastia ja tämän vuoksi joku ryhmän jäsen päätti potkaista autoa sillä seurauksella että kyljessä on tällä hetkellä komeat naarmut. Näiden naarmujen korjaamiseen menee varmasti viime yön kassa. Vain siksi että joku halusi vain purkaa harmistumistaan koska en suostu ottamaan ylilastia. Valitettavasti en tajunnut tuolta tolpalta poistuessani kuulemaani kopsahdusta kylkeen kohdistuneeksi potkuksi. Silloin olisin pysähtynyt ja laittanut potkijan ottamaan vastuuta tekonsa seurauksista. Vaikka se olisi kuitenkin ollut pappa som betalar.

Näistä edellä mainituista syistä en mielelläni aja kyytejä tiettyjen itäisten lähiöiden tolpilta, enkä myöskään suosittujen K-18 baarien lähistoltä. Tiedän että nämä häiriökäyttäytyjät ovat vain pieni osa näiden alueiden asiakkaista, mutta tarvitaan vain yksi pilaantunut muna pilaamaan koko kakkupohja.

Helsinki kahdessa tunnissa

Sain eilen kierrättää sveitsiläistä naista ja hänen poikaansa ympäri kapunkia. He halusivat tunnista puoleentoista kestävän kiertoajelun. Lopulta kiersimme kaksi tuntia ja ehdimme juuri ja juuri kiertää kaupungin keskeiset turistinähtävyydet. Temppeliaukion kirkko, Sibelius-monumentti, Seurasaari, Olympiastadion ja Oopperatalo ohi ajaen, samoin Kallion kirkko, Tuomiokirkko ja Senaatintorin ympäristö, Uspenskin katedraali, Kauppatorin ja Kappelin ohi koko ajan selostaen sekä nopea kierros Kaivopuistossa. Se oli siinä.

Tämä ei ollut kuitenkaan sitä mitä Helsinki on minulle. Tämä ei ole sitä mistä minä imen helsinkiläisen identiteettini, ei sitä mitä minä kotikapungissani rakastan. Tämä kaupunki on täynnä pieniä keitaita joita ei mainita missään turistioppaassa, paikkoja joita yksikään Sightseen käy kiertämässä. En päässyt näyttämään heille todellista Helsinkiä. Oikean Helsingin voi löytää vain kiireettömällä käymisellä ja uteliaisuudella. Sitä ei voi puristaa kahteen tuntiin.

Ihmeistä suurin

Tein viimeyönä pari rankkaa arviointivirhettä jotka tuntuivat kassassa välittömästi. Näitä yritin sitten paikata koko loppuyön ajamalla korostetun tehokkaasti. Tämä tarkoittaa osin myös sitä että pisteestä pisteeseen liikutaan myös mahdollisimman nopeasti. Kadut ja tiet ovat tyhjiä, etenkin lähiöissä, joten nopeudet voivat nousta joskus melko reippaiksi.

Hieman ennen viittä sujahdin läpi peltomaiseman ja mutkan takaa pienestä metsiköstä ilmestyi poliisi auto. Hidastin välittömästi nopeutta, mutta poliiseilla oli selkeästi ollut nopea liipasinsormi. Alueella oli lähellä sijaitsevan koulun ja päiväkodin vuoksi 40 rajoitus ja minulta mitattiin 75 km/h. Paperit tarkistettiin ja nuhdeltiin naama vakavana. Mutta korttia ei otettu pois, eikä sakkoa rapsahtanut.

Kävi tsägä.

Palkasta

Suomarja tiedusteli kommentissaan että miksi taksikuskit eivät vaadi tasaista tuntipalkkaa suoriteperusteisen palkan sijaan. Varmasti moni muukin ihmettelee asiaa, joten on ehkä ihan hyvä selkiyttää muutamia taksialaan liittyviä perustotuuksia.

Alalla kulkee sanonta jonka mukaan "isannät maksavat kuskeille liian vähän suhteessa tehtyyn työmäärään, mutta enemmän kuin mihin heillä on varaa". Tuohon sanontaan kiteytyy koko alan palkkauksen problematiikka. Jokainen itse ajava isäntä tietää hyvin tarkkaan kuinka tiukassa leipä on kadulla.

Jokainen auto on itsenäinen tulosyksikkö jonka tuotosta vastaa kulloinkin vuorossa oleva kuljettaja. Kuljettajissa ja heidän tuottavuudessa on paljonkin eroja - toiset pystyvät tekemään asiallisen kassan hiljaisinakin päivinä ja toiset - usein aloittelevat kuljettajat - tuhlaavat paljon paukkuja tyhjänä ajamiseen. Keskeinen suhdeluku jota alalla seurataan on ns. juoksu, eli kuinka paljon euroja saadaan kasaan ajettuja kilometrejä kohden. Kai sellaisen hyvän juoksun raja kulkee yhdessä, siis yksi euro ajetulle kilometrille. Jotain 1,2 juoksua jokainen isäntä katsoo varmasti tyytyväisenä ja vastaavasti 0,8 alkaa olla heikko jos vuoroon ei ole osunut pitkiä keikkoja. Pitemmät kyydit heikentävät yleensä juoksua olennaisesti koska kaukaa on pakko tulla myös takaisin. Myös ajettujen ja maksettujen kilometrien suhdetta tarkkaillaan ja maksettuja on hyvä olla vähintään 50%, mutta harvoin tuokaan luku pystyy yli 60% nousemaan.

Kuinka kerätty kassa sitten keskimäärin jakaantuu? Puhun nyt nettoansioista, siitä jonka jokainen jakaja saa itselleen käteen. Kun kuljettaja ajaa kassaa 100 euroa se jakaantuu keskimäärin näin:

- kuljettajalle noin 25 euroa
- isännälle noin 10 euroa
- autoon noin 20 euroa - tämä pitää sisällään auton hinnan kuoletuksen, vakuutukset, renkaat, huollot, korjaukset, polttoaineet, pesut, hallipaikat jne. mitä ikinä auton ylläpitoon rahaa palaa
- loput noin 45 menee erilaisiin veroihin ja veroluonteisiin (sairausvakuutusmaksut, eläkkeet ym. ym. ym.) maksuihin

Siis ainoa joka taksitoiminnasta tienaa hyvin on verottaja. Tätä voitte pähkäillä kun seuraavan kerran mielenne tekee narista taksikyydin hinnasta.

Ikä kaikki

"Express bus" sanoo hento ääni takapenkiltä. "Se on sellainen pitkänmatkan bussi joka menee toisiin kaupunkeihin" vastaa nainen joka myös istuu takapenkillä. "Miksi me nyt pysähdyttiin?" kysyy hento ääni ja nainen vastaa "Siksi kun liikennevalo on nyt punainen ja me saadaan lähteä vasta kun se on vaihtunut vihreäksi".

Matkalla hentoääninen lukee ääneen kaiken mahdollisen mikä silmiin osuu. "Tiger dog, Esso, Alepa, Nordea.." ja kaikki mahdolliset mainokset bussien kyljistä. Välillä hän toteaa että on taas punainen valo ja ilmoittaa aina kun se vaihtuu vihreäksi. Mukana oleva nainen vastailee kärsivällisesti ja kommentoi ystävällisesti moniin asioihin joita hento ääni sanoo.

Eduskuntatalon kohdalla hentoääninen kertoo mikä rakennus on kyseessä ja nainen kehuu kovasti sitä että hän muisti, mutta Mannerheimin patsas tuotti jo hieman vaikeuksia. Nainen auttoi hieman kertomalla että ratsastajan nimi alkoi M:llä, mutta silti ei nimi muistunut mieleen. Kun nainen kertoi että kyseessä oli Mannerheim ja kysyi että muistiko hentoääninen että kuka Mannerheim oli, vastaus oli vaisu "Joo".

Kuten saatoitte arvata, kyydissäni oli äiti lapsensa kanssa. Äiti oli tosin se hentoääninen. Äidillä oli ikää jo yli 90 vuotta ja sairasti dementiaa. Näitä kyytejä sattui eilen kohdalle kaksi, molemmilla kerroilla yli 90-vuotias dementoitunut äiti tyttärensä kanssa. Se toinen tytär ei valitettavasti ollut aivan yhtä kärsivällinen ja ymmärtäväinen äitiään kohtaan.

Näiden kyytien jälkeen toivon että täräytän itseni ajoissa riittävän lujaa johonkin kallioleikkaukseen tai vastaavaan. Ilman turvavyötä.

10,68 € / tunti

Kävin haukkaamassa epäterveellistä välipalaa Mäkkärissä. Tarjotinalustaan oli printattu valikoituja faktoja - sellaisia esittämiskelpoisia totuuksia - ko. pikaruokapaikasta. Kyseisessä paperissa kerrottiin että Mäkkärissä duunarin keskipalkka oli v. 2005 10,68€ tunnissa (brutto). Mitä tuo tarkoittaa verrattuna esim. taksikuskin ansioihin? Lasketaanpa.

Jos sekalaisesti päivä- ja yövuoroja tekevä kuski tahkoaa rahaa kassaan keskimäärin 30 euron tuntivauhdilla, voidaan kaveria pitää jo ihan asiallisena kettuna joka tietää mistä kyytejä haetaan. Toki viikonloppuna tehdään yöllä rahaa huomattavasti rivakampaan tahtiin, mutta joka jannu ei suinkaan pistä edes viikonloppuyötä 40€/tunti. Mutta ryhdytään laskemaan asiaa tuon kolmenkympin perusteella.

Jotta totuus ei heti unohdu, muistetaan ottaa päältä arvonlisävero pois eli 8% ja jäljelle jää 27,60. Kun tuosta jäljelle jäävästä summasta sitten otetaan sellainen asiallisen kokoinen osuus kuljettajalle, jollaisen voisi olla vaikka 36%, tekee se kuljettajan tuntipalkaksi 9,936 euroa tunnissa. Ei siis edes täyttä kymppiä tunnissa! Ja 70 senttiä vähemmän kuin Mäkkärin keskivertopalkka.

Juttelin viime viikonvaihteessa kaverini Pian kanssa ajovuoron kassasta. Pia ei aja säännöllisesti, vain muutamia tuurauksia toisinaan. Normaalisti Pia työskentelee opettajana, mutta ilman virkaa tarjolla on rajoitettu määrä tunteja, joten jostain on saatava hieman lisätuloja. Hän on hyvä tyyppi, kerrassaan loistava persoona, älykäs ja viehättävä. Hän ottaa taksivuoron tosissaan - vaatetus on poikkeuksetta siisti ja kaikkien tuntemieni naiskuljettajien tavoin pitää auton erittäin siistinä - todellinen unelmakuski. Silloin harvoin kun itse käyn baarissa, taksia tarvitessani soitan aina Pialle jos tiedän hänen olevan ajamassa, muuten soitan veljensä autossa keikkaa heittävälle Leenalle - upea nainen ja loistava kuski hänkin.

Pia ajoi Juhannuspäivänä 12 tunnin yövuoron ja kassaa kertyi hieman yli 200 € - tuntiansio oli lähes 20€. Tuosta ALVit pois, jää jäljelle 18,60€ ja siitä 36% palkkio (olen muutaman kerran tuurannut Pian isännän autossa ja tiedän että hän maksaa 36%) tekee 6,696 euroa tunnille. Ja tuohon hintaan naisen on kestettävä kännisten miesten lähentelyjä ja naisten vittuilua siitä että onko hiusten väri oikea vai ei.

Siis ihan oikeasti: kannattaako tuolla pyöriä tuollaisella tuntipalkalla? Kuskien tulot eivät kerry suinkaan tuntiansion perusteella, vaan siitä että jaksaa painaa pitkää päivää. Jatkoajat on ajettava tosissaan ja vuoron jälkeen on jäätävä kampeamaan ainakin pariksi tunniksi jotta saa päiväansion riittäväksi. Mutta tuntipalkkaa ei kannata laskea. Siitä tulee vain paha mieli.

Kuuluisat viimeiset sanat

Juhannuksena kaupungissa on paljon enemmän töitä kuin yleensä uskotaan - suureksi osaksi siksi että monet kuskit myös viettävät juhannusta. Aamulla hieman ennen kahdeksaa, kun lähes 12 tuntia ajovuoroa oli jo täynnä ja olin jo lähes tallin ovella, datalta pärähti vielä yksi kutsu joka oli aivan nurkan takaa. Pakkohan tuo oli ottaa vastaan - kerta kiellon päälle. Reissussa ei ollut mitään mainittavaa, nuorehko mies Mechelininkadun Essolle, jossa oli vielä yksi asiakas pyrkimässä kyytiin.

Tämä keski-ikänen mies oli käynyt täydentämässä kaljavarastoaan ja oli matkalla Vallilaan osoitteeseen josta ei ollut aivan varma. Matkalla hän soitti kohteeseen kysyäkseen tarkaaa osoitetta. Kännykästä vuosi sen verran ääntä että siitä pystyi päättelemään vastapuolen olevan nainen.

Perillä noustessaan autosta mies lausahti: "Mä saan ihan kohta pillua".

Parisuhteilua

Melko avoimesti ihmiset elävät omaa parisuhdettaan takseissa, ikäänkuin kuski olisi joku ulkopuolinen olento joka muuttuu vuorovaikutteiseksi ihmiseksi silloin kun se heille sopii. Olen kuunnellut vastarakastuneiden hihittelyä ja pitemmälle ehtineiden riitelyä, jossa ei tunteita ja sanoja säästelty.

Jotenkin minulle on tullut sellainen tunne että naiset ovat suurelta osin oma rotunsa jolla on olemassa tyypillisiä käyttäytymismalleja. Kuinka muuten joku minulle täysin tuntematon nainen voi sättiä miestään aivan samoin sanakääntein ja äänenpainoin kuin mitä exäni käytti sättiessään minua aikoinaan? Jos olisin vain laittanut silmät kiinni, olisin voinut kuvitella kuinka exä suoltaa nopeaa puhettaan minulle, kerraten kaikki ne virheet jotka olen tehnyt ja viat jotka minussa on. Ja kuulemani perusteella myös meidät miehet on veistetty täsmälleen samasta puusta, koska samoista asioista meille mätkätetään.

Eilen taas yksi pari lopetti (ainakin toistaiseksi) yhteisen taipaleensa takapenkilläni. Kun mies oli ottanut laukkunsa ja käynyt, aloitti nainen keskustelun kanssani kuin se olisi luonnollisinta mitä voisi tehdä - nimittäin setviä juuri päättynyttä suhdettaan kanssani. Joskus mieleni tekee heittäytyä oikein kunnolla parisuhdeterapeutiksi ja keskustella juuria myöten asiakkaitten parisuhteista ja niiden ongelmista. Toistaiseksi olen tyytynyt heittelemään ympäripyöreitä myötäileviä lausahduksia, mutta joskus saatan tarttua aiheeseen ihan oikeasti. Ollaan sitä nimittäin täälläkin parisuhteiltu ja käyty terapiassa niin paljon että tiedetään missä mennään.

Miltä nyt tuntuu?

Aamuyöstä jätin asiakkaan Paavalin kirkon kohdalle bussipysäkille. Pysäkillä istui kaksi miestä joista toinen päätti tulla kyytiini. Tämä n. 30-vuotias mies oli selvästi tuohtuneessa tilassa ja saikin melko pian suollettua järkytyksensä ulos:

- En ole koskaan aiemmin jutellut homon kanssa.

En voinut olla esittämättä kaikkien urheilutoimittajien suosimaa legendaarista kysymystä.

Ilahduta isäntää-ilta

Vapaailta eilen ja kuinkas sitä muuten viettämään kuin baarissa ja terasseilla. Mahtoi isännällä olla kivaa kun minä kolmen kaverini kanssa suoritimme baarihyppelyä käyttäen siirtymätaipaleilla hänen palvelujaan. Ei kehdannut veloittaa rengiltä kuin nimellisesti, vaikka kaverit maksoivat kyyditykset.

Öykkäreitä

Mikä siinä on että jotkut kuvittelevat voivansa käyttäytyä ihan miten vaan? Jokainen meistä on varmasti kohdannut (erityisesti taksijonossa) ihmistyypin joka kuvittelee että maailma on olemassa heitä ja vain heitä varten. Kun taksi tulee tolpalle, nämä öykkärit tunkevat jonon keulille ja tunkeutuvat autoon välittämättä lainkaan muiden jonossa olevien vastalauseista. Eivätkä he millään halua uskoa kun kuljettaja karjuu naama punaisena: "Ulos autosta!" Kokemus on karvaasti opettanut että öykkäri joka öykkäröi taksijonossa, tekee sen melko suurella todennäköisyydellä myös autossa, ts. on ns. huono ja epämiellyttävä asiakas.

Eilen piti taas pari kertaa opettaa ihmisiä käyttäytymään jonossa kunnolla. Onneksi minulla on kokoa riittävästi ja kyky esiintyä riittävän uhkaavasti, saadakseni puupäisimmänkin tyypin uskomaan että hänen on paras käyttäytyä ihan sopuisasti jos haluaa päästä taksin kyytiin lainkaan.

Mutta on se jotenkin noloa että on aikuisia ihmisiä opetettava kuin tarhaikäisiä lapsia.

Suomi-kuvaa

Eilen illalla sain asiakkaaksi neljä taiwanilaista Nokian työntekijää jotka piti viedä hotelliin. Eteen istunut neitokainen kertoi käyneensä jo parikymmentä kertaa Suomessa ja piti maasta kovasti. Kuitenkaan Suomi ei ihan tuntunut kirkastuneen hänelle täydellisesti. Tämä kävi ilmi ohittaessamme keskeisiä rakennuksia Helsingin keskustassa.

Eduskuntatalon kohdalla hän kysyi että onko rakennus jokin museo ja hämmästys oli melkoinen kun asian todellisen perän. Nopeasti ryhdyin matkaoppaaksi ja kerroin että seuraava rakennus vasemmalla oli sitten Kansallismuseo ja oikealla oli sitten "Finlandia House". Tämä synnytti suurta mielenkiintoa ja neito halusi tietää että oliko kyseessä tehdas vai pääkonttori.

En ymmärtänyt kysymystä tehtaasta ja pääkonttorista, jolloin neito täsmensi kysymystään ja halusi tietää että tehdäänkö Finlandia Vodka kyseisessä rakennuksessa vai onko kyseessä yrityksen pääkonttori?

Hyvä linkki

Nainen ratissa on kirjoittanut paljon tärkeää asiaa tiivistetyssä muodossa. Lukekaa teinit ja ottakaa opiksenne.

Voi kun on kivaa

Insinööri-Lasse kiteytti koko aamuvuoron yhteen lauseeseen: "Kuinka monella kielellä osaat sanoa 'naurettavaa'?"

Mitä muuta voi meno olla kuin naurettavaa kun maanantaiaamussa on liikkeellä lähes sama määrä autoja kuin lauantai-iltana. Onneksi lähdin veivaamaan jo hieman kolmen jälkeen, joten viiteen mennessä kasassa oli vajaa 100€. 05.30 - 11.00 vuoro toikin siihen päälle mukavat 50€.

Olisi pitänyt veivin jälkeen tulla kotiin nukkumaan. Ei ole mitään järkeä roikkua tuolla viittä ja puolta tuntia siksi että saa palkkaa melkein 20€ - verot.

Night of the living deads

En tiedä mistä oikein johtui, mutta viime yönä huomattava osa asiakkaista oli ihan oikeassa zombi-kunnossa. Kyseessä ei ollut suinkaan mitään harrastelijatasolla olevia teinijuoppoja, vaan ihan aikuisia miehiä ja naisia - siististi pukeutuneita ja ainakin kohdeosoitteista päätelleen selvinpäin vähintään keskimääräisen älykkyysosamäärän omaavia tyyppejä.

On se vain niin riemastuttavaa herätellä tuollaista 190 pitkää ja 100 kiloista tyyppiä, joka on täysin aivokuolleena takapenkillä. Kun tuon olennon saa sitten hereille, tuijottaa se sitten lasittunein silmin kun sille selittää vitonen ei ole 20€ ja rahaa tarvitaan vielä runsaasti lisää kyytimaksuun.

Huikein näky oli se nainen jonka kaappasin neljän jälkeen Hakaniemestä kyytiin. Naisella oli jo autoon astuessa niin kiiluva katse että hetken harkitsin että otanko häntä asiakkaaksi lainkaan. Matkalla katselin peruutuspeilistä kuinka hän rotkotti sammuneena suu auki pää takakenossa. Perille tultaessa hän kuitenkin piristyi kuin salaman iskemänä, maksoi ja poistui asuntoonsa. Mutta jotain pelottavaa hänessä kuitenkin oli.

No, tänään saa sitten taistella tuoreitten valkolakkien kanssa. Näitä ammatin varjopuolia.

Maksuvälineitä

"Oletko koskaan nussinut sun asiakasta?" Kysymyksen esitti nuori nainen. Tuskin tuo oli tarjoamassa itsekään ns. nahka-Visaa, sillä hän oli yksi kahden miehen ja kahden naisen ryhmästä matkalla jatkoille. Lisäksi yksi kyydissä olevista kuului ns. vakioasiakkaisiini, niihin harvoihin joilla on minun henk. koht. kännykän numero.

Uteliaisuus aihetta kohtaan on ollut melkoinen, kysymys on esitetty eri tavoin aseteltuna viime aikoina melko usein. Mielestäni koko aihe on eräänlainen urbaanilegenda joka on saanut myyttiset mittasuhteet ja kiehtoo siksi ihmisiä yhä enemmän. Ehkä joku asiakas on joskus ollut niin vähissä varoissa ja joku kuljettaja niin pahassa puutteessa että tätä on tapahtunut, mutta luulen sen olevan melko harvinaista - ainakaan kukaan tuntemistani kuljettajista ei tunnusta ottaneensa maksua luonnossa.

Mutta vastaus kysymykseen on: ei, en ole. Kukaan ei ole koskaan ehdottanut ja vaikka ehdottaisi, tuskin ottaisin maksua tuolla tavalla vastaan. Olen toki joskus vienyt auton talliin ja lähtenyt jatkoille, mutta kyytimaksut on hoidettu aina rahalla.

Syy vai seuraus?

Hain tänään asiakkaan Lapinlahden sairaalan Syömishäiriöklinikalta ja vein hänet McDonaldsiin.

Tarkka kuin taksin kartta

Kervå nosti asian esille kommentissaan ja kuinka ollakaan kommentoinnin aihe - Helsingin taksien karttajärjestelmä - esitti tänään taasen parhaat puolensa. Sain keskellä tiukinta iltapäiväruuhkaa tilauksen Veturitie 20 - VR:n varikolle. Olin matkalla kohteeseen Pasilan asemalta kun jostain syystä käytin kartan "Näytä osoite" toimintoa ja yllätyksekseni se näytti kokonaan toiseen suuntaan kuin mihin olin matkalla. Epäilys nosti päätään ja arvelin olevani matkalla väärään suuntaan. Eipä muuta kuin auto ympäri - helpommin sanottu kuin tehty - ja etsimään odottavia asiakkaita.

Vaan eipä siellä ST1 jakeluaseman luona (jonne kartta näytti) ollut mitään asiakkaisiin viittaavaa, eipä ollut mitään muutakaan. Tällä kerralla otin kartan uudelleen käsittelyyn ja kirjoitin osoitteen koneeseen ja simsalabim - nyt kartta näytti juuri sinne johon olin alun alkaen matkallakin. Hieman yli kilometrin päähän siitä missä juuri silloin sijaitsin - kartan ensimmäiseksi näyttämässä paikassa. Arvatkaa oliko kiva madella ruuhkan mukana sinne mihin olin aluksi aikonut mennä, kun asiakkaat ovat saaneet odotella minuttikaupalla.

Mitä tänään opin? Opin taas jotain sellaista minkä olen oppinut jo monta kertaa - datan kartta on monin paikoin vain suuntaa antava ja heitot saattavat olla monasti kilometrejä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja toivottavasti opin tällä kerralla että kannattaa luottaa omiin vaistoihin ja yrittää katsoa soitetta vielä toisella menetelmällä jos ensimmäinen vähänkään arveluttaa.

Ongelmatilanteita

Taksinkuljettajan työ vaatii nokkeluutta ja näppäryyttä enemmän kuin arvaakaan. Työ ei ole vain autolla ajelua ympäriinsä, joka "sekään ei enää vaadi paikallistuntemusta" kun on karttajärjestelmät ja navigaattorit käytössä. Viimeyönä oma nokkeluuteni joutui pienelle koetukselle pariin otteeseen.

Ensin piti viedä kaksi venäläistä rekkakuskia paikkaan jonka nimeä he eivät tietenkään osanneet lausua - tai ehkä osasivat, mutta tekivät sen erittäin murteellisesti ja kyseessä oli paikka josta en ollut lainkaan tietoinen. Lisäksi nämä vesselit eivät osanneet mitään muuta kieltä kuin venäjää, eikä venäjä kuulu omaan kielivalikoimaani.

Lopulta sain selville että he olivat menossa Tulliin Hakkilaan - mitä hemmettiä? Ei siellä mitään Tullia pitäisi olla. Soitto kaverille joka on ajanut minua huomattavasti kauemmin ja tiedustelemaan häneltä asiaa - hänenkään mielestä Hakkilasta ei mitään Tullia löydy. Kiitos ratkaisusta kuuluu Helsingin taksikeskukselle joka ratkoi kanssani ongelmaa kunnes Hakkilasta todellakin löytyi Tullin eteläisen piirin varasto ja sille osoite. Matkalla kohteeseen toinen miehistä oli varma että ajoin harhaan ja ryhtyi huutelemaan "Njet, njet" viittoen villisti suuntaan johon hänen mielestä olisi pitänyt mennä. Pidin kuitenkin pääni, osoitin karttaa ja suuntaa johon olimme menossa sekä vastasi "Da, da".

Suunta oli oikea ja paikka johon olin matkalla, sieltä todella löytyi joku Tullin toimipiste ja kavereiden rekka. Poistuessaan autosta toinen miehistä kääntyi puoleeni, nosti peukalonsa ylös ja sanoi "Finski bier" ja hymyili leveästi.

Pari tuntia myöhemmin kyytiin istui mies joka puhui saksaa. Minun saksankielen opinnot rajoittuvat Korkeajännite-lehden pitkään saksankurssiin ja sanavalikoimani koostuu lähinnä lausahduksista "Donnerwetter" ja "Schweinehund". Kouluaikojen jälkeen olen tutustunut videokursseilla ilmaisuihin "Ich kommen" ja "Härlich". Arvaan että näistä ei tule olemaan apuja tämän asiakkaan kanssa.

Mies oli saksalainen merisotilas joka oli laivastovierailulla Helsingissä. Ja satamaan piti matkata. Mutta mihin niistä? Keskus ei tiennyt mistään laivastovierailusta ja kun laivan nimi vielä oli jotain HRRtn saksalaisella sorahtavalla ärrällä, en oikein uskaltanut aloittaa etsintää laivan nimen perusteella. "West hamn" oli miehen mielestä paikka johon piti mennä, joten nokka kohti Länsisatamaa. Mutta siellä ei ollut muuta kuin yksi Eckerölinen alus ja joku pika-alus, nämäkin kaikki aitojen takana. Länsisatamassa mies latasi kaiken englanninkielensä kehiin ja sanoi "Oter side tö voter". Eihän siellä ole muuta kuin telakka. Kuitenkin tutkimaan paikkoja ja lopulta löytyi Hernesaaresta ristelylaituri johon oli kiinnittynyt kaksi miinanraivaajaa joista toisen nimi oli Herten.

Että sellainen yö tällä kerralla.

Hyvä aloitus

Ehdin viime minuuteille BlogiBiqNiqille - juuri sopivasti jotta sain kyyditä neljä viehättävää naispuolista bloggaajaa Juttutupaan. Voiko olla enää parempaa tapaa aloittaa työvuoro?

Tämäkin on nyt sitten nähty

Ajan aamuruuhkassa punaisen Toyota Yaris'n perässä ja pysähdymme Töölönkadun ja Runeberginkadun kulmassa liikennevaloihin. Huomaan että Yaris'n peruutuspeili on omituisessa asennossa, melkein pystyssä ja sellaisessa kulmassa että ei siitä ainakaan takana tulevaa liikennettä pysty tarkkailemaan. Samassa tajuan syyn peilin asentoon: kuljettajana oleva nuorehko nainen (blondi) laittaa ripsiväriä sillä aikaa kun olemme pysähtyneet valoihin. Tilanne naurattaa, luulin että nämä ripsivärinlaittamiset autossa olisivat olleet jossain määrin urbaanilegendaa.

Valo vaihtui vihreäksi ja jono lähti liikkeelle - ja mitä ihmettä? Nainen jatkaa edelleen ripsivärin laittamista. Siis auto kulkee eteenpäin jonossa ja kuski laittaa ripsaria! Hesperiankatujen jälkeen ehostus taitaa olla kunnossa koska nyt on jo ehditty sytyttää tupakka. Käännymme edelleen peräkkäin ajaen Museokadulle ja siitä lyhyt pätkä Aurorankatua Manskulle, vilkku ei vain näytä toimivan Yarisissa. Eipä ihme, sillä puhelin näyttää varanneen toisen käden. Toisella kädellä välillä karistetaan röökistä tuhkaa raollaan olevasta ikkunasta ja toinen käsi pitää luuri korvalla - tämähän on Hands Free, ei yhtään kättä ratissa!

Eduskuntatalon jälkeen Yaris kääntyy Pohjoiselle Rautatiekadulle ja minä jatkan kohti asema-aukiota. Nyt toimi jo vilkkukin, eli toinen käsi oli vapautunut jostain tärkeämmästä tehtävästä ja pystyi taas osallistumaan auton ajamiseen.

Satukassa

Olin unohtanut puhelimeni talliin ja kävin hakemassa sen hieman keskipäivän jälkeen. Tallin ovella oli nimeltä mainitsemattoman kuljetusliikkeen kuski ns. päivystysvuorossa. Ihan virnuilumielessä heitin että "Onko mukava päivystää?" johon kuljettaja heitti heti "Ihan hyvä päivystysvuoro, on jo 200 rikki ja aloitin kahdeksalta." Nopea laskutoimitus antoi keskituntiansioksi ~50€, jota voi pitää ihan nasevana viikonloppuyön keskiansiona - nekin useimmiten ovat lähempänä 40€ kuin 50€.

On ne melko kov(as)ia kuskeja kun heittävät tuollaisia lukemia arkiaamun ruuhkassa. Ja ilman Taksi Helsingin tilausvälitystä. ;-)

Selvennöstä sisäpiirin juttuun: tämä nimeltä mainitsematon kuljetusliike ajattaa autoja virallisen ajovuorolistan ulkopuolella ns. päivystysvuoroina, jolloin he ajavat ko. kuljetusliikkeen oman tilauskeskuksen välittämiä ajoja. Uskokoot ken haluaa.

Ei mitään tekemistä

Kun tekee töitä ja valvoo ilta kymmenestä kuuteen aamulla ja saa verotettavaa tuloa kokonaiset 54 euroa, se ei juuri hymyilytä. Toivottavasti kolme seuraavaa yötä ovat selkeästi vilkkaampia.

Varttia vaille kahdeksan

Vappupäivänä hieman seitsemän jälkeen nappasin Senaatintorilta kaksi miestä kyytiin. Vapun vietto alkoi selkeästi vaatimaan veroaan ja nukkumatti supatteli molempien korviin sulosanojaan. Ensimmäinen miehistä vietiin Jääkärinkadulle jossa kaverille piti pari minuuttia selittää että hän asuu ko. osoitteessa ja että kaveri ei ole tulossa jatkamaan hänen luo.

Kun pääsimme toisen asiakkaan kanssa vihdoin poistumaan paikalta, asiakas totesi lakonisesti: "Ja sitten tuo vielä ihmetteli että miksi hänelle ei enää tarjoiltu". Matkalla Pihlajamäkeen jäljelle jäänyt asiakas torkahti takapenkille havahtuakseen lähellä kotiosoitetta. Hän katseli ikkunasta ulkona olevia ihmisiä ja sanoi: "Koirankusettajatkin on jo liikkeellä".

Kotitalon pihalla allekirjoittaessaan pankkikorttia, mies tokaisi:"Onko tässä mitään laitaa tulla tähän aikaan aamusta taksilla kotiin?" Ilme oli paljon puhuva kun kerroin että kello oli varttia vaille kahdeksan - illalla.

Pallit rusinoiksi

"Saanko mä huomenna katsoa sun puhelimesta kaikki nimet ja kysyä että ketä ne on?" kysyi nainen takapenkillä vieressä istuvalta mieheltään katsellen miehen kännykässä olevia nimiä. Nainen oli juuri löytänyt nimien seasta Tarjan ja oli kovin kiinnostunut että kenestä oli kyse. Mies sanoi nöyrästi että hän selvittää kaikki nimet joista nainen on kiinnostunut.

Nainen oli juuri ottanut miehen palleista lujan otteen ja puristanut niistä kaikki mehut pois. Ne tulevat jäämään ikuisiksi ajoiksi kuivuneiksi rusinoiksi ja mies jää naisensa helmoihin ikuiseksi pikkupojaksi joka kerran vuodessa firman pikkujoulujuhlissa yrittää esittää jotain muuta toisille samanlaisille. Mennäkseen sitten ajoissa kotiin naisen luo. Nöyränä.

Siitä se sitten lähti

Taksikuski-forumissa uraansa aloitteleva kuljettaja tiedusteli kauemmin ajaneilta että millainen oli heidän ensimmäinen kyytinsä. Kerroin minäkin omani ja muistelen sen samalla tänne.

Olin kuulustelun jälkeen laittanut mielettömän faksi/s-posti-rumban päälle ja kertonut kaikille mahdollisille isännille ja taksiyrityksille että olen juuri saamassa ajoluvan. Aika nopeasti pari isäntää ottikin yhteyttä (joista toiselle ajan edelleen) ja viikonlopuksi oli tarjolla ajovuoroja. Ainoa ongelma oli se että perjantaina kun sain tietää että koe meni läpi, viranomainen joka allekirjoittaa paperit, oli aikeissa lähteä hieman tavanomaista aiemmin viikonlopun viettoon. Oli melkoinen vääntö saada lappu Punanotkonkadulta, mutta onnistuihan se lopulta. Tämän jälkeen piti ajaa Taksitarkastajaa takaa pitkin kaupunkia että sain datanumeron aktivoitua - onnistui joskus myöhään perjantai-iltana.

Lauantaiaamuna isäntä oli sitten odottamassa Päijänteentiellä tallissa puolen kuuden aikaan - käytiin nopeasti laitteet vielä kerran läpi ja hän kehoitti ajamaan Sörnäisten aseman tolpalle. Tolpalla lunttilappu esille josta tolpan numero kirjautumista varten. Ajattelin että saan odotella siinä hyvän aikaa, olihan kello vaille kuusi lauantaiaamuna. No, ehkä kokonainen minuutti siinä meni kun nainen yllätti takavasemmalta ja kävi sisään. Datalaite oli silloin vanhaa mallia, mistään kartasta ei ollut tietoakaan ja hieman pelotti että tulee joku vaikea ja tuntematon osoite. Hah, asiakas ei itsekään tiennyt osoitetta minne oli menossa, vaan halusi vain Katajanokalle ja sanoi sitten neuvovansa mihin haluaa. Ankkurikadulle matka sitten päättyi. Maksoi käteisellä ja ei tarvinnut kuittia - meni kuulemma omaan piikkiin kun meinasi myöhästyä töistä - kuitti on minulla edelleen tallessa.

Toista kyytiäni en muista, mutta viikonlopun aikana ajoin lauantain päivävuoron ja sunnuntaina terminaalin*. Molemmista vedin hieman yli 300 euron kassan, johon isäntä sunnuntai-iltana totesi että "sehän meni hyvin". Itse ajattelin että helppoahan tämä on - kokemus on myöhemmin opettanut että kyseessä oli aloittelijan tuuria ja että ei se raha ihan niin helposti tule kassaan.

Maanantaiaamuna olin matkalla Kovaselle työhaastatteluun ja matkalla kävin Brahenkadun Taksikoulussa tervehtimässä kurssin vetäjää ja oli miehen ilme melko hämmästynyt kun kerroin viikonvaihteessa ajaneeni jo kaksi vuoroa ja ihan OK kassoilla, vaikka muste ajoluvassa oli tuskin kuivunut.

Kovasen työhaastattelussa minulle selvisi n. kolmessa minuutissa että siihen taloon en suostu menemään töihin. Tunne taisi olla molemminpuolinen. Tunnetta on molemminpuolisesti myöhemmin vahvistettu henkilökohtaisella kanssakäymisellä parin syntyperäisen Kovasen ja minun välillä.

*Terminaali on sellainen ajovuoro jossa auto saa kirjautua vain satamien, asemien ja hotellien tolpille. Näin halutaan varmistaa että näissä liikenteen solmukohdissa olisi mahdollisimman hyvin autoja saatavilla.

Tallinvaihto

Olo on melkein kuin formulakuskilla - tallineuvottelut olivat pitkälliset ja mutkikkaat, mutta tallinvaihto on nyt tosiasia. Kesäkuun alusta alkaen katollani loistaa numerot 505. Tutuille vain tiedoksi.

117

Eilen sain käydä iltapuhteiksi Lahdessa. Takaisin tullessa laskin kuinka monta siltarakennelmaa Lahden moottoritiellä on Lahden ja Helsingin välissä. Siltarakennelmaksi laskettiin sellainen joka meni ko. tien yli tai sellainen jossa ko. tie ylitti ajotien, joen tai vastaavan. Niitä oli 117 kappaletta. Laskeminen aloitettiin Lahti E liittymästä ja lopetettiin Kustaa Vaasan tien valoihin.

Mitä vikaa MPK:ssa?

MPK-kyydit jaksavat aina vaan yllättää. Keskuksen ajovälitystoiminta on oma luku sinänsä - mm. tänään sain MPK-kyydin josta puuttui ajoselite kokonaan ja seisoin asiakkaan kanssa muutaman minuutin puntari päällä kun MPK-keskuksen puhelin oli varattu. Että terveisiä vaan sinne TDC Songille, laittakaas pakettinne vihdoinkin kuntoon.

Johtuuneeko juuri tuosta välittäjän jatkuvasta kämmäilystä (noin 50% ajamistani MPK-ajoista on ollut sellaisia että niiden järjestelyissä on jokin pielessä) ettei kyydit kiinnosta kaikkia - tai oikeasti ne kiinnostavat hyvin harvoja. Tänään otin vastaan molemmat MPK-ajotarjoukset jotka minulle tarjottiin. Molemmilla kerroilla olin juuri tullut tolpalle ja olin viimeisenä, eli yksikään edelläni olleista autoista ei kuitannut näitä ajotarjouksia. Ekalla kerralla olin tolpalla nelosena ja toisella YHDEKSÄNTENÄ! Siis kahdeksan autoa edelläni jätti keikan kuittaamatta luultavasti siksi että ajotarjouksessa oli kolme kirjainta joiden merkityksestä ei voi olla koskaan varma: MPK.

En moiti kuskeja, sillä näiden kyytien välityksessä on ollut luvattoman paljon virheitä. Jos taksit toimisivat vastaavalla onnistumisprosentilla, uskon että asiakkat kaikkoaisivat hyvin nopeasti ja jäljelle jäisivät vain seikkailumieliset. Kuten nyt näyttää olevan jäljellä enää seikkailumielisimmät kuljettajat ottamassa näitä ajotarjouksia vastaan.

Tietullit Helsinkiin ja sassiin!

Hesarissa oli tänään artikkeli Tukholman ja Lontoon tietulleista/ruuhkamaksuista. Myös Helsingin liikennesuunnittelupäällikköä Olli-Pekka Poutasta (onkohan kyseessä juuri se tyyppi jolla ei ole ajokorttia, vai onkohan se vain urbaanilegenda) oli haastateltu ja tämän mukaan Helsinkiin ei ole tulossa tietulleja, koska päättäjät pelkäävät "että keskustan elinvoima heikkenee".

Mikä näitä täkäläisiä politiikonplanttuja oikein vaivaa, mistä ihmeestä on kaivettu kaikki munattomat nyhveröt hoitamaan julkisia asioita. Yhtä perkeleen konsensusta jossa kukaan ei uskalla ottaa kantaa ja laittaa itseään likoon. Hitto, onko tässä ryhdyttävä myös politikoimaan.

Minä sanon ja seison jyrkästi sanojeni takana: Tietullit Helsinkiin johtaville teille aamu- ja iltapäivä ruuhkien ajaksi. Tai vaikka samaksi ajaksi kuin on bussikaistatkin voimassa. Ei siitä keskustan elinvoima heikkene, ruuhkahuiput tasoittuvat ja jotkut ehkä jättäisivät auton kotiin (mikä olisi myös liikenneturvan kannalta hyvä) tullen julkisilla töihin.

Espoolaisia ei tulla saamaan länsimetron kannalle ennen kuin heidän auton tuomisesta Helsingin keskustaan ryhdytään perimään maksua. Tulevat vain ja tukkivat kaikki paikat. Ja Espoon suunnan busseille olisi pitänyt rakentaa terminaali lähelle Ruoholahden metroasemaa, ei Kamppiin. Kaukoliikenteen bussiasema olisi pitänyt rakentaa Pasilaan, lähelle Helsingin maantieteellistä keskutaa. Miksi ihmeessä linja-autot on pakko tuoda ahtaalle niemelle josta ihmiset kuitenkin ottavat taksin ja menevät jonnekin muualle. Kyllä sieltä Pasilankin suunnalta olisi päässyt taksilla kotiin.

Ei keskustan elinvoimaa autoilla kasvateta - etenkään silloin kun toinen käsi pyrkii rakentamaan kävelykeskustaa. Ja katujen kunto keskustassa onkin monin paikoin jo sitä luokkaa ettei siellä pärjää kuin kävellen tai kaupunkimaasturilla.

UGH - olen puhunut.

Asiakkaan paikka

Kuski kaakosta kysyi että miksi me pääkaupunkiseudulla haluamme asiakkaan taakse oikealle. Vastaus on päivänselvä: turvallisuus. Kuten kuski kaakosta jo totesikin, taakse vasemmalle emme halua yksinäistä asiakasta suin surminkaan, mikään ei herätä enempää epäilyksiä kuin sijoittuminen suoraan kuljettajan taakse - paikkaan jossa voi touhuta ihan vapaasti ilman että kuljettaja on asiasta tietoinen. Kuskin vieressä asiakaalla puolestaan on mahdollisuus tarttua rattiin, yksi niistä tempuista joita kännisen asiakkaan saattaa yhtäkkiä juolahtaa. Kosketuksen rattiin ei tarvitse olla kovinkaan ihmeellinen kun sillä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Takapenkiltä ei rattiin yletä kovin herkästi. Takapenkkiä puoltaa myös liikenneturvallisuus, asiakas on paremmassa turvassa takapenkillä mahdollisen onnettomuuden varalta.

Siis takana oikealla, siellä on asiakkaan hyvä olla. Kuljettajan näkyvissä mutta kuitenkin riittävän etäällä.

Virka-asu

Kuljettajien pukeutuminen herättää toisinaan keskustelua niin yleisössä kuin kuljettajienkin keskuudessa. Ns. virallisia virka-asuja on olemassa eri valmistajien listoilla, mutta kysymys kuuluu: missä vaiheessa palveluprosessia on tärkeätä että kuljettaja on pukeutunut näihin?

Hetki elämässä

Joskus silmä tallentaa mieleen ohikiitävän hetken kuin kamera. Viime yönä tajuntaani tallentui nainen Kaisaniemenkadulla. Juuri silmänräpäystä ennen kuin ohitin hänet, näin kuinka pieni kivi tai joku muu epätasaisuus jalkakäytävällä aiheutti vasemman jalan pettämisen. Se alle sekunnin kymmenyksen mittainenhetki jonka aikana kiinnitin häneen huomiota, hänen vasen nilkkansa taittui alle. Näin vain tuon pienen liikkeen vasemmassa nilkassa ennen kuin sen vaikutuksesta alkoi kaatuminen. Itse kaatumista en ehtinyt nähdä lainkaan, mutta saatoin aavistaa että se oli väistämätöntä. Sekunnin kuluttua näin peruutuspeilistä naisen makaavan pitkin pituuttaan jalkakäytävällä. Etäännyin hänestä noin 50 km/h.

Kerava posse

"Mä olen nyt täs-sä,
mä olen nyt Helsingis-sä.
Oli pitkä taksi jono
mut nyt mull'on hyvä olo
kun tuli taksi mut hake-maan
ja se vie mut nyt hi-maan.

Joku tossa äsken pa-le-li
tahto taksiin, pyysi, a-ne-li.
Oli pitkään siinä palel-lut
taksia vain o-do-tel-lut..."

Annankadun tolpalla taksia odotelleiden rippeistä kyytiin tuli kaksi naista ja mies matkalla Keravalle. Pitkä odotusaika - kaksi tuntia - ei kyennyt poistamaan hyviä fiiliksiä, vaan CD:ltä tullut hyvä biitti innosti takapenkillä olleen naisen ja miehen räppäämään taksijonon tapahtumista. Teksti oli parhaimmillaan aivan hervotonta - mukana seikkailivat mm. jonossa ollut kemiläismies sekä hänen käyttämät, Tarjoustalosta ostetut, pitkät kalsarit ja villasukat.

Juuri tällaisen meiningin vuoksi kannatti poimia vielä uusia asiakkaita puoli kuudelta aamulla vaikka vuoro oli päättynyt jo kahdelta. Eikä siinä ollut veivaamista kuin puolituntia, viiteen saakka oli ihan luvallista tarkastajan myöntämää jatkoaikaa. Eikä haitannut lainkaan vaikka väsytti ihan vietävästi kun pääsin kotiin puolen seitseman aikoihin. Sillä Kerava possella oli hyvä meininki.

Alive and kicking

Tuntui jotenkin mukavalta huomata että lukijat "kaipaavat" kirjoituksia (kts. edellisen postauksen kommentit) - itsellänihän ei ole kunnolla tietoa siitä kuinka huutoni bittiavaruuteen kuuluu, vai kuuluuko lainkaan.

Ratin takana ei viime aikoina ole tapahtunut mitään erityisen mieleenpainuvaa josta intoutuisin kirjoittelemaan. Päivittäin on tietysti pieniä hetkiä jolloin mielessä käy ajatus tapahtuman dokumentoinnista, mutta työvuoron jälkeen väsymys ja yleinen ponnettomuus ovat pitäneet huolen siitä että kirjoittelua ei ole tapahtunut. Jotta jotain uutta sisältöä kuitenkin tulisi, ajattelin kirjoittaa tapahtumasta joka tapahtui pari vuotta sitten, jääden varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleeni.

Kyseessä oli perjantai-ilta touko-kesäkuun vaihteessa. Alkava kesä oli selkeästi saanut ihmiset joukolla liikkeelle ja naiset olivat kuoriutuneet talviturkeistaan - jokainen mies tuntee ilmiön. Perjantai-ilta oli hyvä aloittaa Hesarin edestä - jos kyytiä ei tullut, ainakin silmänruokaa oli tarjolla runsain mitoin. Niistä harvoista kyydeistä joita olin illan aikana ehtinyt heittää, merkittävä osa oli ollut naisia. Olisiko ollut alkavan kesän ansiota, mutta naiset olivat selkeästi flirttaavalla päällä. Pientä huulenheittoa, hieman venytettyjä katseita ja merkitseviä hymyjä - ei mitään sen ihmeempää, mutta riittävästi nostamaan mielialaa.

Joskus yhden jälkeen vein pariskunnan Vallilaan ja takaisin tullessani Mäkelänkadulla Stadin tähden kohdalla viittoi käsipysty minua pysähtymään. Olen hieman valikoiva käsipystyjen kohdalla, mutta havaitsin että kyseessä oli nainen ja naisia minulla ei ole tapana jättää yöhön tavoittelemaan taksia. Pysähdyin ja pieneksi harmikseni tämä nainen oli päättänyt tunkea itsensä etupenkille istumaan. Pidän penkkiä yleensä niin edessä kuin mahdollista, ikäänkuin vihjeenä että takana on paremmat tilat, mutta tämä asiakas oli päättänyt tulla viereeni etupenkille. Ei siinä muu auttanut kuin kiskoa penkkiä taaemmas ja päästää hänet siihen.

Nainen oli n. 25 - 28-vuotias, selkeästi juovuksissa ja ilmoitti haluavansa "Herttoniemen suuntaan". Nämä johonkin suuntaan haluavat asiakkaat ovat yksi asiakas tyyppi jonka käytöstä olen aina ihmetellyt. Mikä ihme siinä oikein on ettei voida sanoa osoitetta heti alussa vaan mennään johonkin suuntaan, en vain ymmärrä. Tämä kyseinen nainen oli kuitenkin matkalla "Herttoniemen suuntaan" ja ilmoitti heti kärkeen että on käytävä myös pankkiautomaatilla. Ehdotin metroaseman kohdalla olevaa pankkiautomaattia joka tuntui hänellekin sopivan hyvin.

Matkalla huomasin sivusilmällä että hän tuijotteli minua ja tämä alkoi hieman häiritä minua, mietin että onko poskessani jokin tahra tai jotain. Nainen viritteli hieman keskustelua ja tiedusteli mm. siviilisäätyäni, johon vastasin olevani eronnut. Hän kyseli syytä ja kerroin välttelevästi että kyseessä oli pitkä tarina jota ei kuitenkaan ehtisi matkan aikana kertoa. Pysähdyimme metroaseman pankkiautomaatin kohdalle, hän meni nostamaan rahaa ja tiuskaisi suorastaan ärtyneesti etten vain häipyisi mihinkään. Mihin minä nyt siitä olisin häipynyt kun kyytimaksu oli saamatta. Nainen tuskaili aikansa automaatin kanssa, jopa niin pitkään että olin juuri ehdottamassa että hän vain tulisi takaisin ja ottaisin hänen tiedot ylös myöhempää maksua varten. Juuri silloin hän kuitenkin huomasi yrittäneensä rahan nostoa väärällä kortilla.

Nainen tuli takaisin autoon ja ilmoitti tarkemmin määränpään, vieläkään ei tullut kunnon osoitetta, vaan nytkin mentiin Majavatien suuntaan. Metroasemalta olikin enää lyhyt matka Majavatielle ja risteyksessä hän sanoi että tässä olisi hyvä. Pistin mittarin kiinni ja hän suoritti maksun. Saatuaan vaihtorahat hän katseli minua hetken ja kysyi että saisiko hän vielä yhden suukon. Tämä yllätti minut täysin ja suoraan sanottuna en tiennyt häkellykseltäni mitä tehdä. Parin sekunnin hämmentyneen ajattelun jälkeen olin tullut siihen tulokseen ettei pienessä suukossa olisi mitään pahaa ja suostuin hänen pyyntöön.

Seuraavaksi huomasin olevani keskellä pitkää, hellää ja ihanaa suudelmaa. Kyse ei ollut mistään pienestä suukosta ja tämä tyttö todella tiesi kuinka suudella - olin juuri vastaanottamassa todennäköisesti upeinta koskaan kokemaani suudelmaa. Kestikö se minuutin vai kymmenen sekuntia, sitä en tiedä, minä vain nautin tapahtuneesta. Suudelman päätyttyä nainen nousi autosta, kurkisti vielä sisään ja kysyi että onko kaikki hyvin. Täydellisen typertyneenä osasin vain sopertaa jotain myöntävää ja nainen sulki oven. Data antoi samassa seuraavan ajotarjouksen, jonka kuittasin. Tällä välin nainen oli jo ehtinyt kadota pimeään yöhön.

...lähes onnellinen oot

Tänään minulla oli asiakkaana jalaton mies. Mitättömiä ovat omat murheeni.

Menisinkö vankilaan - kulkematta lähtöruudun kautta

Vetäsin hieman yli vuosi sitten moottoritiellä tutkaan ja vauhtia oli melko reippaasti. Tyhjällä tiellä keskellä yötä eikä muuta liikennettä ollut missään. Paitsi että oli yksi poliisiauto jemmassa ja nopeutta oli niin paljon etten voinut enää jatkaa työvuoroa loppuun, vaan auto piti viedä suoraan talliin. Ottivat siis korttini ja ammattiajolupani talteen. Pitivät sitä kuukauden verran aiheuttaen yksinhuoltajaisälle melkoisen loven ansioihin. Lisäksi antoivat maksettavaa 338 euroa. Turha tuota tekoa on mitenkään selitellä, ylinopeus mikä ylinopeus.

Tätä sakkoa en ole toistaiseksi maksanut. Osin omaa persaukisuuttani, sillä tuo kuukauden pakkoloma ei tehnyt ainakaan hyvää muutenkin katastrofaaliselle taloudelleni, ja osin omaa kapinallisuuttani. Nyt sitten sain kirjeen jossa minua kerrottiin että minun tulisi mennä suorittamaan saamani sakko vankeusrangaistuksena, koska en kuulemma ole omaa maksukyvyttömyyttäni jättänyt sakkoa maksamatta. Vittuako nuo tietävät mitään maksukyvystäni, kun 2/3 palkkatulostani menee asumiskustannuksiin. Sillä lopulla sitten kitkutellaan ja yritetään saada ruoka riittämään kaapissa seuraavan palkkapäivään saaka. Sen verran pieni on käteenjäävä osuus että tiedän olevani varmasti oikeutettu asumistukeen, mutta en vain halua mennä sosiaalitätien kyykytettäväksi, joten en ole koskaan sitä hakenut. Tiedän tälle termin: foolish pride.

Ihan tekisi mieli mennä suorittamaan tuo sakko vankeusrangaistuksena, silkkaa mielenkiintoani. Ihan vaan kokeillakseni että miltä tuntuu olla vankilassa. Mutta en taida kuitenkaan kokeilla, sillä minullahan on lapsi huollettavana. Tulisivat varmaan sosiaalitädit ja huostaanottaisivat hänet ainakin siksi aikaa kun isi on vankilassa. Tämä ei vetele. Pitänee siis seuraavan 5 päivän aikana hoitaa jostain 338 euroa jotta ei tarvitse mennä maistelemaan valtion kakkua.

Muutenkaan ei ihan mahdu oikeustajuuni koko prosessi. Ok, ajoin ylinopeutta ja sain sakot jotka minun tulisi maksaa. Mutta olen jo kerran joutunut kärsimään yli 1000 euron taloudellisen menetyksen kun olin ajokiellossa kuukauden verran. Meni siinä jonkun aikaa ennen kuin sain vuokrarästit maksettua. Koska vankilassa oleminen aiheuttaisi vain lisää kuluja valtiolle - pitäisihän minut jotenkin ruokkia ja eihän sen majapaikankaan ylläpito mitenkään ilmaista ole - kuinka se sitten kuittaisi sen saamani sakon? Ei vain mahdu kaaliin.

Tuli kai selville että en oikein jaksa arvostaa puskassa kykkivää poliisia. Taidetaan olla maanteiden Bonnie ja Clyde, Turisti ja minä.

MPK-kyytiä

Lehdissä on aina välillä kirjoittelua MPK-kyytien toimimattomuudesta. MPK tarkoittaa MatkaPalveluKeskusta, eli järjestelmää jolla hoidetaan liikuntarajoitteisten, vammaisten ja vanhusten kyydityksiä. Valtaosa asiakkaista on vanhuksia, mutta usein on kyse mm. kehitysvammaisesta saattajineen.

Järjestelmää on uusittu vuodenvaihteen jälkeen, matkavälitykseen on tullut mukaan uusia tahoja ja varsinaisia palvelun toimittajia on kilpailutettu jotta saadaan mahdollisimman tehokas järjestelmä joka ei rasita yhteiskuntaa kustannuksilla. Uuteen järjestelmään siirtyminen kirvoitti jopa Hesarin kirjoittelemaan asiasta muutamaan otteeseen ja artikkeleihin oli aina muistettu haastatella kaupungin edustajaa sekä tilausjärjestelmän toimittajan TDC-Songin edustajaa. Molemmat sälyttivät syyt alkukankeudesta aina kuljettajien niskaan, me kun emme oikein muka tajunneet että kuinka järjestelma toimii. Seuraavassa kuitenkin tapaus elävästä elämästä:

Sain Malmin asemalla MPK-ajotarjouksen jossa nouto-osoitteeksi oli laitettu Malmin kauppatie 18. Nouto-osoite sijaitsee lähes taksitolpan alla, Malmin aseman tolppahan sijaitsee sillalla. Kuittaan ajotarjouksen ja saan ajoselitteessä lisäohjeena että nouto pitäisi tehdä Prisman ovelta, torin puolelta. Tuttua kauraa, sieltä noudetaan usein ostoksillä käyviä vanhuksia. Asiakas on yleensä valmiina odottamassa rollaattorin ja ostoskassien kanssa. Torikadun kautta livahdetaan sinne Ylä-Malmin torille ja kurvataan Prisman ovelle.

Tällä kerralla asiakas ei ollut paikalla, joten kuittasin itseni paikalla olevaksi noutoaikana ja laitoin mittarin päälle. Viiden minuutin odottelun jälkeen arvelin että nyt tässä on jotain mätää ja ryhdyin ottamaan yhteyttä MPK:n tilausvälityskeskukseen Iisalmeen. Kävimme keskuksen kanssa ajotarjouksen tiedot läpi ja totesimme niiden olevan molemmilla samat. Mutta nyt sain vielä asiakkaan kännykkänumeron, jotta voisin tiedustella että mikä on tilanne.

Asiakas vastasi nopeasti ja kertoi että hän oli tilannut auton osoitteeseen Ala-Malmin tori 1 - Malmitalo. Siis sinne vauhdikkaasti ja mittari päällä. Mittari päällä siksi että ei ollut minun vikani että minulle ilmoitettiin aluksi väärä osoite. Malmitalon nurkalla odottikin kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa. Heidän noustua kyytiin ryhdyimme äidin kanssa keskustelemaan tapahtuneesta.

Äiti kertoi että tilausvälityskeskus oli kivenkovaan väittänyt että sellaista osoitetta kuin Ala-Malmin tori 1 ei ole olemassa ja siksi ei suostunut laittamaan tilausta sille osoitteelle. Aikaansa aiheeesta kinattuaan puhelu oli äidin mukaan päättynyt tilanteeseen jossa tilaus oli tehty, mutta keskus ei suostunut lähettämään autoa haluttuun paikkaan.

Koska tiedän että näitä juttuja luetaan myös tilausvälityskeskuksissa, haluan sanoa että Helsingin ja Lähitaksin keskuksissa työskentelevät tuntevat alueen monasti jopa paremmin kuin kuljettajat ja heidän puoleen on hyvä kääntyä tiukassa tilanteessa kun osoitetta ei meinaa millään löytyä.

Mutta MPK:n tilauskeskukseen Iisalmeen haluan myös kertoa että Ala-Malmi ja Ylä-Malmi ovat käytännössä kaksi eri kaupunginosaa joiden välillä kulkee junarata. Kun seuraavan kerran tulette junalla Helsinkiin, n. 12 minuuttia ennen perille tuloa juna kulkee Malmin alueen halki ja silloin Ala-Malmi on junan kulkusuuntaan nähden vasemmalla ja Ylä-Malmi oikealla. Radan ylitys-/alituspaikkoja on n. kilometrin välein ja kartalla lähekkäin, suorastaan näkö- tai huutoetäisyydellä toisistaan sijaitsevat kohteet, ovatkin oikeasti melko kaukana toisistaan kun puhutaan nouto-osoitteista. Myös esim. Mannerheimintie 50 ja 51 sijaitsevat n. 2 km päässä toisistaan, eli ne eivät ole siinä vierekkäin siten että siinä otetaan samalla kaksi asiakasta kyytiin. Etenkin kun Mannerheimintie on sellainen väylä jossa ei vain tehdä U-käännöstä. Ja Ala-Malmin tori 1 on ihan oikeasti olemassa. Saa olla melkoinen nyypiö kuskiksi joka ei tuota tiedä ja silloin HTD:n tai Lähitaksin keskus osaa neuvoa.

Tällä kerralla asiakas saatiin perille ja iltakaan ei ollut niin kamalan kylmä että se n. 10 minuutin odottelu ei ollut rankkaa. Mutta vastaavia tapauksia on varmasti paljon ja kaikki eivät välttämättä päädy yhtä onnellisesti. Mieleeni vain tulee se tapaus josta alkuvuodesta lehdissäkin kirjoitettiin, jossa kuljettaja oli kaikesta huolimatta käynyt tarkistamassa että onko asiakas odottamassa tyhjällä parkkipaikalla ja pelasti liikuntavammaisen naisen varmalta paleltumiskuolemalta.

Kuskit ovat harvemmin syypäitä näihin kämmeihin. Järjestelmät viiraavat ihan jossain muulla, vaikka viralliset tahot antavat muuta ymmärtää.

Viuhahdus

Eilen hieman vaille kymmenen illalla, kun olin tuonut juuri asiakkaan Seaside hotelliin, ajattilein vilkaista jos Länsisatamassa olisi ollut vielä asiakkaita. Kuitenkin matkalla Länkkäriin vastaan tuli autoja joilla oli brenna päällä, eli joutuivat tulemaan takaisin ilman asiakkaita. Eli ei ollut syytä mennä perille saakka katsomaan. Käännähdinkin nopeasti kohti Ruoholahden tolppaa, joka on iltaisin melko hyvä paikka odotella asiakkaita.

Rullasin rauhallisesti pitkin Selkämerenkatua kohti Itämerenkatua kun havaitsin neljä juoksevaa miestä. Miehistä kolme juoksi alasti ja neljäs - joukon viimeisenä oleva - kuvasi edellä juoksevia viuhahtajia. Pitkällä rullaavalla askeleella juosseen n. 25- vuotiaat miehet olivat selkeästi vetämässä pitempää lenkkiä eikä mitään "kerran talon ympäri" viuhahdusta. Näkymä huvitti minua kovasti ja näytin miehille peukkua ohittaessani heidät.

Jatkoin rauhallista rullaamista kohti Itämerenkatua ja tullessani risteykseen katsoin luonnollisesti ensin vasemmalla katsoakseni ettei sieltä tule kukaan vauhdilla. Tolpalla oli kolme taksia odottamassa ja juuri siinä taksiaseman kohdalla lipui jalkakäytävää pitkin - poliisiauto!

Ensimmäinen juoksijoista saavutti kulman muutaman sekunnin minun jälkeeni, ehti tulla juuri poliisiauton näkyville, pysähtyi, huikkasi kavereille vastaantulevasta poliisiautosta, koska kaikki juoksijat pysähtyivät ja kääntyivät kannoillaan ympäri. Mutta tämä oli myöhäistä sillä poliisiautossa oli havaittu puutteellisesti pukeutunut mies. Poliisiauto kiihdytti miesten perään ja minulla ei ollut tilaisuutta jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Mutta en ole aikoihin nauranut yhtä makeasti. Silkkaa tilannehuumoria ja pientä vahingoniloa. :-D

Merkkipäivä

Koska olen vuoden nuorempi kuin Johnny Rotten, mutta vuoden vanhempi kuin Madonna, niin olenko nyt keski-ikäinen?

Löytötavaraa

Maanmatonen kirjoitti ihan mainion tarinan löytötavaroista, josta minullekin tuli yhtä ja toista tapahtunutta mieleen. Monasti asiakkaat kyselevät että mikä on erikoisin tavara mitä asiakas on unohtanut autooni. En oikein osaa päättää että kumpi voisi olla erikoisempi, kännykkä vai käsineet. Päättäkää itse.

Usein kännykän unohtajat huomaavat melko pian kadonneen kännykän ja osaavat soittaa siihen. Ääni on poikkeuksetta melko helpottunut kun vastaaan: "Taksi". Sitten vain sovitaan että mihin ja koska kapula palautetaan. Asiakkaat ovat muistaneet yleensä pienellä rahasummalla ja kerran sain jopa pullon ihan mainiota punaviiniä. Mutta eräs kerta jäi mieleeni:

Olin tullut maanantain aamuvuoroon ja olin ehtinyt jo ennen kuutta käydä jo kerran kentällä. tuohon aikaan sinne ei vielä kannata jäädä kuikuilemaan paluukyytiä, joten matkasin kohti etelä-Helsinkiä katselemaan aamun ennakoita. Niitä ei kuitenkaan näkynyt ja data kertoi että Asema-aukolla oli asiakas. Koska olin aivan vieressä, säntäsin paikalle, mutta joku oli minua vielä nopeampi ja oli vienyt asiakkaan. Jäin kuitenkin odottelemaan paikalle ja siinä tolpan vieressä oli pari miestä polttelemassa tupakkaa. Ikäänkuin kesken keskustelun he hyvästelivät toisensa ja toinen sitten hyppäsi takapenkilleni. Sompasaareen kävi matka, mies oli merimies.

Sompasaaressa ajettiin ihan etäisimpään nurkkaan hiililaivan viereen jonne mies oli matkalla. Matkan hinta oli hieman yli 15 euroa, olimme lähteneet liikkeelle ennen kuutta jolloin lähtömaksu oli vielä 6,60. Sompasaaresta ajattelin mennä Sörnäisten aseman tolpalle ja olinkin jo melkein perillä kun yhtäkkiä takapenkiltä kuului minulle ennestään tuntematon soittoääni. Siellä oli sellainen simpukkamallinen Samsung, jollaista en ollut koskaan aiemmin pitänyt kädessä ja piti oikein hetken aikaa miettiä että kuinka siihen vastataan. Soittaja oli äskeinen merimies joka oli selkeästi helpottunut kuullessaan että puhelin oli autossa.

Sanoin heti että voin tuoda puhelimen hänelle, olenhan melko lähellä ja siitä ei ole mitään vaivaa. Siinä meni se muutama minuutti ja olin taas hiililaivan vieressä, kun mies laskeutui portaita alas autoni viereen. Avasin ikkunan ja annoin puhelimen miehelle. Hän kurkkasi kohti taksamittaria että onko siellä jokin summa esillä, mutta koska matka oli niin pieni, en ollut laittanut edes mittaria päälle. Mies kysyi että paljonko tämä oli velkaa ja yritin sopertaa jotain että ei siitä mitään vaivaa ollut ja että jos hän jotain haluaa antaa, on se hänen päätettävissään.

Kaveri vetäisi lompakostaan 50 € setelin, antoi sen minulle ja kysyi että onko hyvä näin. Melkoisen hämmästyksen vallassa osasin vastata vain: "joo".

Totuus

"Autot ovat nopeampia kuin ihmiset, koska autoissa on enemmän bensaa"
- kyydissäni ollut noin nelivuotias tyttö äidilleen

Talviale: kaksi yhden hinnalla

Nappasin aamun viimeisiä asiakkaita Annankadun tolpalta hieman jälkeen viiden. Kolmekymppinen mies - Pentti, kuten myöhemmin kävi ilmi - oli matkalla ensin kotiin Veikkolaan, mutta sanoi heti lähteissä että hänen tekisi mieli naista. Hieman viiden jälkeen tarjonta ei kylmänä talviaamuna ole kovinkaan ihmeellinen, mutta sanoin että voimme aina käydä vilkaisemassa Marskin edustalta, jos joku olisi vielä päivystämässä.

Ja olihan siellä, jopa kaksin kappalein. Pysähdyimme kohdalle ja nainen avasi takaoven ja sanoi: "Molemmat, 250€". Pentti tuntui olevan kauppamiehiä kun vastasi heti: "Kaksisataa". Sen enempää ei tarvinnut kauppaa hieroa, vaan naiset siirtyivät takapenkille. Matka kävi pankkiautomaatin kautta kohti Vuosaarta jossa toinen naisista asui.

Matkalla Pentti oli kuin lapsi karkkikaupassa, miettien että mitä kaikkea hän touhuisi naisten kanssa. Hän oli tyytyväinen kun selvisi näin halvalla ja naureskeli mahdollista tulevaa morkkista. Toinen naisista, se joka hoiti puheet, oli tuttu kasvo Marskin kulmilta, mutta toinen oli aivan uusi ja hieman hiljaisen oloinen. Hymyili vain hieman arasti kun katsoin häntä peruutuspeilistä.

Olimme perillä Vuosaaressa puolen kuuden maissa. Minulla oli työpäivä päättymässä, mutta naisilla se vasta alkoi.

Sain haasteen

Taksitar heitti minulle haasteen omituisista esineistä joita nurkkiini on kertynyt. Heitän vain yhden: leivänpaahdin. Tai oikeastaan niitä on useita, sillä minä ja exäni tapasimme keräillä leivänpaahtimia. Ehkä tiukin hetki omaisuudenjaossa oli silloin kun piti laittaa paahtimet jakoon. Siitä ei kiistelty että kumpi saa pitää auton ja kumpi sohvan, mutta paahtimista piti neuvotella.

Ja haasteitakin heitä vain yhden ja kerralla useampia: koko Planet Perfecton porukka.

Naisen logiikkaa

Osa 1:
Eilen avattiin Kampin ostostaivas ja siinä samassa uusi klubi tämän kompleksin ylimpään kerrokseen. Kyseessä oli mitä luultavimmin kutsuvieraskekkerit, koska aiheesta ei suuremmin ollut mitään mainintaa mm. datan kautta. Taivaalle heijastuneista etsintävaloista äkkäsin kuitenkin että hotelli Simonkentän tolppa oli melko kuuma paikka, enkä ollut ollenkaan väärässä. En tainnut kertaakaan olla tuolla tolpalla minuuttia kauempaa kun asiakas oli taasen kyydissä.

Eräs varhaisen illan asiakkaista oli nainen joka oli selkeästi ollut kutsuvieraana uuden klubin avajaisissa. Kyytiin tullessaan hän kertoi osoitteen ja menimme sitten rauhallisen hiljaisuuden vallitessa kohti päämäärää. Kun olimme melkein perillä, nainen kertoi että emme menekään kohtaan johon yleensä asiakkaat jätetään tässä osoitteessa, vaan kierrämme talon taakse.

"Jäisin tuossa 'hetkellinen pysähtyminen sallittu'-merkin kohdalla pois", ohjeisti nainen. Siis mikä merkki? Kysymys välähti mielessäni, kunnes olin rekisteröinyt ympäristön ja tajusin mistä oli kyse. Minua rupesi naurattamaan ja sanoin naiselle: "Tuo olikin ihan uusi tulkinta tuosta merkistä". Häntä alkoi myös naurattamaan ja kysyi että mikä kyseinen liikennemerkki sitten oli? "Pysäköinti kielletty", vastasin ja sitten meitä molempia nauratti.

"Tämä on kai sitä naisen logiikkaa" sanoi nainen enne poistumistaan.

Osa 2:

Annankadulta alkoivat asiakkaat jo vähitellen loppua, Lostarista tulivat viimeiset asiakkat ulos. Kyytiin tuli n. 25-vuotias mies ja nainen. Ennen kuin olimme kunnolla päässeet liikkeelle nainen pyysi pysähtymään hetkeksi siihen suojatielle. Nainen avasi oven ja huusi lähestyvälle pariskunnalle ivalliseen sävyyn "Hi darling" ja sulki oven.

Suljettuaan oven hän kääntyi miehen puoleen ja kertoi että pariskunnan mies oli hänen exänsä joka oli dumpannut hänet äskettäin. Ja sitten alkoikin melkoinen monilogi jossa nainen sätti exänsä nykyistä naisystävää kaikin mahdollisin tavoin. Naisystävä oli hänen mielestään kamalan näköinen (ei minun mielestäni) ja hirveä huora jne. Matkalla joku hänen tuttavansa soitti naiselle ja nainen tilitti puhelimeen täsmälleen samat asiat.

"Jos se haluaa paneskella tollasta huoraa, niin siitä vaan. On se hyvä että mä olen poistanut kaikki tiedot siitä jätkästä, mä en halua olla missään tekemisissä tollasen jätkän kanssa joka nai tollasii hirveen näköisiä huoria".

Tuota kovalla äänellä suoritettua tilitystä piti kuunnella Annankadulta Kurviin saakka. Että osaa ihminen olla katkera. Ehkä exä halusi vain viettää aikaansa jonkun valoisamman tyypin kanssa.

V-I-T-U-T-T-A-A

Yöllä oli sitten juhlat kiekkoleijonille. Uteliaana lähdin töihin klo 03 alkaneeseen vuoroon. Piti odotella hetki iltakuskin tuloa tallille ja pääsin vasta 3.30 radalle. Juhlat olivat loppuneet ja Senaatintorin tolpalla oli ihmisiä jonossa odottamassa autoja. Kyllä niitä huiteli siinä aiemminkin, mutta tapojeni mukaisesti menin poimimaan tolpalta asiakkaita kyytiin. Viiteen saakka sai ajaa jatkuvasti asiakkaita keskustasta kotiin.

Hieman viiden jälkeen datalle tuli ilmoitus että Teatterin tolpalla oli asiakkaita. Olisibn toki voinut oikaista Königin kohdalta tai Kluuvikadulta Aleksilta Espalle, mutta kiersin vielä Senaatintorin kautta, jos siellä vaikka olisi ollut joku odottamassa autoa. Ei ollut, joten annoin lipua rauhassa pitkin Espaa kohti Teatteria. Ja siellä olikin muutama asiakas huitomassa minua pysähtymään.

Kolme miestä ja yksi nainen, miehillä sellaiset urheilulliset vaatteet päällä, ikäänkuin jotain edustusurheilijoita. Kysyin että "oletteko te niitä kiekkoilijoita", johon yksi miehistä vastasi "huoltojoukkoja vaan". Mutta kovasti muistuttivat Aki-Petteri Bergiä, Kimmo Timosta ja Sami Saloa. Perillä kohteessa sitten sellainen enemmän huoltajan näköinen mies nappasi Bergin näköisen miehen syliin ja huudahti "Aki perhana!".

Hetkeä myöhemmin sain ajotarjouksen siitä hotellista johon olin äskeisen porukan vienyt ja kyytiin tuli mies ja nainen. Miehellä oli kaksi hemmetin suurta laukkua jotka täyttivät farmarin tavaratilan täysin. Ehkä tämäkin oli joku huoltaja, mutta kovasti oli Niittymäen näköinen. Perillä nostin tavarat ulos ja kysyin mieheltä "miltä nyt tuntuu?" Hetken aikaa kaveri oli hämmentynyt ja sopersi jotain että "hyvin kaverit pelasivat".

Kieltämättä vaatimattoman oloista väkeä olivat. Ei mitään pullistelua tai uhoa tyyliin "etkö sä tiedä kuka mä olen". Ei sinne päinkään. Ja nopeasti olivat kaikki kyydissä olleet nollannut finaalitappion. Se mitä sain heidän keskusteluista selvää, kaikki keskittyivät jo palaamaan seuroihinsa ja seuraavaan peliin. Katse kohti tulevaa. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa. Näiden kaverien asenteesta voisi itsekukin ottaa mallia.

Kuuden pintaan alkoi sitten ennakoita putoilemaan. Itse ehdin käydä vain kerran kentällä ja loput aamusta oli sellaista pikku siirtelyä. Puolen päivän jälkeen olin lähellä kotia, joten päätin käydä kotona haukkaamassa hieman heräämiseen nähden myöhäistä lounasta. Lounaan jälkeen takaisn radalle, nyt läheiselle tolpalle odottelemaan ajotarjousta ja lukemaan päivän lehteä, jonka olin napannut mukaan.

Ajoaikaa oli n. puolitoista tuntia jäljellä kun sain seuraavan ajotarjouksen. Kohteesta tuli kyytiin vanhempi rouva ja kodinhoitaja. Heillä oli rouvan pyykkipussi mukana ja kysyivät että oliko lähellä pesulaa. Ei ollut, ainakaan minun muistin mukaan ja he päättivät sitten että pyykit viedään keskustaan pestäväksi.

Pesuloista ja muista palveluista meille sitten kehkeytyikin keskustelua ja tulimme kohti keskustaa rauhallisesti muun liikenteen mukana. Edessä ollut Koffin jakeluauto hieman harmitti, sen läpi ei nähnyt edellä kulkevaa jonoa ja sen liikkeitä. Continentalin kohdalla jono sitten pysähtyi täysin, me sen mukana. Jakeluauto lähti liikkeelle ja samoin tein minä. Vilkaisin sivulle ja tällävälin jakeluauto taas pysähtyi ja niin tein minäkin - ainoastaan puolitoista metriä liian myöhään.

Viisi kuukautta vanhan B-sarjan Mersun keulan kaikki muoviosat menivät säpäleiksi, konepelti rusentui ja valot menivät säpäleiksi. Vain materiaalivahinkoja, kukaan ei vahingoittunut. Vauhtia oli niin vähän että turvatyyny ei jysäyttänyt minua naamaan (onneksi!). Auton lisäksi kolhuja sai vain minun itsetuntoni. Että osaakin ottaa päähän, noin alkeellinen moka. Jonossa katsotaan suoraan eteen, vaikka vauhti olisi vaikka kuinka hiljainen.

Työpäivä venyi pari tuntia alkuperäistä pitemmäksi kun piti hakea vara-auto ja hoitaa mittarit yms. kuntoon. Ja piti ilmoittaa isännälle että hetken herpaantuminen tuli maksamaan hänelle n. 4000 € kulut - omavastuut, vara-auton vuokraus ja korottuneet vakuutusmaksut. Arvaatte varmaan että nyt v-i-t-u-t-t-a-a.