11.8.2006

Aina ja ikuisesti, amen

Liekö kyseessä syksyn lähestyminen, mutta yöt vähitellen hiljenevät. Vai onnistuinko vain väistelemään asiakkaita siihen tapaan ettei kukaan vain osunut minuun - kuinka vain, mutta kassasta ei päässyt muodostumaan mitään ihmeellistä.

Aamuyöstä kyytiini tuli nainen joka sai matkan aikana puhelun, josta tämä selvästi hermostui. Kyseessä oli naisen entinen mies (puhelusta kävi ilmi että avioero ei vielä ollut astunut voimaan), jolla oli lähestymiskielto perhettään kohtaan. Vaikka kuulin vain naisen puheen, ymmärsin että mies oli pahoinpidellyt sekä vaimoaan sekä kahta alaikäistä lastaan todennäköisesti useampaan otteeseen ja nyt perhe pakoili miestä oman turvallisuutensa takia.

Näitä naisia on ollut kyydissäni aiemminkin. Elävästi oli mieleeni jäänyt keski-ikäinen nainen jota toin kotiin fysioterapiasta jota hän sai vioittuneeseen jalkaansa. Tämä jalka oli vioittunut kun häntä huomattavasti suurikokoisempi aviomies oli murskannut kaikki jalkapöydän luut hyppäämällä naisen jalan päälle. Nainen kertoi kuinka mies oli pahoinpidellyt häntä useaan otteeseen parinkymmenen vuoden avioliiton aikana ja useaan otteeseen myynyt naisen ostamaa omaisuutta (mm. auton) rahoittaakseen omaa juopotteluaan. Jokaisen pahoinpitelyn jälkeen mies oli kuulemma itkua vääntäen ja polvillaan rukoillut ettei nainen häntä jättäisi sekä vannonut ettei hän koskaan enää naista löisi. Lupaus oli kestänyt aina seuraavaan pahoinpitelyyn. Nyt tämäkin nainen asui osoitteessa jota ei miehelle annettu ja miehellä oli lähestymiskielto.

Sain yöllä myös puhelun jossa minulle kerrottiin että ei elämä enää hymyile eräälle vanhalle ystävälleni. Tämä ystäväni - kaunis, älykäs ja lahjakas nainen - oli menettänyt kaiken avioeron myötä. Hienoista kulisseista huolimatta oli piilotettu totuus, että ystäväni ja hänen miehensä liitto ei ollut mikään unelma. Aina välillä putkahti esiin että mies oli pahoinpidellyt naista, jopa raskauden aikana naisen odottaessa heidän ainokaistaan. Kuitenkin nainen oli antanut kaikkensa tälle suhteelle, hän oli antanut elämänsä parhaat vuodet miehelleen.

Parinkymmenen vuoden mittainen liitto päättyi miehen löydettyä uuden naisen - tai pikemminkin kun uusi suhde tuotiin esille, suhde oli todennäköisesti kestänyt huomattavasti pitempään. Tällöin naisen jo alkanut alkoholisoituminen pääsi valloilleen täydellä teholla. Liitto miehen kanssa oli ollut kaikki kaikessa ystävälleni, jopa kulissiliitto kaiken pahoinpitelyn ja henkisen julmuuden keskellä.

Sain kuulla että tämä entinen rahoitusalan asiantuntija, joka vielä muutama vuosi sitten oli työskennellyt korkeasti palkattuna alan johtavassa yrityksessä, hän on tänään menettänyt kaiken ja asuu naisten asuntolassa. Pudotus on ollut varmasti kova ns. parempien kaupunginosien paritalosta. Asiat olisivat varmasti paljon paremmin jos hänellä olisi ollut mies joka olisi rakastanut häntä, eikä pahoinpidellyt ja alistanut. Ne muutamat miessuhteet joilla ystävälläni oli liiton jälkeen, niissä miehet lähinnä taisivat käyttää ystävääni vain hyväkseen seksuaalisesti ja muuten - kukaan heistä ei tainnut todella hänestä välittää.

Alkoholismi on laji jossa yhdenkään ystävän tuki ei voi auttaa. Vasta sitten kun alkoholisti itse haluaa selviytyä ja lopettaa juomisen, vasta sitten voivat ystävät tukea elämässä eteenpäin. Toivon että ystäväni lopettaisi itsensä tuhoamisen, sitten voisin itse auttaa häntä jollain tavoin. Hän on minulle läheinen ihminen - poikani kummi - ja olemme kokeneet paljon hyvää yhdessä, enkä soisi hänen elämänsä syöksyvän vielä jyrkempään laskuun. Ystäväni on upea ihminen jonka elämä on vain särkynyt, enkä näe ex-miehen osuutta ihan pienenä tässä prosessissa.

Eikö se olekin sivistyksen ja ihmisyyden merkki että pienempiä ja heikompia autetaan ja tuetaan, sen sijaan että heitä käytetään hyväksi, alistetaan ja hakataan? Vain hieman rakkautta ja meillä olisi monta onnetonta ihmiskohtaloa vähemmän.

2 Kommentteja:

Blogger Qimki sanoi...

Toivon että ystäväni lopettaisi itsensä tuhoamisen, sitten voisin itse auttaa häntä jollain tavoin.

Tjaa-a, "kaunis, älykäs ja lahjakas" tuntuu musertavalta pohjalla ollessa. Niihin sisältyy odotuksia ja vaatimuksia. Ja toinen on vaan rikki ja hukassa, heikko.

Jos joku silloin hyväksyy tilanteen rauhallisesti, ripsenkään räpsähtämättä tarinaa kuunnellessa, niin ajan mittaan ihmispolo ehkä tokenee ja jatkaa matkaa todelliselta suoritustasoltaan. Kiinnostuu omista toiveistaan, ei toisten oletetuista odotuksista. (Sekin on aluksi järkytys suorittajalle että riittää jollekin ihan vain ihmisenä, ei tarttenutkaan olla guru tai liidaaja.)

Aika monesti ne hyväksyjät eivät ole siihen hype-elämään kuuluneita ihmisiä. Todellisuus on molemmille osapuolille liian räikeä, kuin heräisi oudosta paikasta mitään muistamatta, vieressä vieras ihminen.

Tällä hetkellä ystävälläsi ei ilmeisesti ole juurikaan suorituspaineita, mikä mahtaa olla mukava fiilis. Ei niinkään kova pudotus vaan helpotus. (En toki tiedä, käy kysymässä.)

Vielä kun uskaltaisi olla joutilas ilman alkoholia niin kykenisi ajattelemaan omilla aivoillaan, keksimään mitä seuraavaksi. Mutta siihen voi mennä aikaa, voi käydä niin ettei yksi ihmisikä riitä. Sellaistakin on elämä.

12/8/06 11:39  
Blogger hna sanoi...

On suorastaan ihan perseestä, kun joku toinen ihan varmasti itsekin teoistaan ja niiden vaikutuksista tietoisena tekee ja toimii, niin että se vahingoittaa toista/toisia niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Sehän on sitä, että on valta toiseen, vaikka itse onkin oikeasti heikko surkimus, ihmisroska.

Juominen, alkoholisoituminen on etenkin surullista, koska todellisuudessa vain muutama kymmenestä (yksi kaksi) siitä pääsee eroon ja voi niin sanotusti selvitä.

Ja kaikki todellakin alkaa siitä omasta tahdosta päästä viunasta eroon. Ja se on kuulemma kovin, kovin vaikeaa.

Mutta se pitää kuitenkin tehdä, rankka valinta. Sen jälkeen on hyvä, jos löytyy ihmisiä, ystäviä jotka auttavat ja tukevat.

15/8/06 18:43  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle