8.8.2006

Ihme ja kumma

Tänään aamuruuhkassa näin Naistenklinikan liikennevaloissa nuorehkon naisen jolla oli munaa ja asennetta enemmän kuin kenessäkään vastaavassa touhussa näkemälläni miehellä, muista naisista puhumattakaan. Tämä nainen nimittäin ajoi polkupyörällä siellä missä pitikin - pyörätien puuttuessa ajoradalla eikä suinkaan jalkakäytävällä.

Ihan oikeesti, polkupyörällä saa ajaa jalkakäytävällä ainoastaan alle 12-vuotiaat. Aikuiset naiset ja karvaperseiset miehet ajavat pyörätien puuttuessa ajoradalla muun liikenteen seassa. Jos meno hirvittää niin paljon ettei rohkeus riitä ajoradalla ajamiseen, menkää laittamaan ne apupyörät takaisin ja jääkää pyörimään ympyrää sinne kotipihalle.

Naurettavia nahjuksia!

12 Kommentteja:

Blogger Teppo sanoi...

Mielestäni kävelyvauhtia rullailevat sununtaipyöräilijät kyllä sopivat ihan hyvin sinne jalkakäytävälle monissa kohdissa. Ja neljääkymppiä ajavat polkuraketit eivät puolestaan kuulu kevyen liikenteen väylälle koskaan.

Aiheesta nillittäminen on minusta vähän eltaantunutta. Liikennesääntöjen tarkoitushan on parantaa kaikkien turvallisuutta. Sen ei ole tarkoitus olla joustamaton ohjekirja, jonka pilkuntarkasta noudattamisesta palkitaan kuoleman jälkeen taivaspaikalla.

Mutta totta, pyöräilijöiden pitäisi olla rohkeasti autoteillä ja ottaa tilansa. Hollannissa autoilijat pelkäävät röyhkeästi omansa ottavia pyöräilijöitä, joilla on sitten vastaavasti elintilaa. Kukaan ei ole puskemassa ohi, kun pitäisi ryhmittyä ajoradalla ja kääntyä fillarilla vasemmalle.

8/8/06 09:00  
Blogger Helena sanoi...

Postaus on tosi aiheellinen. Kiitos. On karseeta kun jalkakäytävällä, selän takana alkaa piristä polkupyörän varoitusääni, samalla kun pyörä on jo kantapäissä kiinni. Mihin siinä sitten hyppäät, oikealle vai vasemmalle?

Marjaniemessä, bussista pysäkillä alas noustessa, tullaan väistämättä polkupyöräkaistalle. Ja arvatkaa vaan, ottavatko pyöräilijät tämän huomioon.

8/8/06 10:26  
Blogger Kriisi sanoi...

Kaupungin olot pyöräilijöille eivät koskaan parane, jos jänishousuina kaikki vain pakenevat jalkakäytävän puolelle.

Kävelyvauhtia rullaileva sunnuntaipyöräilijäkin aiheuttaa jalankulkijaan törmätessään vahinkoja, joten varsinkin keskustan ahtailla ja väkirikkailla jalkakäytävillä sotkeminen on vain ihan puhdasta vastuuttomuutta oli vauhti mikä tahansa - varsinkin kun kaikilta tuntuu puuttuvan se soittokello.

Vipeltävän, ympäristölleen useasti sokean viisivuotiaan turvallisuudesta jatkuvasti huolissaan olevana vanhempana jalkakäytäväpyöräilijät ärsyttävät minua oikein erityisesti. Opeta siinä nyt sitten liikennekäyttäytymistä, kun jalkakäytävälläkin joutuu koko ajan partioimaan ettei joku aja päälle. Ja kun niiltä puuttuu se soittokello.

8/8/06 10:31  
Blogger Eufemia sanoi...

Mainittakoon kuitenkin myös, että etenkin keskustampana jalankulkijat valtaavat (punaisiksi maalatut!) pyörätiet niin tehokkaasti, ettei sinne sekaan pyörällä uskalla. Erityisen hankalaa on väistellä niitä viisivuotiaita, joiden vanhemmat eivät laskisi lasta ajoradalle, mutta pyörätielle kyllä.

Lisäksi mainittakoon, että erityisesti bussikuskeilla on outo pyöräilijäsokeus: vaikka pyöräilijä ajaisi kaupunkialueella ajoradalla samaa vauhtia kuin autotkin, ei perässätuleva ammattikuljettaja viitsi jättää edes sitä turvaväliä, jonka ilman muuta soisi autolle. Kokeilkaahan joskus piruutanne miltä se tuntuu. Mieluiten sellaisessa paikassa, jossa ei pääse kääntymään minnekään.

8/8/06 12:54  
Blogger tuukka sanoi...

"...munaa ja asennetta enemmän kuin kenessäkään vastaavassa touhussa näkemälläni miehellä, muista naisista puhumattakaan." Ai, etkö ole koskaan aikaisemmin nähnyt ajoradalla ajavaa pyöräilijää? Aika yllättävää ammattiautoilijalle. Omat kokemukseni pyöräilijänä taksikuskeista ovat valitettavasti lähinnä sensuuntaisia että aika harva arvostaa sitä ajoradalla paikkansa ottavaa fillaristia - aina ollaan tunkemassa kyynärpäätä hipoen ohi että päästään seisomaan viereen ensi liikennevaloissa, joista sitten yritetään kääntyä oikealle eteen...

Bussikuskeilla vähän samaa vikaa mutta isompi auto - pelottaa oikeasti aika paljon kun iso bussi alkaa vääntää kosketusetäisyydeltä ohi Hämeentiellä. Kyllä siinä alkaa "meno hirvittää" vaikka apupyörien poistamisen jälkeen olisi kertynyt pyöräilykilometrejä vähän enemmänkin, en siis yhtään ihmettele ettei monilla ole pokkaa hypätä ajoradan puolelle.

Pointtisi on kyllä ihan oikea, ajoradalle pitäisi uskaltautua muidenkin kuin meidän himopyöräilijöiden. Ei pyörä jalkakäytäville todellakaan kuulu. Tässä kaupungissa ei vaan fillaristi useinkaan löydä paikkaa joka muiden mielestä olisi oikea. Pyöräteitä on harvoin ja silloin kun on, niillä hortoilee jalankulkijoita ihan saman verran kuin meitä pyöräilijöitä jalankulkijoiden reviirillä, jalkakäytävällä ei saa eikä voi ajaa, ja ajoradalla on autoilijoiden mielestä yleensä nimenomaan väärässä paikassa, jonka he käytöksellään kernaasti osoittavat.

Viimeksi eilen ajoin 40km/h rajoitusalueella kaksikaistaista tietä n. 35km/h vasenta kaistaa, koska olin juuri kääntymässä vasemmalle. En rikkonut yhtään liikennesääntöä, mutta tiesin että autoilijoita tällainen harmittaa, siksi poljinkin täysiä etten hidastaisi heidän matkantekoaan liikaa ennen risteystä. Eipä kestänyt kauaa kun mersu veti oikealta ohi ja vittuili samalla ikkunasta että jossain muualla pitäisi ajaa kuin juuri hänen edessään. Torvensoitto ja keskisormennäyttely on ihan jokapäiväistä.

Eli autoilijat, yrittäkää saada kollegannekin tajuamaan että pyöräilijän paikka on pyörätien puuttuessa ihan oikeutetusti se ajorata, ja se pyörätietilanne on surkea. Kyllä me tullaan ajoradalle jos päästätte.

8/8/06 13:01  
Blogger sivuaskel sanoi...

Espoossa pyörätie-kulttuuri on surkeassa jamassa. Tapiolan puutarhakaupunki on muisto vain eikä pyöräteitä ole merkitty mihinkään. Kollega kiroili tänä aamuna pyöräillessään töihin Töölöstä Espoon perukoille, että kaupunginrajan ylitettyään ei löydä teitä kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Pyöräilin työmatkani jokin vuosi sitten Bulevardia Mikonkadulle. Varsinainen "survival life"-kokemus se oli joka kerta. Viiskytsenttinen pyörätie lehmusten katveessa oli kaunis, mutta vaarallinen. Eteläespan ylitys vihreillä valoilla ei autoilijoita pysäyttänyt. Paitsi taksit, jotka eivät ajaneet koskaan kiellettyä ajosuuntaa päin! :)

8/8/06 18:20  
Blogger Jude sanoi...

On totta että pyörätiet ja pyöräilykulttuuri on Helsingissä rappiotilassa. Pyöräilykulttuurin surkeaan tilaan syyllisiä ovat suuresti juuri pyöräilijät. Pyörä on vain vietävä sinne ajoradalle ja se tila on otettava, juuri kuten teppo kertoi Hollannissa tapahtuvan. Itsekin olen ihaillut Amsterdamissa kuinka pyöräilijä on ajoradalla melkoinen kunkku jota autoilijat kunnioittavat.

Selvennökseksi haluan kertoa että vaikka olen ammattiautoilija, itse en omista siviiliautoa, vaan kuljen kaupungissa (mm. työmatkat) tilanteesta riippuen pyörällä, jalan, julkisilla tai taksilla. Ja joskus myös rullalaudalla.

8/8/06 18:38  
Blogger Jude sanoi...

[tuukka]Ai, etkö ole koskaan aikaisemmin nähnyt ajoradalla ajavaa pyöräilijää? Aika yllättävää ammattiautoilijalle.[/tuukka]

Bongasin eilen toisenkin - tämäkin oli nainen. Loimme häneen asiakkaan kanssa hyväksyviä katseita. Tapahtui n. klo 10.00 Mechelininkadulla.

8/8/06 22:56  
Blogger Cairbre sanoi...

Itse olen myös sitkeästi ajoradalla pyöräilevä nainen ja kokemukset takseista ovat samanlaisia kun Tuukalla. Minua ei tarvi väistää risteyksessä vaikka tulen oikealta ja ohittaa pitää hinnalla millä hyvänsä jotta valoissa ehtii seisomaan.

Jalkakäytävällä en silti pyöräile ja monesti valitsen ajoradan pyörätien sijasta jos pyörätie menee epäkäytännöllisesti tai siinä on paljon sinne kuulumatonta väkeä.

16/8/06 12:24  
Blogger idiootti sanoi...

Paras mitä olen tähän mennessä ajoradalla pyöräilevistä ihmisistä nähnyt oli vanha parrakas setä, joka pysähtyi liikennevaloihin ns. nojapyörän kanssa. Jaa missäkö? Itäväylän ja Ykköskehän risteyksessä. Ei naurattanut mutta eipä tullut mieleenkään töötätä. Ilmeisesti setä jatkoi Itäväylää eteenpäin kuten minäkin, mutta paha sanoa koska vauhtini oli... "hitusen" kovempi kuin hänen.

Totta on, että bussikuskit eivät voi sietää pyöräilijöitä kaistallaan. Kerrankin Arkadiankadulla oli pyöräilijä juuri ylittämässä risteystä (lähtenyt, vauhti siis melko alhainen), kun takaa syöksyi bussikuski ja jäi noin kymmenen sentin päähän pyöräilijän perään roikkumaan ja tööttäsi tasan niin kauan kunnes pyöräilijä viimein pysähtyi tien reunaan ja antoi tietä. Pässi, totesin bussikuskista ko. pyöräilijälle.

19/8/06 14:05  
Blogger Miko sanoi...

Jos on yksi paikka mihin pyöräilijä ei kuulu se on kyllä ajorata. Liikenteessä on tarpeeksi säätämistä ilmankin hentoja ja helposti rikki meneviä kaksipyöräisiä siellä seassa seikkailemassa. Kun joku tila niiden fillaristien kanssa pitää kuitenkin jakaa niin minusta hyvä vaan että se on siellä kevyen liikenteen puolella. Lainsäädäntö kyllä on ikävästi todellisuuspakoinen tämän suhteen mutta minkäs teet.

16/1/08 19:32  
Blogger Jude Vihervaara sanoi...

Miko, mitä jos luovuttaisit samantien ajokorttisi pois, jos liikenteessä on mielestäsi niin paljon säätämistä. Auton ajaminen ei ole helppoa ja kaikki siihen eivät selvästi pysty. Heidän kannattaa olla vain kyydissä.

10/3/12 19:45  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle