Ihme ja kumma
Tänään aamuruuhkassa näin Naistenklinikan liikennevaloissa nuorehkon naisen jolla oli munaa ja asennetta enemmän kuin kenessäkään vastaavassa touhussa näkemälläni miehellä, muista naisista puhumattakaan. Tämä nainen nimittäin ajoi polkupyörällä siellä missä pitikin - pyörätien puuttuessa ajoradalla eikä suinkaan jalkakäytävällä.
Ihan oikeesti, polkupyörällä saa ajaa jalkakäytävällä ainoastaan alle 12-vuotiaat. Aikuiset naiset ja karvaperseiset miehet ajavat pyörätien puuttuessa ajoradalla muun liikenteen seassa. Jos meno hirvittää niin paljon ettei rohkeus riitä ajoradalla ajamiseen, menkää laittamaan ne apupyörät takaisin ja jääkää pyörimään ympyrää sinne kotipihalle.
Naurettavia nahjuksia!
Ihan oikeesti, polkupyörällä saa ajaa jalkakäytävällä ainoastaan alle 12-vuotiaat. Aikuiset naiset ja karvaperseiset miehet ajavat pyörätien puuttuessa ajoradalla muun liikenteen seassa. Jos meno hirvittää niin paljon ettei rohkeus riitä ajoradalla ajamiseen, menkää laittamaan ne apupyörät takaisin ja jääkää pyörimään ympyrää sinne kotipihalle.
Naurettavia nahjuksia!
posted by Jude Vihervaara at 08:09
9 Kommentteja:
Postaus on tosi aiheellinen. Kiitos. On karseeta kun jalkakäytävällä, selän takana alkaa piristä polkupyörän varoitusääni, samalla kun pyörä on jo kantapäissä kiinni. Mihin siinä sitten hyppäät, oikealle vai vasemmalle?
Marjaniemessä, bussista pysäkillä alas noustessa, tullaan väistämättä polkupyöräkaistalle. Ja arvatkaa vaan, ottavatko pyöräilijät tämän huomioon.
Kaupungin olot pyöräilijöille eivät koskaan parane, jos jänishousuina kaikki vain pakenevat jalkakäytävän puolelle.
Kävelyvauhtia rullaileva sunnuntaipyöräilijäkin aiheuttaa jalankulkijaan törmätessään vahinkoja, joten varsinkin keskustan ahtailla ja väkirikkailla jalkakäytävillä sotkeminen on vain ihan puhdasta vastuuttomuutta oli vauhti mikä tahansa - varsinkin kun kaikilta tuntuu puuttuvan se soittokello.
Vipeltävän, ympäristölleen useasti sokean viisivuotiaan turvallisuudesta jatkuvasti huolissaan olevana vanhempana jalkakäytäväpyöräilijät ärsyttävät minua oikein erityisesti. Opeta siinä nyt sitten liikennekäyttäytymistä, kun jalkakäytävälläkin joutuu koko ajan partioimaan ettei joku aja päälle. Ja kun niiltä puuttuu se soittokello.
Mainittakoon kuitenkin myös, että etenkin keskustampana jalankulkijat valtaavat (punaisiksi maalatut!) pyörätiet niin tehokkaasti, ettei sinne sekaan pyörällä uskalla. Erityisen hankalaa on väistellä niitä viisivuotiaita, joiden vanhemmat eivät laskisi lasta ajoradalle, mutta pyörätielle kyllä.
Lisäksi mainittakoon, että erityisesti bussikuskeilla on outo pyöräilijäsokeus: vaikka pyöräilijä ajaisi kaupunkialueella ajoradalla samaa vauhtia kuin autotkin, ei perässätuleva ammattikuljettaja viitsi jättää edes sitä turvaväliä, jonka ilman muuta soisi autolle. Kokeilkaahan joskus piruutanne miltä se tuntuu. Mieluiten sellaisessa paikassa, jossa ei pääse kääntymään minnekään.
Espoossa pyörätie-kulttuuri on surkeassa jamassa. Tapiolan puutarhakaupunki on muisto vain eikä pyöräteitä ole merkitty mihinkään. Kollega kiroili tänä aamuna pyöräillessään töihin Töölöstä Espoon perukoille, että kaupunginrajan ylitettyään ei löydä teitä kuin yrityksen ja erehdyksen kautta. Pyöräilin työmatkani jokin vuosi sitten Bulevardia Mikonkadulle. Varsinainen "survival life"-kokemus se oli joka kerta. Viiskytsenttinen pyörätie lehmusten katveessa oli kaunis, mutta vaarallinen. Eteläespan ylitys vihreillä valoilla ei autoilijoita pysäyttänyt. Paitsi taksit, jotka eivät ajaneet koskaan kiellettyä ajosuuntaa päin! :)
On totta että pyörätiet ja pyöräilykulttuuri on Helsingissä rappiotilassa. Pyöräilykulttuurin surkeaan tilaan syyllisiä ovat suuresti juuri pyöräilijät. Pyörä on vain vietävä sinne ajoradalle ja se tila on otettava, juuri kuten teppo kertoi Hollannissa tapahtuvan. Itsekin olen ihaillut Amsterdamissa kuinka pyöräilijä on ajoradalla melkoinen kunkku jota autoilijat kunnioittavat.
Selvennökseksi haluan kertoa että vaikka olen ammattiautoilija, itse en omista siviiliautoa, vaan kuljen kaupungissa (mm. työmatkat) tilanteesta riippuen pyörällä, jalan, julkisilla tai taksilla. Ja joskus myös rullalaudalla.
[tuukka]Ai, etkö ole koskaan aikaisemmin nähnyt ajoradalla ajavaa pyöräilijää? Aika yllättävää ammattiautoilijalle.[/tuukka]
Bongasin eilen toisenkin - tämäkin oli nainen. Loimme häneen asiakkaan kanssa hyväksyviä katseita. Tapahtui n. klo 10.00 Mechelininkadulla.
Itse olen myös sitkeästi ajoradalla pyöräilevä nainen ja kokemukset takseista ovat samanlaisia kun Tuukalla. Minua ei tarvi väistää risteyksessä vaikka tulen oikealta ja ohittaa pitää hinnalla millä hyvänsä jotta valoissa ehtii seisomaan.
Jalkakäytävällä en silti pyöräile ja monesti valitsen ajoradan pyörätien sijasta jos pyörätie menee epäkäytännöllisesti tai siinä on paljon sinne kuulumatonta väkeä.
Jos on yksi paikka mihin pyöräilijä ei kuulu se on kyllä ajorata. Liikenteessä on tarpeeksi säätämistä ilmankin hentoja ja helposti rikki meneviä kaksipyöräisiä siellä seassa seikkailemassa. Kun joku tila niiden fillaristien kanssa pitää kuitenkin jakaa niin minusta hyvä vaan että se on siellä kevyen liikenteen puolella. Lainsäädäntö kyllä on ikävästi todellisuuspakoinen tämän suhteen mutta minkäs teet.
Miko, mitä jos luovuttaisit samantien ajokorttisi pois, jos liikenteessä on mielestäsi niin paljon säätämistä. Auton ajaminen ei ole helppoa ja kaikki siihen eivät selvästi pysty. Heidän kannattaa olla vain kyydissä.
Lähetä kommentti
<< Takaisin tolpalle