Pilvinen päivä

Kuudelta alkaneen aamuvuoron ensimmäinen kyyti oli pariskunta lentokentälle. Kenttä oli täynnä vantaalaisia autoja, joten en jäänyt odottamaaan paluukyytiä. Takaisin tullessa huomioin että liikennettä kohti Helsinkiä oli tavallista enemmän. Vilkaisin taivaalle ja arvasin että sääennuste oli kertonut sateen mahdollisuudesta tänään.

Tällaisina päivinä moni niistä, jotka yleensä tulee junalla tai bussilla töihin, ottaakin autonsa ja menee sillä töihin. Yleensä auto on käytössä vain viikonloppuisin. Liikkeellä oli siis runsas joukko autonomistajia joilla on tavallista vähemmän ajokokemusta. Tiedossa oli päivä jolloin tapahtuu tavallista enemmän onnettomuuksia. Data kertoikin päivän aikana eri paikoista joissa liikenne ei oikein kulkenut, koska kolari haittasi liikennettä. Datan ansiosta moni taksi osaa kiertää ongelmapaikat.

Toisinaan käy niin että itse osuu ensimmäisenä taksina paikkaan jossa on tapahtunut onnettomuus. Näin kävi minulle tänään. Punavuoren kadulla, hieman Albertinkadun risteyksen jälkeen, sen missä on ne keltaiset vilkkuvalot herättämässä huomiota, Punavuoren ala-asteen kohdalla. Siinä ala-asteikäinen poika makasi kadulla auton edessä. Todennäköisesti pojalla ei ollut hengenvaaraa, mutta siinä hän odotti ambulanssin tuloa paikalle. Poliisitkin tulivat vasta Viiskulmassa vastaan. En jäänyt paikalle katselemaan, sillä pojan tila ei olisi parantunut minun ihmettelystä ja päivittelystä.

Onneksi en edelleenkään tiedä miltä väristä on lapsen liha, sellainen jonka yliajanut auto on repäissyt esille. Enkä haluakaan tietää. Se mitä haluan, on se että kokemattomat kuljettajat jättävät pilvisenä päivänä autonsa kotiin. Tai sitten keskittyisivät auton ajamiseen. Silloin ei puhuta puhelimessa tai kiinnitetä huomiota johonkin muuhun. Etenkään risteyksessä jossa varoitetaan keltaisilla vilkkuvaloilla pienistä koululaisista. Silloin ajetaan autolla tarkkaavaisesti ja ollaan törmäämättä mihinkään. Erityisesti lapsiin.