Parisuhteilua

Melko avoimesti ihmiset elävät omaa parisuhdettaan takseissa, ikäänkuin kuski olisi joku ulkopuolinen olento joka muuttuu vuorovaikutteiseksi ihmiseksi silloin kun se heille sopii. Olen kuunnellut vastarakastuneiden hihittelyä ja pitemmälle ehtineiden riitelyä, jossa ei tunteita ja sanoja säästelty.

Jotenkin minulle on tullut sellainen tunne että naiset ovat suurelta osin oma rotunsa jolla on olemassa tyypillisiä käyttäytymismalleja. Kuinka muuten joku minulle täysin tuntematon nainen voi sättiä miestään aivan samoin sanakääntein ja äänenpainoin kuin mitä exäni käytti sättiessään minua aikoinaan? Jos olisin vain laittanut silmät kiinni, olisin voinut kuvitella kuinka exä suoltaa nopeaa puhettaan minulle, kerraten kaikki ne virheet jotka olen tehnyt ja viat jotka minussa on. Ja kuulemani perusteella myös meidät miehet on veistetty täsmälleen samasta puusta, koska samoista asioista meille mätkätetään.

Eilen taas yksi pari lopetti (ainakin toistaiseksi) yhteisen taipaleensa takapenkilläni. Kun mies oli ottanut laukkunsa ja käynyt, aloitti nainen keskustelun kanssani kuin se olisi luonnollisinta mitä voisi tehdä - nimittäin setviä juuri päättynyttä suhdettaan kanssani. Joskus mieleni tekee heittäytyä oikein kunnolla parisuhdeterapeutiksi ja keskustella juuria myöten asiakkaitten parisuhteista ja niiden ongelmista. Toistaiseksi olen tyytynyt heittelemään ympäripyöreitä myötäileviä lausahduksia, mutta joskus saatan tarttua aiheeseen ihan oikeasti. Ollaan sitä nimittäin täälläkin parisuhteiltu ja käyty terapiassa niin paljon että tiedetään missä mennään.