Night of the living deads

En tiedä mistä oikein johtui, mutta viime yönä huomattava osa asiakkaista oli ihan oikeassa zombi-kunnossa. Kyseessä ei ollut suinkaan mitään harrastelijatasolla olevia teinijuoppoja, vaan ihan aikuisia miehiä ja naisia - siististi pukeutuneita ja ainakin kohdeosoitteista päätelleen selvinpäin vähintään keskimääräisen älykkyysosamäärän omaavia tyyppejä.

On se vain niin riemastuttavaa herätellä tuollaista 190 pitkää ja 100 kiloista tyyppiä, joka on täysin aivokuolleena takapenkillä. Kun tuon olennon saa sitten hereille, tuijottaa se sitten lasittunein silmin kun sille selittää vitonen ei ole 20€ ja rahaa tarvitaan vielä runsaasti lisää kyytimaksuun.

Huikein näky oli se nainen jonka kaappasin neljän jälkeen Hakaniemestä kyytiin. Naisella oli jo autoon astuessa niin kiiluva katse että hetken harkitsin että otanko häntä asiakkaaksi lainkaan. Matkalla katselin peruutuspeilistä kuinka hän rotkotti sammuneena suu auki pää takakenossa. Perille tultaessa hän kuitenkin piristyi kuin salaman iskemänä, maksoi ja poistui asuntoonsa. Mutta jotain pelottavaa hänessä kuitenkin oli.

No, tänään saa sitten taistella tuoreitten valkolakkien kanssa. Näitä ammatin varjopuolia.