Ikä kaikki

"Express bus" sanoo hento ääni takapenkiltä. "Se on sellainen pitkänmatkan bussi joka menee toisiin kaupunkeihin" vastaa nainen joka myös istuu takapenkillä. "Miksi me nyt pysähdyttiin?" kysyy hento ääni ja nainen vastaa "Siksi kun liikennevalo on nyt punainen ja me saadaan lähteä vasta kun se on vaihtunut vihreäksi".

Matkalla hentoääninen lukee ääneen kaiken mahdollisen mikä silmiin osuu. "Tiger dog, Esso, Alepa, Nordea.." ja kaikki mahdolliset mainokset bussien kyljistä. Välillä hän toteaa että on taas punainen valo ja ilmoittaa aina kun se vaihtuu vihreäksi. Mukana oleva nainen vastailee kärsivällisesti ja kommentoi ystävällisesti moniin asioihin joita hento ääni sanoo.

Eduskuntatalon kohdalla hentoääninen kertoo mikä rakennus on kyseessä ja nainen kehuu kovasti sitä että hän muisti, mutta Mannerheimin patsas tuotti jo hieman vaikeuksia. Nainen auttoi hieman kertomalla että ratsastajan nimi alkoi M:llä, mutta silti ei nimi muistunut mieleen. Kun nainen kertoi että kyseessä oli Mannerheim ja kysyi että muistiko hentoääninen että kuka Mannerheim oli, vastaus oli vaisu "Joo".

Kuten saatoitte arvata, kyydissäni oli äiti lapsensa kanssa. Äiti oli tosin se hentoääninen. Äidillä oli ikää jo yli 90 vuotta ja sairasti dementiaa. Näitä kyytejä sattui eilen kohdalle kaksi, molemmilla kerroilla yli 90-vuotias dementoitunut äiti tyttärensä kanssa. Se toinen tytär ei valitettavasti ollut aivan yhtä kärsivällinen ja ymmärtäväinen äitiään kohtaan.

Näiden kyytien jälkeen toivon että täräytän itseni ajoissa riittävän lujaa johonkin kallioleikkaukseen tai vastaavaan. Ilman turvavyötä.