7.9.2006

Jalkakäytäväliikennettä, vaihe 2

Pyöräily jalkakäytävillä taitaa olla jo niin yleinen ilmiö ettei siihen enää juurikaan kiinnitetä huomiota - lukuunottamatta joitakin kaltaisiani pilkunviilaajia. Jalkakäytäväpyöräilystä on tullut selkeästi niin yleistä että on tullut aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen - jalkakäytävämopoiluun. Sana mopohan on lyhenne MOottoriPOlkupyörästä, joka lienee käännetty jostain ulkomaisesta ilmaisusta. Mm. ranakankielessä tunnetaan velomoteur, joka tarkoittaa kirjaimellisesti tuota moottoripolkupyörää.
Eilen nimittäin osui silmiini autojen vauhdilla kulkeva mopo jalkakäytävällä. Kyseessä ei ollut edes mikään juuri mopon saanut teini, vaan aikuinen mies harmahtavalla parralla. Jannu päristeli aivan pokkana jalankulkijoiden seassa, joista vain yksi jäi ihmettelemään menoa. Kai tästäkin tulee pian yleisesti hyväksyttävää toimintaa johon edes poliisi ei viitsi puuttua. Olen nimittäin kerran osoittanut työssä olleelle poliisille (jolla oli donitsi kädessään - ihan totta) jalkakäytävällä pyöräilevän keski-ikäisen naisen ja kysynyt että eikö tuo ole vastoin lakia. Poliisisetä vastasi donitsin natustelun ohessa että "ei sitä kaikkeen jaksa puuttua".

Jalkakäytävämopoilijaa ihmetellessä autossa soi Maria Rita.

5 Kommentteja:

Blogger tikka sanoi...

ai sinä olet niitä ihmisiä joita häiritsee että osa pyöräilijöistä haluaa säilyä ehjänä liikenteessä? ihan sama mitä laki sanoo pyöräilijöiden päälle ajamisesta ajoteillä, sillä osa autoilijoista tekee sitä silti. oma järkeni sanookin, että kannattaa toimia ennaltaehkäisevästi ja ajaa siellä missä vahnigot onnettomuuden sattuessa ovat pienimmät - eli jalkakäytävällä. ja silti olen kerran ollut pyörällä taksin kanssa kolarissa, jalkakäytävällä tosin, mutta lensin kyllä konepellin yli keskelle katua. taksikuskille ei tietenkään käynyt mitään, eikä hän "huomannut" jättää yhteystietojaan, saati ilmoittaa asiasta vakuutusyhtiöönsä. onneksi oli silminnäkijä joka otti rekkarin ylös. mutta olihan se helvetin väärin että kehtasin olla liikenteessä juuri silloin ja häiritä ammattiautoilijaa työssään. pyöräilijät ovat ilman muuta toisen luokan kansalaisia.

10/9/06 22:32  
Blogger Tarja sanoi...

Minä lopetin pyöräilyn osittain juuri sen takia, että se on Helsingissä niin turvatonta. Jalkakäytävällä pyöräilevät ärsyttävät lähinnä siksi, että suuri osa ei edes tajua olevansa väärässä paikassa ja ajelee kuin omistaisi koko kulkuväylän.

Ja kyllä sillä fillarilla muuten kuuttakymppiä pääsee, mutta tuskin kovin moni ilman ison alamäen apua (oma ennätys on vähän yli parikymppisenä ajettu 53 km/h).

12/9/06 08:36  
Blogger Hanna Kopra sanoi...

Minäkään en aja pyörällä täällä Helsingin ytimen lähettyvillä. Koska en halua ajaa autojen seassa, mutten myöskään kehtaa mennä jalkakäytäville.

Sillä minua itseäni harmittaa liian usein ne pyöräilijät, jotka ajavat jalankulkijolle tarkoitetuilla jalkakäytävillä A) suhteessa jalkakäytävän liikenteeseen varsin lujaa, B) tulevat takaa ja ties mistä ns. syliin eivätkä C) useinkaan ilmoita itsestään, ainakaan tarpeeksi ajoissa tai kohteliaan välimatkan päästä.

Usein jää olo, että olen heidän tiellään, tukkimassa reittia, hidastamassa vauhtia. On kuultu kipakoita muminoita, kun pungetaan ohi. En minä odota kilpapyörilijää samalla kulkuväyvällä, kun kuljeskelen jalkakäytävällä.

Meidän edessä ja lähellä menee monta väylää, joissa rintarinnan kulkevat pyöräilijöiden kaista ja jalankulkijoiden kaista. Mietin usein kuinka monta kertaa pyöräilijät väistävät kun esimerkiksi jalankulkijoille vaihtuu liikennevaloissa vihreä. Hyvin harvoin.

Se vitsittää ja harmittaa, koska liikennesäännöt ovat todellakin kaikille. Ja vaikka minäkin muistan miltä se vauhdin hurma ja tuulen tunne tukassa tuntuu, kun zygällä päästelee menemään, niin aim sou sori.

Keskikaupungilla ja vielä Alppiharjussakin pitää tajuta liikkuvansa vilinän keskellä. Sitten jossain peltojen keskeltä löytyy suora, jossa voi leikkiä yksinäistä ratsastajaa. Räbä Räikköstä.

Ja mitä niihin skootteri ja muihin mopopeleihin tulee, niin se on todella hazardia. Ihmisillä harvoin on silmiä selässä ja takaa tulevan pitäisi se myös muistaa, osata yhdistää se fakta omaan nopeuteensa ja siihen osaako ilmoittaa edes merkillisestä kulkureittivalinnastaan, että edessä menevät osaavat reagoida. Ajoissa.

Jos tullaan pyörällä jalkakäytävälle, niin sitten vaan pitää suhteuttaa nopeus vallitsevaan nopeuteen. Eikä sen mukaan hyppiä ajokaistalle ja jälkakäytävälle, kun se itselleen sopii. Silloin kukaan muu liikenteessä liikkuva ei edes osaa ajatella mitä joku aikoo. Aikooko olla ja pysyä ajotiellä tai siellä jalkakäytävällä.

Ja pyörissä pitää olla jo hämärällä (ei siis pimeässä) valo. Ihan niinkuin kaikilla muutenkin heijastimet ja autoilijoillakin valot. Valot.

12/9/06 09:13  
Blogger koovee sanoi...

Eniten ihmetyttää se, miksi esimerkiksi Manskulla pitää pujotella jalankulkijoiden seassa kapealla jalkakäytävällä sellaisissa paikoissa, joissa tien toiselta puolelta löytyisi ihan oikea pyörätiekin.

Ja se soittokello... ihan oikeasti en edes muista, koska viimeksi olen kuullut jonkun käyttävän sitä! Jos en itse pyöräilisi, en varmaan edes tietäisi, miltä se kuullostaa.

Vaan eipä sitä kelloa jalkakäytävällä ajaessa kehtaa käyttää. Pitää vain pujahtaa mahdollisimman nopeasti ja huomaamatta ohi, ettei tarvitse kuunnella vihaisia kommentteja.

http://ptp.hel.fi/ulkoilukartta/ - kannattaa tsiigata esimerkiksi tuolta, josko voisi suunnitella reittinsä niin, että voi ajaa mahdollisimman suuren osan matkasta pyörätietä pitkin.

9/10/06 21:45  
Anonymous Anonyymi sanoi...

Voi teitä. Muuttakaa Ouluun, niin ei tarvitse ajoteillä ajella. Täällä osataan käyttää sitä soittokelloakin!

5/11/06 12:33  

Lähetä kommentti

<< Takaisin tolpalle