25.12.2010

Tyhmä, tyhmempi, juoksutaksi

Elämä on heitellyt ja taas on kuski ratin takana. Takana on tuore jouluyön rupeama ja ihmetellä täytyy ihmisen mieltä. Suurin osa asiakkaista on tänäkin jouluna ollut mukavalla päällä ja joulumieltä on melkein kaikilla – mutta pari poikkeustakin mahtui taas mukaan.

Kesken kiireimmän illan sain Pihlajistosta ajotarjouksen ja perillä oli n. 35 vuotias nainen, joka oli saanut ehkä muutaman glögin liikaa. Matka oli Harustielle Vuosaareen. Lähdin viemään häntä Viikin suoran ja Itäväylän kautta ja jossain vaiheessa hän kovasti ryhtyi tivaaman että mihin olin häntä viemässä – todennäköisesti hän olisi halunnut matkata Kehä I:n kautta – valitsemani reitti tosin on n. 1 km lyhyempi ja siten asiakkaalle edullisempi.

Perille kuitenkin päästiin aivan säällisesti ja kun maksun aika koitti, alkoi takapenkillä melkoinen puhina ja ähellys. Siitäkin huolimatta lompakkoa ei millään löytynyt. Voidakseen kaivella paremmin lompakkoaan hän halusi nousta autosta ylös – soin sen hänelle, sillä ympärikänninen ja melkoisen runsas nainen ei missään tapauksessa pysty minulta juoksemaan karkuun. Kuitenkin damin glögin sumentavat aivot olivat sitä mieltä että hän on riittävän ripeäkinttuinen minulle ja hän "ampaisi" täyteen juoksuvauhtiinsa.

Minulta meni sen verran aikaa autosta nousemiseen ja perään lähtöön että saavutin hänet vasta noin 10 metrin jälkeen, takaa ajon päättyessä neidon sotkeutuessa omiin jalkoihinsa, jonka ansiosta hän vetäisi hienosti turvalleen jalkakäytävälle. Päästyään ylös selitin että minulla on datalla hänen puhelinnumeronsa, josta hän oli auton tilannut ja että juoksutaksi on rikos, joka tunnetaan nimikkeellä petos. Jos hän nyt vain maksaisi siististi, ei asiasta koidu mitään sen ihmeellisempää ja voimme molemmat jatkaa tyytyväisenä elämäämme.

Hän tuijotti minua edelleen sumein silmin ja sopersi: "rikosnimikkeellä petos" ja vaivihkaa lähti hivuttautumaan kohti pihaa. En katsonut tarpeelliseksi ryhtyä mihinkään jyrkempiin toimenpiteisiin, kun nainen hivuttautui ohitseni ja jälleen hilpaisi juoksuun. Kävelin takaisn autoon, otin printin tilauksesta, soitin numerotiedusteluun ja sieltähän hänen henkilötietonsa löytyivät – osoite täsmäsi.

Taidan iltapäivällä soittaa hänelle vielä kerran ja jos tämä ei johda tuloksiin, käyn Pasilan poliisitalossa tekemässä rikosilmoituksen. Syyllinenkin on tiedossa. Mokomakin typerys.

0 Kommentteja:

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle