Menneisyyttä ja naisia

Muutaman tunnin unen jälkeen väkisin ylös, sillä vuoro alkaa aamu kolmelta. Kapakat purkavat vielä neljään saakka ja sitten alkaa tippua aamun ennakoita. Ensimmäinen asiakas on sangen viehättävä punahiuksinen nainen Loostarista. Vein hänet osoitteeseen jossa olin itse joskus asunut, ensimmäinen asuntoni muutettuani pois kotoa. Tapojeni mukaan jään odottamaan paikalle varmistaakseni että hän pääsee turvallisesti sisään, vasta sitten lähtisin pois.

Naisella kestää ja kestää oven avaaminen, oikeastaan hän ei edes yritä avata ovea vaan kaivelee käsilaukkuaan. Parin minuutin kaivelun jälkeen hän tulee auton luokse ja kertoo jättäneensä avaimensa kotiin. Käymme nopeasti läpi että onko hänellä sellaista tuttavaa jonka luo hän voisi mennä yöksi. Sellaista hänellä ei ollut. Molemmat lapseni ovat nyt minun luona, joten en voi tarjota hänelle yösijaa. Ihmettelisivät herätessään sohvalla nukkuvaa vierasta naista. Huono idea. Käymme vielä yhdessä käsilaukun sisältöä läpi ja sieltä avaimet lopulta löytyvät. Nainen pääsee turvallisesti kotiinsa.

Nopeasti takaisin etelään ja poimin Onnelan tolpalta ryhmän Ruusulankadulle. Takaisin Bottan tolpan kautta josta vien illan aikana toisiinsa tutustuneen pariskunnan naisen asunnolle Ruoholahteen. Asiakkaitten poistuttua tarkastan tilanteen datalta ja kas - Ruoholahdessa ennakkotilaus laukeaa parin minuutin kuluttua minun ollessa ykkösenä. Tolpalle odottamaan ja ehti kulua juuri se pari minuuttia kun saan ajotarjouksen. Hyväksyn ennakon ja menen odottelemaan valmiiksi Messitytönkadulle.

Siististi pukeutunut nainen tulee ulos muutama minuuti ennen noutoaikaa. Hänellä on vain pieni kassi ja läppärisalkku, ei matkalaukkua takaluukkuun. Aamuhämärässä en näe naista kovin hyvin, rapusta heijastuva valo luo vielä vastavalon joka heikentää näkyvyyttä entisestään. Matka käy kentälle eikä matkalla tapahtu mitään erityistä.

Perillä ulkomaanterminaalin edessä nainen antaa luottokortin höylättäväksi ja kun annan sen takaisin, hän sanoo "Moi, muistatsä mua vielä?". Katson naista ensimmäisen kerran tarkemmin ja kuinka olisin voinut unohtaa. Viehkeän kissamainen katse, jota olin tuijottanut vuosia sitten lumoutuen, katsoo minua nyt taksini takapenkiltä. Huulet joita olen suudellut ahnaammin kuin kenenkään muun huulia ovat edelleen houkuttelevan herkulliset.

"Jaana, moi" saan kakistettua kun muistot vyöryvät jostain kaukaa. Kiihkeitä suudelmia ja syleilyjä. Halua olla lähellä ja koskettaa kun iho huutaa toisen ihoa. Lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi romanssi ja en enää muista miksi se ei jatkunut pitempään, mutta se ei vaan jatkunut. Ehkä aika oli väärä silloin, niinkuin se on nytkin. Ehdimme vaihtaa vain pakolliset tervehdykset.

- Pitkästä aikaa, kuinka sulla menee
- Ihan hyvin kiitos, entä sulla
- Joo, niin mullakin, töitä vaan kamalasti
- Oli kiva nähdä, olen usein miettinyt mitä sulle kuuluu
- Niin minäkin, luulen että näin sun kuvan jossain lehdessä

Sitten maailma taas kutsui meitä molempia, hän katosi terminaaliin ja minä lähdin etsimään kaupungista uutta ennakkoa. Emme vaihtaneet puhelinnumeroita.