Pimeä tie - mukavaa matkaa

Kun silmäkulmissa alkaa vilahtelemaan ihmisiä joita ei ajoradan vieressä äsken ollut, tiedän mistä on kyse. Ensimmäisillä kerroilla kuvittelin että tässä alkaa mennä nuppi sekaisin ja pelästyin todella rankasti, mutta nyt tiedän mistä on kyse - alan väsymään.

Väymys iskee varoittamatta. Silmiä ei ala kirvelemään eikä minua ala haukotuttamaan, se vain alkaa. Nopeat ohimenevät hallusinaatiot ovat minulla olennainen osa ratissa tapahtuvaa väsymistä. Jokaisesta liikennemerkistä ja postilaatikosta muodostuu ihminen joka on juuri kävelemässä autoni eteen. Omakotitalot ovat hetken aikaa silmissäni rekkoja jotka ovat tulossa sivuteiltä eteeni. Voitte arvata että välillä on melko kauhunsekaiset fiilikset.

Mikronukahtaminen (olen itse keksinyt tuon sanan) on sellainen sekunnin sadasosan tai kymmenyksen mittainen nukahtaminen. Ei kuulosta sinänsä pahalta, mutta kun nopeutta on 100 - 120 km/h, saa mikronukahdukset ihan uuden perspektiivin. Herääminen on aina pieni sydäri kun tajuaa että on nukahtanut n. 5 - 10 metrin matkan ajaksi. Pieni äkillinen korjaus ohjauksessa on melko varma merkki siitä että kuljettaja on kokenut mikronukahduksen, ainakin minun kohdallani.

Väsymistä tapahtuu harvoin kaupunkialueella, kaupungissa on aina sen verran tapahtumia ja virikkeitä pitämässä vireystasoa yllä, mutta ei tarvita kuin muutama kilometri maantietä kun saatan havaita selkeitä vireystason alenemisen merkkejä. Omakotialueet, etenkin sellaiset jossa taloja on harvakseen, voivat olla puhdasta painajaista postilaatikkoineen ja liikennemerkkeineen. Asiaa edistää vielä syksyisin mustanpuhuva pimeys jossa on vain harvakseltaan himmeästi loistavia katu- ja pihavaloja.

Eilen vein pariskunnan keskellä yötä Helsingistä Kirkkonummelle. Hieman ennen Kivenlahtea alkoivat väsymisen merkit tulla esiin. Ihan ensimmäinen on usein ns. silmät auki nukkuminen - saatan ajaa jonkun kaarteen läpi ja tajuta vasta kaarteen jälkeen etten muista tapahtumista mitään. Käännyttyämme päätieltä pienemmälle, huomasin n. kilometrin ajon jälkeen että muistin vain kääntymisen ja sitten muutamat käännökset ovat tapahtuneet usvassa. Piti ponnistella oikein tosissaan että sain tietoisuuden pysymään yllä kunnes sain asiakkaat kotipihalle.

Pihalla vaimo meni edeltä avaamaan ovea ja jätti oven auki kun mies kuittasi pankkikorttia. Raikas ulkoilma virkisti sen verran että jaksoin ajaa täysin hereillä ensimmäiselle avoinna olleelle huoltoasemalle, josta ostin pullon energiajuomaa ja pussillisen lakuja. En tiedä mikä taika lakuissa on, mutta jotenkin niden mutustelu pitää minut hereillä. Ja pullollinen energiajuomaa yhdistettynä pieneen jaloitteluun bensa-aseman pihalla varmistavat ettei Nukku-Matti tule muutamaan tuntiin kyytiin.