3.2.2006

Selityksen makua

Olin nuorena miehenä Alkossa myyjänä. Se oli aikaa jolloin asiakkaat tulivat tiskille ja pyysivät mieleistänsä juomaa, jonka myyjä sitten kävi hakemassa hyllystä ja rahasti. Se oli asiakkaille aina vakava paikka, koska jos myyjä oli sitä mieltä ettei asiakkaalle sopinut myydä, silloin hänelle ei myös myyty.

Joskus, tai oikeastaan melko usein, asiakkaina oli vanhempia ns. fiinejä rouvia, jotka tulivat ostamaan sherryä. Heille piti aina pakata pullo erikseen paperipussiin, "jotta se ei menisi rikki kassissa". Jos rouva osti kaksi pulloa, molemmat piti pakata erikseen. Tekopyhää selittelyä. Pullot piti pakata paperipusseihin siksi etteivät ne vain vahingossakaan olisivat kilisseet kun rouva meni kotiin ja joku naapuri olisi kuullut pullojen kilinää. Sehän olisi ollut katastrofin paikka jos joku naapureista olisi saanut tietää että rouva joskus lipittelee hieman sherryä. Myyjänä tiesin että monet rouvista veti sherryä pari-kolme pulloa viikossa. Siististi kotioloissa.

Eilen illalla kyytiin tuli siisti, noin nelikymppinen liikemies. Mukanaan hänellä oli ulkomaalaissyntyinen nainen jonka työnkuvan saatoin helposti arvata. Matkamme suuntautui helsinkiläiseen lähiöön, mutta ensin piti käydä pankkiautomaatin kautta. Liikemies selitti pankkiautomaatilla käyntiä sillä että hänen piti voida maksaa minulle kyydistä. Kun hän sitten tuli automaatilta takaisin, mieleni teki sanoa ettei hänen olisi tarvinnut minua varten ihan noin paljon nostaa. Ja kaiken lisäksi hän maksoi luottokortilla. Pösilö. Olisi edes yrittänyt pysyä tarinassaan.

1 Kommentteja:

Anonymous emmi sanoi...

sitä se on. pitää ulkokullata oma elämänsä jotain vieraita ihmisiä varten. Ihminen ei voi ymmärtää ettei se siitä selittelemällä paremmaksi muutu. Eikä sitä, että mitäpä väliä mitä joku taksikuski, jota ei enää koskaan nää ajattelee. (ei millään pahalla).

Sä varmaan tunnet kaikki ihmistyypit kuin omat varpaasi

3/2/06 16:50  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle