20.12.2005

Joulu juhlista jaloin, pikkujoulujuhlista...

Taitaa pikkujoulukausi olla vähitellen loppu. Eilen oli enää ihan pari siirtoa jotka liittyivät työyhteisöjen joulujuhlintaan. Tai ehkä opettajat repäisevät vielä keskiviikon / torstain tietämillä. Kausi meni aika siististi, kukaan ei oksentanut autoon, suurempia rähinöitä ei ilmaantunut ja kaikilla oli kotiosoite hallussa. Eilen oli toki melko lähellä ettei kotiosoitetta olisi löytynyt.

Asiakas oli eläkeikää lähestyvä nainen, joka oli nauttinut glogin jos toisenkin. Matkalla keskustasta Käpylään, hän ehti toivottaa minulle "Hyvää Joulua" varmaan parikymmentä kertaa. Hän oli niitä asiakkaita jotka eivät suostu kertomaan osoitetta, vaan neuvovat auton perille - "tuosta vasempaan ja sitten oikealle" - tiedättehän.

Kun siinä kodin edessä sitten hoitelimme maksuja ja toivotimme taas hyviä jouluja, ehdotin että tulisin avaamaan hänelle rappukäytävän oven. Tähän hän vastasi hyvin painokkaasti että "hän kyllä selviää ulko-ovesta, ei tarvitse tulla auttamaan". Jäin kuitenkin tapojeni mukaisesti kytikselle että pääseekö hän sisälle, alkoihan pakkanen hiljalleen kiristyä. Muutaman minuutin ponnistelujen jälkeen nousin autosta ja kysyin että voisinko auttaa sen ulko-oven kanssa. Nyt apuni kelpasi.

Kokeilin molempia lenkissä olleutta avainta ja kumpikaan ei toiminut. Kysyin naiselta osoitetta johon meidän olisi pitänyt tulla ja hän sanoi osoitteen joka ei täsmännyt sen osoitteen kanssa jossa paraikaa olimme. Naisen kotitalo oli parisataa metriä pitemmällä.

Ei muuta kuin asiakas takaisin autoon, oikean talon ja rapun eteen ja kokeilemaan avaimia. Sesam aukene - ovi avautui. Nyt oli ovi auki ja piti saada vain täydessä flänässä oleva asiakas sisään. Nainen oli nyt täynnä kiitollisuutta ja joulumieltä sekä halusi palkita hyvän tekoni. Laskin nopeasti että kauanko aikaa sopivan tipin kaivamiseen olisi mennyt kiitosten ja hyvänjoulun-toivotusten kanssa, ja totesin ettei sitä nyt ole aikaa odotella. Kuitenkin palvelualttiutta piti päivitellä pari minuuttia ja heittää vielä pari kertaa "hyvää ja rauhallista joulua" ennenkuin asiakas oli turvallisesti rappukäytävän puolella kotiavaimet kädessään.

"Kiitos, heihei, näkemiin, hyvää joulua", äkkiä autoon ja menoksi. Ainakaan asiakas ei jäädy ulos. vaan on turvallisesti lämpimässä. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.

7 Kommentteja:

Blogger Pälli sanoi...

Jos kaikki taksikuskit ovat sellaisia kuin sinä, niin olette kyllä aikamoisia sosiaalityöntekijöitä. Paljosta saamme olla teille velkaa!

Olen suorastaan liikuttunut joka kerta, kun kerrot, kuinka olet auttanut jotakin onnetonta reppanaa...

Toivon sinulle oikeasti hyvää joulua, sellaista, jonka haluaisit viettää :)

20/12/05 16:25  
Blogger tolpalla sanoi...

Taksikuskina olet pappi, poliisi ja psykologi.

20/12/05 19:12  
Anonymous tyttö sanoi...

Olen mielenkiinnolla lueskellut blogiasi, kun tuttavapiiristä löytyy useampi taksikuski (mm. oma isukki). Kirjoitat hyvin ja mielenkiintoisesti ja usein vielä tärkeistä aiheista, jatka samaan malliin. :)

20/12/05 23:35  
Anonymous se yks sanoi...

Hih, mä ihmettelinkin että mitä sä siinä K--lantiellä kuppasit ;)

21/12/05 00:12  
Blogger Lz sanoi...

Voi mitkä tuskafestarit sulla on ollut tuon asiakkaan kanssa!
..mut hei, Hyvää Joulua!!

29/12/05 13:26  
Anonymous Ossi sanoi...

Hyvä, että avuliaita kuskeja riittää.

Olen alkanut säännöllisesti käyttämään tekstiviestitilausta. Tämän aamun kuski oli kuitenkin lukenut datalta väärin, että kyseessä olisi jokin mummotilaus eikä normaali kyyti. Ei meinannut uskoa silmiään kun näki nuoren miehen, eikä mummoa rollaattorin kanssa.

Ennen kuin huomasi, että ruudulla olikin tekstiviestitilauksen tunnus (MWAP), niin tilitti sitä kuinka niin monet kuskit jättävät kuittaamatta "mummokyydit" kun ne ovat niin vaivalloisia. Sääliksi käy mummoja.

Eteenpäin! Sanoi mummo hangessa...

30/12/05 10:20  
Blogger Jude sanoi...

Kaikki kuskit eivät suinkaan ole avuliaita. Ossin mainitsemat "mummokyydit" ovat monien kuljettajien epäsuosiossa. Olen kuullut kuljettajan sanovan tolpalla "ettei niitä vitun MYKki kyytejä viitsi ottaa".

Omasta mielestäni vanhukset ovat usein parasta mitä tässä työssä voi kohdata. Heiltä kuulee huikeimmat jutut, tarinoita elämästä joita ei itse osaisi edes keksiä. Vaikka monilla kroppa ei enää pelitä, useimmilla järki on partaveitsen terävä.

Paljon nähneet silmät osaavat katsoa tätäkin päivää asettaen asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ja heiltä saa kuulla menneisyydestä asioita joita ei tulla koskaan kirjoittamaan historiankirjoihin.

1/1/06 15:18  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle