Pieni teko, suuri vaikutus
Tänään työpäiväni alkoi parhaalla mahdollisella tavalla: ensimmäinen asiakkaani, viehättävä n. 40-vuotias nainen katsoi minua silmiin, hymyili ystävällisesti ja sanoi kiitos. Siis katsekontakti, ystävällinen hymy ja kiitos. Ei muuta. Muuta ei tarvita hyvän mielen luomiseen. Asiakkaani oli välittömästi viehättävämpi ja kauniimpi mielestäni. Katsekontakti ja kaunis, ystävällinen hymy. Ei mitään amerikkalaista tekopirteää jakoavainhymyä, vaan sellainen luonnollinen ja ystävällinen hymy. Jos joku haluaisi hurmata minut, kannattaisi se aloittaa katsekontaktilla ja ystävällisellä hymyllä, se on tepsinyt ennenkin. Olen aina ollut heikkona kauniisiin, ystävällisiin hymyihin.
Tämän ensimmäisen asiakkaan vuoksi keskityin oikein seuraamaan asiakkaitani, heidän hymyjään, katsekontakteja ja sitä että sanoivatko he jossain vaiheessa "kiitos". Minulla oli tänään 15 asiakasta, kymmenen naista ja viisi miestä. Kaksi asiakkaistani oli ulkomaalaisia. Kaikki 15 kiittivät maksaessaan tai poistuessaan. Katsekontaktin otti vain puolet (7) asiakkastani joista oli naisia neljä ja miehiä kolme. Kaikki olivat suomalaisia. Heistä vielä kolme hymyili, kaksi naista ja yksi mies.
Siis keskimäärin puolet ihmisistä ei ota katsekontaktia ja 80% ei hymyile. Vaikka se olisi niin helppoa. Kokeilkaa itse, ottakaa kaupan kassalla, lippuluukulla, bussissa, taksissa, ihan missä tahansa tilanteessa katsekontakti ja hymyilkää. Seuratkaa hymyn vaikutusta ihmisissä, miettikää itse kuinka suhtaudutte. Katsekontakti, hymy ja ystävällinen sana, kuten "kiitos". Siitä tulee hyvä mieli.
Tämän ensimmäisen asiakkaan vuoksi keskityin oikein seuraamaan asiakkaitani, heidän hymyjään, katsekontakteja ja sitä että sanoivatko he jossain vaiheessa "kiitos". Minulla oli tänään 15 asiakasta, kymmenen naista ja viisi miestä. Kaksi asiakkaistani oli ulkomaalaisia. Kaikki 15 kiittivät maksaessaan tai poistuessaan. Katsekontaktin otti vain puolet (7) asiakkastani joista oli naisia neljä ja miehiä kolme. Kaikki olivat suomalaisia. Heistä vielä kolme hymyili, kaksi naista ja yksi mies.
Siis keskimäärin puolet ihmisistä ei ota katsekontaktia ja 80% ei hymyile. Vaikka se olisi niin helppoa. Kokeilkaa itse, ottakaa kaupan kassalla, lippuluukulla, bussissa, taksissa, ihan missä tahansa tilanteessa katsekontakti ja hymyilkää. Seuratkaa hymyn vaikutusta ihmisissä, miettikää itse kuinka suhtaudutte. Katsekontakti, hymy ja ystävällinen sana, kuten "kiitos". Siitä tulee hyvä mieli.
posted by Jude Vihervaara at 21:01
7 Kommentteja:
Ei siihen yleensä paljoa tarvita että tulee hyvä mieli. Mutta kuitenkin se tuntuu olevan jotenkin hirveän vaikeata.
Minusta tämä voisi olla toisinpäin. Eli, jos asiakaspalvelija hymyilee ja sanoo esimerkiksi "ole hyvä", asiakas voi saada hyvän mielen ja sanoa takaisin hyvin mielin "kiitos".
Jos vaikkapa kaupan kassalla on joku nyrpeänaama, en välttämättä tervehdi tai sano kiitos. Mutta jos kaupan kassa tervehtii, tervehdin takaisin. Jos hän sanoo "ole hyvä", kiitän takaisin. Ja näin kaikille - niin asiakaspalvelijalle kuin asiakkaallekin - jää hyvä mieli.
Terveisin tuleva taksikuski
Tottapa totta. Palveluammatissa työskentelevän henkilön päivä on helppo pelastaa iloisella hymyllä ja kiitoksella. Kassatätinä arvostin kovasti paljon kohteliasta käytöstä, iloista ilmettä ja katsekontaktia. Sitä tuntee silloin itsensä ihmiseksi. :)
:)
Pieni on vaikeaa. Ja kaunista.
Tositarina helsinkiläisestä taksikuskista. Ja näitä juttujahan riittää niin paljon, että olen ajatellut avata blogin vain taksissa tapahtuneiden merkillisyyksien kirjaamiseksi. Pitääkin harkita uudestaan josko sitä sittenkin jaksaisi.
- Moi, mentäisiin tuonne Lönnrootinkatu 28:aan, kiitos.
- Älä vielä kiittele, kuuluu murjaisu etupenkiltä. Eihän sitä tiedä vaikka rengas puhkeaisi!
- Aijjaa, mutisen.
- Se on se kiitoksen sanominen ihan hölmö tapa! Ulkomaalaisethan sanovat please, mutta sehän on enemmän niin kuin ole hyvä.
- Jaa... Muistaakseni vanhoissa suomalaisissa leffoissa sanotaan joskus ole hyvä, vähän niin kuin please. Se on varmaan joskus muuttunut kiitokseksi.
- Ei se niin ole! vastaa vihainen taksikuski. Leffoissa on muutenkin ihan vääristelty maailma. Eihän se vastaa todellisuutta mitenkään! Suomalaisissa leffoissa ei osata vieläkään esimerkiksi äänittää! Ja musiikki tulee ainakin 100 desibelin voimakkuudella! Oletko huomannut miten amerikkalaisissa elokuvissa kaikissa takaa-ajokohtauksissa aina törmätään takseihin! Aina siellä on vaan takseja! Sielläkin taitaa olla sellaista taksivihaa.
Pitkätukka rockariäijä kiitteli tyyliin: "Kiitos ... ja sit se koko setti... kylhän sä sen tiedät." Ja lopuksi vielä heilautti kättään.
Jännää miten toiset jäävät vielä heilattamaan kättäänkin ja luomaan katsekontaktia taksin lähtiessä pois paikalta. Se on mukava tapa, ja ilahduttaa ainakin mua.
Pieni teko, mutta sitäkin suurempi vaikutus. Juuripa näin! Paljoa ei tarvittaisi kummaltakin, niin asiakkaalta kuin palvelun tarjoalta, jotta kulunutta päivää voisi illalla muistella hyvin mielin. Hymy ja katsekontakti ovat ne avainsanat!
Lähetä kommentti
<< Takaisin tolpalle