Välähdyksiä

Osa 1: Aamulla hieman ennen kuutta on vielä melko hämärää. Takapenkin miehellä on kiire lentokentälle, kone lähtee puolentunnin kuluttua. Nousen Hämeenlinnanväylältä Kehä I:lle ja siinä Maunulan urheilupuiston kiittymän kohdalla havaitsen tiellä jonkin esineen. Hämärän vuoksi en ihan näe että mikä on kyseessä, mutta muodoista päätellen se voisi olla joku pahvilaatikko jonka yli joku on ajanut. Korjaan hieman ajolinjaa jotten itse ajaisi siihen. Kun esine osuu valokeilaani, on jo liian myöhäistä tehdä korjausliikettä toiseen suuntaan, sillä oikeasti haluaisinkin ajaa sen yli.

Karvoituksen väristä päätellen se voisi olla joku pitkäkorva, jänis/rusakko tai vastaava, mutta kooltaan se oli suurempi. En kuitenkaan pysty päättelemään mikä olento on kyseessä. Mikä lieneekään, mutta se on leikkautunut auki ja lihaan/sisälmysten väri oli yhtä kaunis kuin alkusyksystä näkemälläni siilillä, mutta se ei sopinut väritykseen samalla tyylillä kuin siiliin.

Osa 2: Mies hyppää takaistuimelle ja jään epäuskoisena miettimään että oliko näkemäni totta. Yritän matkalla Kalliosta keksiä konsteja millä voisin tarkistaa asian huomaamattomasti, mutta peilin räplääminen kesken matkan herättäisi välittömästi epäilykset. Ja äiti on opettanut että tuijottaminen on rumaa, joten jään odottamaan hetkeä jolloin asiakas maksaa.

Perillä annan laskun allekirjoitettavaksi ja pääsen kurkkaamaan vapaammin. Ja totta se oli: harmaan puvun alla miehellä oli kirkkaan sininen paita ja solmio jossa on kirkkaan keltaisia ja punaisia kuvioita. Hitto, mieshän näyttää aivan Teräsmieheltä.