Missä on ihmisen ja eläimen raja

Ajotarjous Vuosaaren Essolle. Ehkä tässä pääsee mittari päällä takaisin ytimeen, joten otan ajotarjouksen vastaan. Esson piha on täynnä niitä paikallisia nuoria hengaamassa, kuka mahtaa olla kyydin tarpeessa. Kolme spurgua, yksi nainen ja kaksi miestä lähestyy autoa ja nainen kysyy että onko tämä tilausnumero 908. Hitto, tilasivatko nämä itselleen taksin? Käyn salamannopeasti mielessäni vaihtoehdot ja päätän kuitenkin ottaa heidät kyytiin.

Ihan oikeita spurguja, haju autossa on välittömästi melkoinen, pakko laittaa tuuletusta hieman voimakkaammalle jotta pystyy hengittämään. Nahkapenkit eivät onneksi ime hajuja samalla tavalla kuin kankaiset, mutta tiedän että kyydin jälkeen on käytävä nopeasti pyyhkimässä paikat puhtaiksi ja raikkaiksi jotta voi ottaa seuraavat asiakkaat kyytiin. Että ihminen voikin haista pahalle, milloin ovat viimeksi mahtaneet käydä pesulla? Vaatteisiin ja ihoon pinttynyt lika, kusi ja paska sekoittuvat ihon läpi tunkeutuvaan tenun hajuun. Hitto, tätä ei kestä kauaa.

Kolmikko on matkalla Sahaajankadun suojaan, alkoholistien ja muiden laitapuolenkulkijoiden yömajaan. Ovat saaneet kasaan jostain rahaa ja pistäneet elämän risaiseksi. Osa rahoista on käytetty Ässä-arpaan ja siideriin, jota kolmikolla on mukanaan yksi pullo. Eniten on äänessä takapenkillä istuva nainen. Mielessä siintää jo mitä kaikkea he voisivat tehdä jos Ässä-arpa olisi suosiollinen. Nainen ainakin muuttaisi ulkomaille asumaan, jonnekin etelään missä olisi aina lämmintä. Lokoiset olot odottaisivat ja eikä hän edes kusisi enää Suomeen päin.

Vieressäni istuvan miehen silmissä näkyy jollain tavoin viisautta ja ystävällisyyttä. En lainkaan ihmettelisi jos hänkin on jonkun isä, lapsen jota on pitänyt sylissään ja hellinyt tätä. Mikä mahtaa olla tarina miehen nykytilan takana. Hänen hallussaan on kolmikon rahat, puristettuna likaisen käteen. Lika on tunkeutunut jokaiseen ihohuokoseen, kynsinauhoihin ja kynsien alle. Miehen hiuksia ei ole pesty ja kammattu, leikkaamisesta puhumattakaan, pitkään aikaan. Myös harmahtava parta on pitkä ja hapsottava.

Takapenkillä nainen havahtuu ihmettelemään että missä siideripullo on. Ja Ässä-arpa. On sillä hilkulla ettei hän hermostu oikein kunnolla, ryhdy huutamaan ja riehumaan. Nyt ymmärrän että kuinka joku saattaa tappaa toisen viinahuikan takia. Ässä-arpa ja siideripullo edustavat naiselle jotain elämää arvokkaampaa ja hän on juuri ryhtymässä repimään edessä istuvaa miestä hiuksista kun tietoa arvasta ja siideristä heti kuulu.

Etupenkin mies pitää itsensä rauhallisena ja tiukkana kun hän sanoo että molemmat ovat hänen hallussaan ja että arpa raaputetaan kolmistaan ja siideri jaetaan kaikille tasapuolisesti. Jäätävää rauhallisuutta, tässä on mies joka ottaa omansa eikä siihen käy muut väliin, selvästi joukon johtaja. Eikä ihmishenki välttämättä olisi hänellekään välttämättä kallis jos joku asettuisi hänen tielleen.

Matka Vuosaaresta Sahaajankadulle maksoi kakkostaksalla tasan 15 euroa, täsmälleen sen verran vieressäni olevalla miehellä oli kädessään. Kolmikko nousee autosta, takapenkillä oleva mies ei ole sanonut koko matkan aikana mitään ja on edlleen melko poissaoleva. Nainen haluaa heti nähdä että arpa ja siideri ovat tallella. Hän repii vieressäni ollutta miestä käsivarresta ja on erittäin hyökkäävä. Mies vilkaisee minuun vielä kerran ovea sulkiessaan, kiittää kohteliaasti ja sulkee oven. Likaisen kuoren takaa minua katsoi selvästi ihminen, samaa ei voinut sanoa naisesta eikä joukon kolmantena olleesta zombista liiemmin.

Poistun Herttoniemen Shellin pihalle pyyhkimään paikkoja ja tuulettamaan autoa. Samalla pohdiskelen että mikä erottaa ihmisen eläimestä.