Aggressioita

Yksi kokonaisena nukuttu yö takana, mutta olo ei kuitenkaan ole virkeä. Ja taas on mentävä heittämään 18 - 4.30 vuoro. Juttelin toissapäivänä Santerin kanssa kuskinvaihdon yhteydessä näistä työvuorojen pituuksista ja hän lohkaisi omaan tyyliinsä että "taksikuskeille riittää töitä niin paljon kuin vaan pää ja perse kestää". Tämä on totisinta totta.

Perseen kestävyyden kanssa ei tule ongelmia, siitä selviää yleensä pienellä jaloittelulla ja vapaa-aikana harrastetulla liikunnalla. Selkäkipuja tulee helposti jos ei pidä kehostaan huolta ja vatsa kasvaa yllättäviin mittoihin, mikä on nähtävissä monista kuljettajista. Mutta pää, sen kanssa asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Kemiallinen nollaaminen ei pitemmän päälle toimi, tässä iässä menee hoitokerrasta toipumiseen helposti pari päivää, eikä krapula ole myöskään mukava olotila.

Itse olen huomannut tulevani aggressiiviseksi kun olen ajanut liikaa ilman riittävää määrää lepopäiviä. Aggressiivisuuteni tulee esille erityisesti ajotavassani, siitä tulee juuri sellaista millaiseksi taksien ajotapa yleistetään. Ajetaan kovaa ja ollaan tylyjä liikenteessä. Itsekin välillä havahdun siihen miten auto saa kyytiä käsissäni, huomaan kuinka asiakas kesken matkaa laittaa turvavyön kiinni. Kaarrenopeudet kasvavat ja vanhoihin vihreisiin mennään jopa parinkymmenen metrin takamatkalta. Kaikki ärsyttää, etenkin hitaat autoilijat.

Myös asiakkaat ärsyttävät, vaikka eivät tekisikään mitään erityistä. Toissailtanakin se n. 60-vuotias pariskunta joka vei lemmikkikaniaan eläinlääkäriin. Hitto kun sen naisen oli pakko tunkea siihen etupenkille istumaan eikä se osannut tumpelona laittaa edes turvavyötä kiinni. Tietysti autoin sen kanssa, mutta mieleni oli ärtynyt. Kiihdytys Länsiväylälle oli turhan hanakka, kaarteessa mentiin varmaan jo yhdeksääkymppiä. Ajatukset asiakkaita kohtaan ovat häijyjä ja hyökkääviä, vaikka mitään ei tule kuorestani ulos ja hoidan asiakkaat ilmeettömän kohteliaasti. Mutta se että edes ajattelen noin, se häiritsee ja tiedän että silloin pitäisi myös levätä hiukan.

Oma asiansa ovat asiakkaat jotka ovat itsekin aggressiivisessa mielentilassa. Kuten jonkin verran juopunut nainen jonka toissayönä otin kyytiin Annankadulta. Minun osaltani ilmeetöntä asiapalvelua ja kun tämä sitten ryhtyi saarnaamaan että pitäisi hymyillä. Oikein isoon ääneen. Pitää hymyillä kun hän kerran maksaa matkasta. Mutta kun ei oikein hymyilytä. Poistuessaan nainen paiskasi provosoivan kovaa oven kiinni ja päätteeksi löi ikkunaa. Tiedän että joku olisi saattanut provosoitua aiheesta kunnolla, minä vain annoin koneen laulaa korkealta poistuessani paikalta. Turhaa sekin.

Toivottavasti pää on nyt saanut levätä riittävästi kun muutaman tunnin kuluttua aloittaa taas vuoron. Ei ole kivaa olla aggressiivisen mielen kanssa töissä.