Rehtori
Koska lähin tolppa oli tyhjä, lähdin aamulla suoraan tallista sinne. Ei tarvinnut lähteä etsimään asiakkaita. Parin minuutin odottelun jälkeen tulee ajotarjous, tuttu osoite ihan lähellä.
Taakse hyppää noin kolmekymppinen mies, paita auki ja tukka sekaisin, puhuen kännykkään astuessaan sisään. Hän pyytää ajamaan kohti keskustaa ja samalla kysyy lopullista kohdeosoitetta puhekumppaniltaan. Osoitteen selvittyä mies kysyy vielä että minkä väriset kengät puhekumppanilla on ja vastauksen kuultuaan hän sanoo: "Mene vaihtamaan ne, laita mustat. Korkeakorkoiset mustat kengät." Sitten mies sulkee puhelimen ja sanoo minulle: "Kato, mulla on noita naisia ympäri kaupunkia ja ne tottelee mua. Ne tottelee ja arvaa miksi?" Ennen kuin ehdin vastaamaan, mies vastaa itse: "Mä olen kato rehtori."
Mies soittaa taas kännykällä ja kun hänelle vastataan, hän kysyy: "Minkä väriset alusvaatteet sulla on? Niiden täytyy olla mustat. Mene vaihtamaan ja ole ajoissa odottamassa." Mies kysyy että koska olemme perillä, sanon että matkaan menee noin kahdeksan minuuttia. Mies kertoo tämän puhelimeen ja käskee vielä laittamaan kävelypuvun päälle. Sitten hän lopettaa puhelun.
"Mä annan sulle vähän rahaa, voidaan sitten ajella vähän", hän sanoo ja ojentaa kaksi viisikymppistä. Tästä taitaa tulla mielenkiintoista, ei ihan tavallinen keskiviikkoaamu. Mies jatkaa juttua: "Se pelästyi, niiden täytyy pelästyä aina välillä. Niille on näytettävä kuka käskee. Jos sillä ei ole oikeita vaatteita, niin sitten mun on annettava sille piiskaa. Tai annan mä sille joka tapauksessa piiskaa, mutta mä haluan että mulla on hyvä syy piiskaamiseen."
Vähitellen alamme tulla perille ja mies taas soittaa. "Onko sulla mustat sukat ja kengät? Entä alusvaatteet? Ja laitoitko kävelypuvun? Me ollaan ihan just perillä." Olemme tuotapikaa perillä ja paikalla oli nainen jonka olin nähnyt aiemminkin. Hän päivystää Marskin edustalla ja lähistöllä. Hän on siis prostituoitu tai huora, ihan mitä ilmaisua kukin haluaa käyttää.
Vaatetus on ainakin osin kohdallaan, mustat korkeat kengät, mustat sukat, mutta muuta asustetta ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua kävelypuvuksi. Mutta se ei tunnu häiritsemään miestä. Mies nousee autosta, menee naista vastaan ja ohjaa hänet sitten autoon. Noustessaan itse takaisin mies sanoo että mennään takaisin sinne mistä lähdettiin.
Nainen ei vaikuta mitenkään puutuneelta ammattilaiselta, pikemminkin hieman pelästyneeltä venäläisnaiselta. Alamme puskea läpi keskustan aamuruuhkan takaisin lähtöpaikkaan ja takana tapahtuu selkeästi jotain kähmintää. Naista selvästi hävettää hieman, mutta mies on hanakasti kimpussa. Mies yrittää taivutella naista suuseksiin, mutta nainen ei halua koska joku voisi katsoa sisään. Pysähdymme Sokoksen kulmalle liikennevaloihin, auto heiluu hiljaa rytmikkäästi. En edes halua katsoa että kumman käsi siellä heiluu edestakaisin. Välillä mies kuiskaa jotain naiselle ja naista selvästi häiritseen aamuruuhka ja minun läsnäoloni. Nainen ei edelleenkään suostu suuseksiin.
Hieman ennen perille pääsyä, mies pyytää kääntymään sivukadulle ja pysäköimään. Pysähdyttyäni, mies sanoo että en vilkuilisi mitä takana tapahtuu. Luonnollisesti lupasin olla vilkuilematta, mutta siitä huolimatta nainen ei suostunut. Lopulta ajoimme miehen asunnolle, jossa he sitten nousivat autosta.
Ei tainnut mies kuitenkaan olla rehtori. Taisi olla ihan tavallinen asiakas.
Taakse hyppää noin kolmekymppinen mies, paita auki ja tukka sekaisin, puhuen kännykkään astuessaan sisään. Hän pyytää ajamaan kohti keskustaa ja samalla kysyy lopullista kohdeosoitetta puhekumppaniltaan. Osoitteen selvittyä mies kysyy vielä että minkä väriset kengät puhekumppanilla on ja vastauksen kuultuaan hän sanoo: "Mene vaihtamaan ne, laita mustat. Korkeakorkoiset mustat kengät." Sitten mies sulkee puhelimen ja sanoo minulle: "Kato, mulla on noita naisia ympäri kaupunkia ja ne tottelee mua. Ne tottelee ja arvaa miksi?" Ennen kuin ehdin vastaamaan, mies vastaa itse: "Mä olen kato rehtori."
Mies soittaa taas kännykällä ja kun hänelle vastataan, hän kysyy: "Minkä väriset alusvaatteet sulla on? Niiden täytyy olla mustat. Mene vaihtamaan ja ole ajoissa odottamassa." Mies kysyy että koska olemme perillä, sanon että matkaan menee noin kahdeksan minuuttia. Mies kertoo tämän puhelimeen ja käskee vielä laittamaan kävelypuvun päälle. Sitten hän lopettaa puhelun.
"Mä annan sulle vähän rahaa, voidaan sitten ajella vähän", hän sanoo ja ojentaa kaksi viisikymppistä. Tästä taitaa tulla mielenkiintoista, ei ihan tavallinen keskiviikkoaamu. Mies jatkaa juttua: "Se pelästyi, niiden täytyy pelästyä aina välillä. Niille on näytettävä kuka käskee. Jos sillä ei ole oikeita vaatteita, niin sitten mun on annettava sille piiskaa. Tai annan mä sille joka tapauksessa piiskaa, mutta mä haluan että mulla on hyvä syy piiskaamiseen."
Vähitellen alamme tulla perille ja mies taas soittaa. "Onko sulla mustat sukat ja kengät? Entä alusvaatteet? Ja laitoitko kävelypuvun? Me ollaan ihan just perillä." Olemme tuotapikaa perillä ja paikalla oli nainen jonka olin nähnyt aiemminkin. Hän päivystää Marskin edustalla ja lähistöllä. Hän on siis prostituoitu tai huora, ihan mitä ilmaisua kukin haluaa käyttää.
Vaatetus on ainakin osin kohdallaan, mustat korkeat kengät, mustat sukat, mutta muuta asustetta ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua kävelypuvuksi. Mutta se ei tunnu häiritsemään miestä. Mies nousee autosta, menee naista vastaan ja ohjaa hänet sitten autoon. Noustessaan itse takaisin mies sanoo että mennään takaisin sinne mistä lähdettiin.
Nainen ei vaikuta mitenkään puutuneelta ammattilaiselta, pikemminkin hieman pelästyneeltä venäläisnaiselta. Alamme puskea läpi keskustan aamuruuhkan takaisin lähtöpaikkaan ja takana tapahtuu selkeästi jotain kähmintää. Naista selvästi hävettää hieman, mutta mies on hanakasti kimpussa. Mies yrittää taivutella naista suuseksiin, mutta nainen ei halua koska joku voisi katsoa sisään. Pysähdymme Sokoksen kulmalle liikennevaloihin, auto heiluu hiljaa rytmikkäästi. En edes halua katsoa että kumman käsi siellä heiluu edestakaisin. Välillä mies kuiskaa jotain naiselle ja naista selvästi häiritseen aamuruuhka ja minun läsnäoloni. Nainen ei edelleenkään suostu suuseksiin.
Hieman ennen perille pääsyä, mies pyytää kääntymään sivukadulle ja pysäköimään. Pysähdyttyäni, mies sanoo että en vilkuilisi mitä takana tapahtuu. Luonnollisesti lupasin olla vilkuilematta, mutta siitä huolimatta nainen ei suostunut. Lopulta ajoimme miehen asunnolle, jossa he sitten nousivat autosta.
Ei tainnut mies kuitenkaan olla rehtori. Taisi olla ihan tavallinen asiakas.
posted by Jude Vihervaara at 22:25
6 Kommentteja:
Kuinka moni taksiautoilija oikeasti antaisi tuollaisen touhun rauhassa tapahtua autonsa takapenkillä? Uskoisin että liki jokainen taksikuski ärjähtäisi siinä vaiheessa, kun takapenkillä kuviot alkaisivat mennä tuohon malliin.
Ilmeisesti tämä blogi ei olekaan siis oikean taksiautoilijan elämästä, vaan ihan vaan keksittyjä, (sinänsä kyllä hauskoja) tarinoita?
Eletty elämä on taruakin ihmeellisempää.
Viime viikonloppuna lauantain yövuoron lopuksi poimin kyytiin noin viiskymppisen ukkomiehen. Matka suuntautui Siuntioon. Poikkesimme Espoossa huoltoasemalle, josta asiakas kävi hakemassa kahvin, poltteli tupakan ja osti näköjään miestenlehden. Matkan jatkuessa huomasin miehen yrittävän lukea lehteä pimeässä, joten sytytin taakse valot. Vähän aikaa meni ja mies pyysi sammuttamaan valon ja samalla kysyi: "Eihän sua haittaa, jos mä vähän hyväilen itseäni?" Ei saatana, mä ajattelin. "Tota, voisitko sä jättään ton hyväilemisen siihen kunnes sä olet perillä, jooko?" Takaa ei kuulu mitään vastausta. Tausta peilistä ei näy kuin varjo miehen päästä. Ja olkapään yli ei tee mieli pahemmin kurkkia. Silloin tällöin olen kuulevinani hyvin hiljaisia runkkaamisen ääniä. Kirkkonummella poliisi pysäyttää puhallutukseen. Taakse ei konstaapeli näe pimennettyjen ikkunoiden takia. Matkan jatkuttua asiakas taas kysyy:" Eihän tää haittaa sua, jos mä hyväilen itseäni? Jos sä haluat niin sä voit tulla auttamaankin." Ei kyllä tee mieli auttaa. "Olisitko sä ystävällinen ja lopettaisti ton puuhan. Sä voit sotkea paikat. Sä olet nyt mun duunipaikalla. Mitä sä itse tykkäisit siitä, että joku tulis sun työpöydän äärelle ja alkais runkkaamaan siinä. Koita nyt vähän ymmärtää. Ja jos et ymmärrä niin mä voin keskeyttää tän matkan tähän." "En mä sotke, ja kyllä mä ymmärrän". Matka jatkui hiljaisuuden merkeissä, kunnes takaa kuului lyhyt ja hiljainen: "Aah". Ei näköjään ymmärtänyt. Tultiin määränpäähän, ja maksettuaan matkan tipin kera asiakas sanoi:" Anteeksi paljon, mut mä en ole pitkiin aikoihin käynyt ulkona". Ja poistui tiukasti rullattu miestenlehti mukanaan.
Takas Helsinkiin ajaessa mietin, että tässäkin tapauksessa taisin helpoimmin selvitä, kun en keskeyttänyt matkaa, ja en paljon muutenkaan reagoinut takapenkin tapahtumiin. Millaiseksi matka olisikaan muuttunut, jos olisin sen keskeyttänyt ja alkanut meuhkaamaan.
Ja saihan tästä taas yhden "jutun" naurettavakseen. ;-D
Anonyymille tiedoksi,
jokainen tarina on tosi ja eletty. Aina en viitsi paljastaa osoitteita tai tolppia josta kyyti on tullut mukaan, joskus saatan muuttaa niitä hieman. Mutta kuten naiskuskin tarinasta kävi ilmi, arkipäivä taksikuskin elämässä on välillä aika värikästä, toisinaan se on tasaisen harmaata. Naureskeltavaa riittää, toisinaan joku pistää miettimään, joskus tulee tippa linssiin.
Jos joku olisi takapenkillä ottanut poskeen, asia ei olisi minua haitannut millään tavoin jos ottaja olisi myös niellyt. Siivoamisesta olisin laskuttanut hieman.
Kuskin hommissa selviää parhaiten kun pistää vähän joustoa polviin ja pitää hartiat rentoina.
Tuo kirjoitettu tapaus ei tapahtunut keskiviikkona, päivänä jolloin se kirjoitettiin, vaan edellisenä päivänä. Olin vain niin väsynyt etten jaksanut kirjoittaa sitä silloin, vähältä piti ettei olisi jäänyt keskiviikkonakin kirjoittamatta.
Se mitä eniten ihmettelin, oli se että jollain oli tiistaina aamulla pakottava tarve käydä hakemassa maksullinen nainen. Luulisi että ihmisillä on silloin aivan muut asiat mielessä.
Äijällä oli pakottava tarve päästä käyttämään valtaa mutta joutui ostamaan luvan siihen. Siis näennäistä valtaa. Jotenkin äärimmäisen säälittävää.
Välillä luulee nähneensä kaiken näissä hommissa, mutta aina tulee se joku ja pistää viellä paremmaksi.
Minun kuljettamassani taksissa ei varmasti harrasteta suuseksiä eikä masturbointia. Kyllä ihmisten pitäisi osata taksissakin jotenkin järkevästi käyttäytyä, niinkuin onneksi useimmiten tekevätkin.
Toki pitää olla joustava ja joka pikku asiasta ei kuljettajan työssä tosiaankaan pidä ruveta nipottamaan. Mutta edellissisissä kirjoituksissa mainituille tapahtumille oikea paikka on josaain ihan muualla kuin taksin takapenkillä...
T uneton suhari
Lähetä kommentti
<< Takaisin tolpalle