115 €
Aamulla oli jo melko vilpasta kun kuuden aikaan olin matkalla kohti tallia hakemaan autoa. Vuoro oli 06.30 - 16.30, tiedossa oli pääosin vanhusten kuskaamista asioille. Kuskinpenkillä odotti lappu jossa kerrottiin uusista nastarenkaista ja kehoitettiin ajamaan säästellen että niistä olisi iloa vielä kevät-talvellakin. Päivällä näitä "mummokyytejä" ajetaankin huomattavasti rauhallisemmin kuin viikonlopun ruuhkatunneilla ravintoloiden tyhjentyessä.
Kyydit olivatkin pääsääntöisesti juuri sitä mitä oletinkin. Hieman ennen puoltapäivää olin kodin lähellä ja päätin käydä syömässä sen tofu-sieni-risoton jota oli viikonvaihteestä jäänyt hieman jääkaappiin. Nopean aterian jälkeen takaisin autoon, todetakseni että missasin ajotarjouksen muutamalla sekunnilla, perhana.
En jäänyt harmittelemaan asiaa sen enempää vaan lähdin Tukholmankadun tolpalle. Tolpalla oli hieman jonoa, mutta ei hätää, odotteluja varten minulla oli kirja mukana. Nyt lukuvuorossa on Paolo Coelhon "Paholainen ja neiti Prym", joka käsittelee ihmisen pahuutta/hyvyyttä ja sitä että noudattaako ihminen lakia vain rangaistusten pelosta. Mielenkiintoinen teema ja pidän Coelhon tavasta kirjoittaa. Kirja herättää miettimään aihetta myös laajemmin.
Muutaman sivun jälkeen sain ajotarjouksen Mannerheimintie 94:än, mutta en kuitennut sitä koska olin vasta kolmantena jonossa ja "sisällä" parijonossa. Pari muuta autoa lähti edeltäni ja taas tuli ajotarjous Meilahdentie 2:ssa. Ihotautisairaalaan siis. Tukholmankadulla oli hieman liikennettä ja jouduin hetken kyttäämään rakoa jossa pääsisin mukaan liikennevirtaan. Rauhallinen, niitä uusia nastarenkaita säästelevä kiihdytys, ja sitten jonon perällä kohti Paciuksenkatua ja Meilahdentien risteystä.
Paciuksenkadun ja Mäntytien kulmassa paikalla on poliisi viittilöimässä, ohjaten autoja seisomaan Paciuksenkadun valoihin jotka ovat punaisena. Mutta mitä nyt, minut ohjataan tiensivuun Mäntytien puolelle. Käännyn sinne, nousen autosta ja ihmetellen että mistä nyt on kyse, kysyn poliisilta että viekö tämä kauan. "Sulla oli nopeutta 56 kilometriä tunnissa 40 rajoitusalueella" vastasi poliisi ja ohjasi minut paikalla odottavan Mondeon takapenkille.
Mondeossa vain ajokortti esille ja kuskinpenkillä istunut poliisi ryhtyi kirjoittamaan rikesakkoa, määrältään 115 €. Mitä helvettiä, sataviisitoista euroa! Ajoin letkan viimeisenä, rauhallisesti muun liikenteen mukana. Jonosta johtuen kutakuinkin samaa vauhtia kuinkaikki muutkin, ei voi olla totta.
Nimi ja sotu löytyivät ajokortista, (ammattiajolupaa ei edes kysytty, puhumattakaan rekisteriotteesta, joten olisin voinut olla myös autovaras tai joku vaan jolla ei ole poliislaitoksen myöntämää lupaa kuljettaa taksia) mutta kotiosoite tuotti hieman vaikeuksia. "Paciuksenkaari 19", sanoin. "Kirjoitetaanko se p-a-a-s-i-u-k-s-e-n..." poliisi kysyi ja tässä vaiheessa minun oli pidettävä lyhyt luento Maamme-laulun säveltäjästä Fredrik Paciuksesta. "Kirjoitetaan pee aa cee ii uu äs", sanoin. Mieleeni tuli vanhat vitsit jossa hevonen on kuollut Cygnaeuksenkadun ja Museokadun kulmaan (vaihtoehtoisesti Nordenskjöldinkadun ja Urheilukadun kulmaan).
Lopuksi minulta kysyttiin että kiistänkö tapahtuneen liikennerikkomuksen. No hitto soikoon, totta kai kiistän! Ajoin jonossa viimeisenä ihan rauhallisesti, muun liikenteen mukana! Sen kyllä tunnustan etten katsellut nopeusmittaria, mutta en ajanut lainkaan sen nopeammin kun muutkaan siinä jonossa ajaneet. Allekirjoitus tähän kiitos ja viikko aikaa valittaa Helsingin raastuvanoikeudelle.
Ihan vissiin joo, valittaa raastuvanoikeudelle. "Minun sana vastaan poliisien sana, löisitkö puoelstani vetoa?" kysyin poliiseilta. "Ei tämä ole mikään vedonlyöntiasia" vastasi poliisi viralliseen tapaan. Kuitenkin pienen vatkaamisen jälkeen sain heistä irti sen verran että he eivät uskaltaisi panostaa puolestani edes yhtä senttiä.
Saldoksi jäi 115 € miinusta, kahden päivän käteen jäävä palkka, olin vastaan tai en. Aion kuitenkin valittaa, sillä en aiheuttanut pienintäkään vaaratilannetta liikenteessä, kuljin muun liikenteen mukana ja minut poimittiin jonosta. Kerron sitten kuinka valituksen käy. Ei taida olla paljoakaan toivoa. Richard Pryorin sanoin: Went to courthouse to look for some justice. What I found? Just us.
Lisäys - 14 v. tyttäreni kommentoi asiaa nasevasti: "Tärkeintä ei ole terve järjenkäyttö vaan periaatteet".
Kyydit olivatkin pääsääntöisesti juuri sitä mitä oletinkin. Hieman ennen puoltapäivää olin kodin lähellä ja päätin käydä syömässä sen tofu-sieni-risoton jota oli viikonvaihteestä jäänyt hieman jääkaappiin. Nopean aterian jälkeen takaisin autoon, todetakseni että missasin ajotarjouksen muutamalla sekunnilla, perhana.
En jäänyt harmittelemaan asiaa sen enempää vaan lähdin Tukholmankadun tolpalle. Tolpalla oli hieman jonoa, mutta ei hätää, odotteluja varten minulla oli kirja mukana. Nyt lukuvuorossa on Paolo Coelhon "Paholainen ja neiti Prym", joka käsittelee ihmisen pahuutta/hyvyyttä ja sitä että noudattaako ihminen lakia vain rangaistusten pelosta. Mielenkiintoinen teema ja pidän Coelhon tavasta kirjoittaa. Kirja herättää miettimään aihetta myös laajemmin.
Muutaman sivun jälkeen sain ajotarjouksen Mannerheimintie 94:än, mutta en kuitennut sitä koska olin vasta kolmantena jonossa ja "sisällä" parijonossa. Pari muuta autoa lähti edeltäni ja taas tuli ajotarjous Meilahdentie 2:ssa. Ihotautisairaalaan siis. Tukholmankadulla oli hieman liikennettä ja jouduin hetken kyttäämään rakoa jossa pääsisin mukaan liikennevirtaan. Rauhallinen, niitä uusia nastarenkaita säästelevä kiihdytys, ja sitten jonon perällä kohti Paciuksenkatua ja Meilahdentien risteystä.
Paciuksenkadun ja Mäntytien kulmassa paikalla on poliisi viittilöimässä, ohjaten autoja seisomaan Paciuksenkadun valoihin jotka ovat punaisena. Mutta mitä nyt, minut ohjataan tiensivuun Mäntytien puolelle. Käännyn sinne, nousen autosta ja ihmetellen että mistä nyt on kyse, kysyn poliisilta että viekö tämä kauan. "Sulla oli nopeutta 56 kilometriä tunnissa 40 rajoitusalueella" vastasi poliisi ja ohjasi minut paikalla odottavan Mondeon takapenkille.
Mondeossa vain ajokortti esille ja kuskinpenkillä istunut poliisi ryhtyi kirjoittamaan rikesakkoa, määrältään 115 €. Mitä helvettiä, sataviisitoista euroa! Ajoin letkan viimeisenä, rauhallisesti muun liikenteen mukana. Jonosta johtuen kutakuinkin samaa vauhtia kuinkaikki muutkin, ei voi olla totta.
Nimi ja sotu löytyivät ajokortista, (ammattiajolupaa ei edes kysytty, puhumattakaan rekisteriotteesta, joten olisin voinut olla myös autovaras tai joku vaan jolla ei ole poliislaitoksen myöntämää lupaa kuljettaa taksia) mutta kotiosoite tuotti hieman vaikeuksia. "Paciuksenkaari 19", sanoin. "Kirjoitetaanko se p-a-a-s-i-u-k-s-e-n..." poliisi kysyi ja tässä vaiheessa minun oli pidettävä lyhyt luento Maamme-laulun säveltäjästä Fredrik Paciuksesta. "Kirjoitetaan pee aa cee ii uu äs", sanoin. Mieleeni tuli vanhat vitsit jossa hevonen on kuollut Cygnaeuksenkadun ja Museokadun kulmaan (vaihtoehtoisesti Nordenskjöldinkadun ja Urheilukadun kulmaan).
Lopuksi minulta kysyttiin että kiistänkö tapahtuneen liikennerikkomuksen. No hitto soikoon, totta kai kiistän! Ajoin jonossa viimeisenä ihan rauhallisesti, muun liikenteen mukana! Sen kyllä tunnustan etten katsellut nopeusmittaria, mutta en ajanut lainkaan sen nopeammin kun muutkaan siinä jonossa ajaneet. Allekirjoitus tähän kiitos ja viikko aikaa valittaa Helsingin raastuvanoikeudelle.
Ihan vissiin joo, valittaa raastuvanoikeudelle. "Minun sana vastaan poliisien sana, löisitkö puoelstani vetoa?" kysyin poliiseilta. "Ei tämä ole mikään vedonlyöntiasia" vastasi poliisi viralliseen tapaan. Kuitenkin pienen vatkaamisen jälkeen sain heistä irti sen verran että he eivät uskaltaisi panostaa puolestani edes yhtä senttiä.
Saldoksi jäi 115 € miinusta, kahden päivän käteen jäävä palkka, olin vastaan tai en. Aion kuitenkin valittaa, sillä en aiheuttanut pienintäkään vaaratilannetta liikenteessä, kuljin muun liikenteen mukana ja minut poimittiin jonosta. Kerron sitten kuinka valituksen käy. Ei taida olla paljoakaan toivoa. Richard Pryorin sanoin: Went to courthouse to look for some justice. What I found? Just us.
Lisäys - 14 v. tyttäreni kommentoi asiaa nasevasti: "Tärkeintä ei ole terve järjenkäyttö vaan periaatteet".
posted by Jude Vihervaara at 20:28
15 Kommentteja:
Kannattaa varmaan kysyä, miten ne saivat nopeutesi mitattua, koska olit jonon viimeisenä?
Tämä on juuri se kysymys joka on kaihertanut mieltäni koko päivän. Tiedän että ne nopeus voidaan mitata myös takaapäin, jolloin ainoa joka jää nalkkiin on ...viimeinen!
On todella lapsellista narista siitä, että ylinopeutta ajettuaan saa ylinopeussakot.
"...en aiheuttanut pienintäkään vaaratilannetta liikenteessä"
"...ajoin rauhallisesti muun liikenteen mukana"
Hohhoijaa...
Markku,
thanks for your 5 cents
Minusta ylinopeussakkoja annetaan aika mielivaltaisesti. Todellisuudessa on kuitenkin aina olemassa joku tietty ylinopeus, joka sallitaan - neljänkympin alueella ajetaan yleensä viittäkymppiä, ja kahdeksankympin alueella yhdeksääkymppiä. Joskus sakot annetaan näistä nopeuksista ja joskus ei. Sen ei pitäisi riippua kulloisenkin konstaapelin mielivallasta, kuten nyt tapahtuu, vaan asiasta pitäisi olla selkeä käytäntö, jota noudatettaisiin aina.
Tällaisessa tilanteessa, jossa kaikki ajavat samaa 15 km/h ylinopeutta, pitäisikin antaa sakot joko
a) kaikille tai
b) ei kenellekään.
Tai muuten on niin, että ko. ylinopeus on toisille sallittu ja toisille ei. Ja se ei ole oikein.
minustakin on epäreilua että ryhmästä"" poimitaan vain yksi maksamaan kaikkien puolesta.
mutta toisaalta on ymmärrettävää ettei poliisilla ole tarpeeksi henkilöstöä vahtaamaan jokaista. että pistokokeilla yritetään karsia esim.- ylinopeus koko väestöstä ynnä muusta liikenteestä. jos koko letkan vetää sivuun siitä aiheutuu tukos joka "maksaa" "yhteiskunnalle" paljon enemmän kuin sen 115 euroa per lärvi. mutta tämäkin on sellainen juttu jossa ensin pitäisi poistaa ylinopeuden (tai ruuhkan) syntymisen alkusyy, eikä turhaan rahastaa siihen syyllistyviä (harva seuraa jatkuvasti nopeusmittaria, ihmisellä on vain kaksi silmää ja ne on parasta pitää siinä mitä edessä tapahtuu).
samankaltaisiin liikenteen (ja parkkipaikkojen) järjettömyyteen ja turhaan rahastamiseen törmää ihan kaikkialla..
-ill.
Kyllä nopeustutkalla saa nopeuden mitattua jonon ihan miltä tahansa ajoneuvolta.
Ja lait on tehty noudatettaviksi. Jos laki ei miellytä, sopii tehdä muutosaloite.
Muuten ihan uskottava tarina, mutta tapahtuiko tämä tosiaan tällä viikolla vai 12 vuotta sitten...
Raastuvanoikeudet on lakkautettu 1993. Nykyään valitus tehdään siis Helsingin Käräjäoikeuteen...
[Anonymous]Raastuvanoikeudet on lakkautettu 1993. Nykyään valitus tehdään siis Helsingin Käräjäoikeuteen...[/Anonymous]
Hey, spot the difference, minulle nuo kaksi ovat yksi ja sama juttu. Mutta tapahtui tuo tällä viikolla.
[Pompo]Ja lait on tehty noudatettaviksi. Jos laki ei miellytä, sopii tehdä muutosaloite.[/Pompo]
Ja lain tulisi olla sama kaikille, eikö totta?
Laki ON sama kaikille.
Se, että kaikkia lain rikkojia ei - valitettavasti - ole mahdollista saada kiinni ja rangaista, ei muuta sitä seikkaa, että laki on sama kaikille.
[Tommi]kaikkia lain rikkojia ei - valitettavasti - ole mahdollista saada kiinni ja rangaista[/Tommi]
Meitä oli siinä jonossa, en tiedä että mikä voima poliiseja sitten esti ottamasta niitä muita kiinni. I didn't feel the force.
Se kaiken eniten naurattaa,että jotkut pösilöt taxarit on aina valmiita auttamaan virkavaltaa kun ne datalla apuja kyselevät...palkkioksi saat sitten pankkisiirron kätöseen...herätkää pahvit!!
Paskalakit hanurista.kukaan ei ole näiden 12v aikana ryöstäny niin paljon massii kuin kyylät ..niin se vaan on!!
Sama ralli Tampereella,pääte sylkee jatkuvalla soitolla poliisien kyselyitä josko joku olisi nähnyt jotakin...
Samaan aikaan kyyläävät tien vierissä kirjoittelemassa lappuja taxareille......hah,minusta onkin tullut oudon sokea tapahtumille auton ulkopuolella.
Lähetä kommentti
<< Takaisin tolpalle