31.1.2006

Pilailua asiakkaiden kustannuksella

Tämä tapa olisi oikeastaan pitänyt listata tuohon edellisen postauksen omituisiin tapoihin, koska tämä olisi sopinut sinne kuin... kuin... kuin... äh, olkoon. Mutta omituista tämä varmaan on. Tapaan nimittäin joskus hieman pilailla asiakkaiden kustannuksella. Ihan hyväntahtoisesti kuitenkin.

Tässä juuri taas tapahtui sellainen hetki etten voinut vastustaa kiusausta. Tilanne lähti liikkeelle sunnuntai aamun varhaisina tunteina. Olin juuri lopettamassa vuoroa ja tulossa idästä kohti Kalliota, jossa talli sijaitsee. Tulen Kulosaaren sillalle ja havaitsen pari hahmoa tarpomassa kohti kaupunkia. Tilanne tapahtui niin nopeasti etten heti ehtinyt katsoa hahmoja tarkemmin, mutta otin kuitenkin jalan pois kaasulta jotta sain lisää aikaa tarkkailla heitä peruutuspeilin kautta. Pari nuorta mimmiä. Teen kaistanvaihdot nopeasti kaikkein vasemanpuoliseen ja jatkan kohti Teollisuuskatua.

Lähestyessäni Teollisuuskadun alkua katselen ympärilleni ettei missään vaan näy muuta liikennettä, varsinkaan poliiseja - hyvä, ei näy - ja teen U-käännöksen. Jos muuta liikennettä olisi näkynyt, olisin jatkanut suoraan tallille. Mutta nyt porottelin vauhdilla kohti Kulosaarta jossa pääsin ottamaan uuden lähestymisen. Nyt hiljennän jo hyvissä ajoin ennen tyttöjä ja liu'utan heidän vierelleen. Nuoria, noin parikymppisiä - ehkä jopa alle. Olleet vaatteista päätellen baarissa , molemmat pukeutuneet ns. flirttikuntoon. Jalassa olevat kengät sopivat paremmin tanssilattialle kuin sohjoontuvassa lumessa rämpimiseen. Kylmäkin näyttää molemmilla olevan.

Pysähdyn heidän kohdalle ja avaan ikkunan. Mimmit huomaavat minut, mutta jatkavat kävelyä ja huudan heille: "Minne olette matkalla?" "Vallilan", kuuluu vastaus. He jatkavat matkaa edelleen kun huudan heille: "Hypätkää sisään, vien teidät". He katsahtavat minuun hieman epäilevänä, mutta askel hieman hidastuu. "Tulkaa sisään sieltä, tänne tulee kylmä", huudan uudestaan. "Ei meillä ole rahaa" kuuluu vastaus ja askel hidastuu edelleen, nyt kohdistuen hieman kohti autoa. Heitän takaoven auki ja sanon suorastaan käskevästi "Sisään siitä!"

Tytöt nousevat autoon arastellen ja kysyn osoitetta mihin ovat menossa. Matkalla he selittävät että he olivat astuneet väärään yöbussiin ja huomanneet jossain Herttoniemessä olevansa aivan väärässä suunnassa. He valittavat vielä ettei heillä ole rahaa ja vastaan että "Kuka tässä on rahasta puhunut?" Perillä he kaivavat vielä taskun ja kukkaronpohjia saaden kasaan ehkä muutaman euron kolikoina ja yrittävät tarjota niitä. Käännyn ympäri, katson toista suoraan silmiin ja sanon etten halua rahaa. Tyttö on hämmentynyt ja puree alahuultaan. Sanon etten halua yhtään mitään, toivotan hyvää yötä ja kehoitan heitä menemään kotiin.

Tytöt jäävät kotiovelleen hämmentyneenä katsomaan perääni. En halunnut alleviivata heille tarkoitusperiäni, haluan että he itse tajuavat. Haluan että he muistavat tapahtuman joskus kun heillä itsellä on tilaisuus auttaa jotain tuntematonta.

9 Kommentteja:

Anonymous Elishia sanoi...

Olipas kauniisti tehty.
Itsekin joskus harrastan tuollaista, kieltäydyn esimerkiksi vaivanpalkaksi tarjotusta rahasta sanoen, että hän voi auttaa sitten joskus jotakuta toista.
Helppo tapa saada hyvä mieli molemmille osapuolille pitkäksi aikaa.

31/1/06 22:10  
Blogger Aleksi sanoi...

Kieltämättä melkoisen esimerkillistä toimintaa.

Välillä tuntuu, ettei tämän päivän sohjoisessa maailmassa oikein kukaan ole valmis moiseen. Jos onkin, teko leimataan aivan liian usein pelkästään seksuaaliseksi kiinnostukseksi ja sen takia hyvä ajatus jää täysin väärään valoon.

Then again that's just me.

1/2/06 09:05  
Anonymous antisense sanoi...

Joskus enkelit tulevat ihmishahmossa ;)

1/2/06 09:05  
Blogger Marimba sanoi...

"Tyttö on hämmentynyt ja puree alahuultaan" -kohtaan asti tämä olisi kelvannut anonyymisivuston lukijan fantasiaksi.

Taisitkin tässä pilailla meidän blogiasi lukevien asiakkaiden kustannuksella. Itse teko oli kunniakas, kaukana pilasta tuolla lopulla.

Minäkin pääsin joskus nuornamiesnä Halisten sillalta samalla tavoin taksin kyytiin. Yliopistolta naamatuttu taksimies oli vissiin heltynyt käet taskussa kahlaamiselleni lumimyräkässä.

1/2/06 12:34  
Anonymous J-J sanoi...

Kaunis teko, ehdottomasti. Olen kuluneen viikon suitsuttanut sitä, miten paljon hyviä ihmisiä taksinkuljettajiin mahtuu. Ehkä työssä näkee niin paljon, että elämän nurjat puolet tulevat tutuiksi ja auttamisen halu lisääntyy. Tai sitten työ lisää kykyä huomata, miten pienillä palveluksilla voi vaikuttaa erityisesti heikompikuntoisten ihmisten jaksamiseen ja hyvinvointiin. Minun henkeni pelasti taksinkuljettaja, joka kävi varmistamassa aivan käsittämättömältä kuulostavan tilauksen IKEA:n parkkipaikalle yli tunti sulkemisen jälkeen. Moni olisi tulkinnut sen Kuljetuspalvelukeskuksen tyypilliseksi jullikaksi ja kurvannut takaovelta pois. Eläköönhuuto vastuuntuntoisille kuljettajille!

2/2/06 21:06  
Blogger Miira sanoi...

Minäpä sain samankaltaisen kyydin (monta vuotta sitten) poliiseilta - olin odotellut pysäkillä vimeistä tai toiseksi viimeistä bussia pikkusiskoni kanssa.

Sinivuokot olivat kai etsimässä tekosyytä ajaa asemalle ja kahvipaussille vähän etuajassa..

3/2/06 15:05  
Anonymous Anonyymi sanoi...

Eräänä tämänviikkoisena aamuna avasin oven ikäihmiselle, jolla oli rollaattorin kyydissä vino pino puisteltuja mattoja. Rouva kiitteli, ja totesi lopuksi:
"Minä autan sinua sitten kun sinä olet vanha."

Mikä huumorintaju!

Annie

3/2/06 21:06  
Blogger Jani sanoi...

Olet hieno ihminen. Olin aikoinaan armeijassa kaukana etelässä ja jouduin jokainen viikonloppu liftaamaan 30 km kotiini, koska mitään kyytejä ei enää kulkenut. Eräänä sateisenä yönä en saanut kyytiä ja olin jo kävellyt kilometritolkulla maantiellä. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kävellä kotiin. Kuitenkin, keskellä pimeintä korpea taksi pysähtyi. Kuten asiakkaasi, minullakaan ei ollut rahaa. Miekkonen kertoi että hän on palailemasta pitkältä keikalta kotio ja päätti heittää minut kotiovelle asti, tehden samalla 60 km lenkin. Kiitos tuon palveluksen, olen koittanut aina jättää reiluille kuskeille tippiä ja sanomattakin selvää, ottaa kyytiin kaikki liftarit jotka järkevästi pystyn nappaamaan kyytiini. Antaa hyvän kiertää.

5/8/06 12:23  
Blogger mirva_susanna sanoi...

Vähän myöhäistä kommentointia mutta..

Tulin kerran bussilla Helgingistä Porvooseen arkiyönä, Söderkullan jälkeen olin ainoa asiakas. Koko matkan juttelin mukavan kuskin kanssa, jossain vaiheessa puheena oli myös asuinlähiöni (kolmen km:n päässä linja-autoasemalta). Kuski oli tuon vuoron jälkeen pääsemässä kotiin, joten ystävällisesti heitti minut perille saakka :).

Toinen juttu mikä tästä tuli mieleen, viime vuoden kesällä olin keskustassa hostellissa töissä, ja aamiaisvuoroon kuljin Itä-Helsingistä juoppobussilla. Muiden baaristatuloaikaan odottelin yöbussia, kun sama taksi meni hiljaa monesti ohitseni ja lopulta mies yritti houkutella kyytiin. Mulle tuli kyllä silloin aika varautunut olo ja jätin tarttumatta tarjoukseen, no aika suurelta osin ihan pihiyttänikin. Saatoin tietysti olla turhan kyyninenkin.

12/9/07 14:24  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle