V-I-T-U-T-T-A-A

Yöllä oli sitten juhlat kiekkoleijonille. Uteliaana lähdin töihin klo 03 alkaneeseen vuoroon. Piti odotella hetki iltakuskin tuloa tallille ja pääsin vasta 3.30 radalle. Juhlat olivat loppuneet ja Senaatintorin tolpalla oli ihmisiä jonossa odottamassa autoja. Kyllä niitä huiteli siinä aiemminkin, mutta tapojeni mukaisesti menin poimimaan tolpalta asiakkaita kyytiin. Viiteen saakka sai ajaa jatkuvasti asiakkaita keskustasta kotiin.

Hieman viiden jälkeen datalle tuli ilmoitus että Teatterin tolpalla oli asiakkaita. Olisibn toki voinut oikaista Königin kohdalta tai Kluuvikadulta Aleksilta Espalle, mutta kiersin vielä Senaatintorin kautta, jos siellä vaikka olisi ollut joku odottamassa autoa. Ei ollut, joten annoin lipua rauhassa pitkin Espaa kohti Teatteria. Ja siellä olikin muutama asiakas huitomassa minua pysähtymään.

Kolme miestä ja yksi nainen, miehillä sellaiset urheilulliset vaatteet päällä, ikäänkuin jotain edustusurheilijoita. Kysyin että "oletteko te niitä kiekkoilijoita", johon yksi miehistä vastasi "huoltojoukkoja vaan". Mutta kovasti muistuttivat Aki-Petteri Bergiä, Kimmo Timosta ja Sami Saloa. Perillä kohteessa sitten sellainen enemmän huoltajan näköinen mies nappasi Bergin näköisen miehen syliin ja huudahti "Aki perhana!".

Hetkeä myöhemmin sain ajotarjouksen siitä hotellista johon olin äskeisen porukan vienyt ja kyytiin tuli mies ja nainen. Miehellä oli kaksi hemmetin suurta laukkua jotka täyttivät farmarin tavaratilan täysin. Ehkä tämäkin oli joku huoltaja, mutta kovasti oli Niittymäen näköinen. Perillä nostin tavarat ulos ja kysyin mieheltä "miltä nyt tuntuu?" Hetken aikaa kaveri oli hämmentynyt ja sopersi jotain että "hyvin kaverit pelasivat".

Kieltämättä vaatimattoman oloista väkeä olivat. Ei mitään pullistelua tai uhoa tyyliin "etkö sä tiedä kuka mä olen". Ei sinne päinkään. Ja nopeasti olivat kaikki kyydissä olleet nollannut finaalitappion. Se mitä sain heidän keskusteluista selvää, kaikki keskittyivät jo palaamaan seuroihinsa ja seuraavaan peliin. Katse kohti tulevaa. Menneeseen ei voi enää vaikuttaa. Näiden kaverien asenteesta voisi itsekukin ottaa mallia.

Kuuden pintaan alkoi sitten ennakoita putoilemaan. Itse ehdin käydä vain kerran kentällä ja loput aamusta oli sellaista pikku siirtelyä. Puolen päivän jälkeen olin lähellä kotia, joten päätin käydä kotona haukkaamassa hieman heräämiseen nähden myöhäistä lounasta. Lounaan jälkeen takaisn radalle, nyt läheiselle tolpalle odottelemaan ajotarjousta ja lukemaan päivän lehteä, jonka olin napannut mukaan.

Ajoaikaa oli n. puolitoista tuntia jäljellä kun sain seuraavan ajotarjouksen. Kohteesta tuli kyytiin vanhempi rouva ja kodinhoitaja. Heillä oli rouvan pyykkipussi mukana ja kysyivät että oliko lähellä pesulaa. Ei ollut, ainakaan minun muistin mukaan ja he päättivät sitten että pyykit viedään keskustaan pestäväksi.

Pesuloista ja muista palveluista meille sitten kehkeytyikin keskustelua ja tulimme kohti keskustaa rauhallisesti muun liikenteen mukana. Edessä ollut Koffin jakeluauto hieman harmitti, sen läpi ei nähnyt edellä kulkevaa jonoa ja sen liikkeitä. Continentalin kohdalla jono sitten pysähtyi täysin, me sen mukana. Jakeluauto lähti liikkeelle ja samoin tein minä. Vilkaisin sivulle ja tällävälin jakeluauto taas pysähtyi ja niin tein minäkin - ainoastaan puolitoista metriä liian myöhään.

Viisi kuukautta vanhan B-sarjan Mersun keulan kaikki muoviosat menivät säpäleiksi, konepelti rusentui ja valot menivät säpäleiksi. Vain materiaalivahinkoja, kukaan ei vahingoittunut. Vauhtia oli niin vähän että turvatyyny ei jysäyttänyt minua naamaan (onneksi!). Auton lisäksi kolhuja sai vain minun itsetuntoni. Että osaakin ottaa päähän, noin alkeellinen moka. Jonossa katsotaan suoraan eteen, vaikka vauhti olisi vaikka kuinka hiljainen.

Työpäivä venyi pari tuntia alkuperäistä pitemmäksi kun piti hakea vara-auto ja hoitaa mittarit yms. kuntoon. Ja piti ilmoittaa isännälle että hetken herpaantuminen tuli maksamaan hänelle n. 4000 € kulut - omavastuut, vara-auton vuokraus ja korottuneet vakuutusmaksut. Arvaatte varmaan että nyt v-i-t-u-t-t-a-a.