29.3.2006

...lähes onnellinen oot

Tänään minulla oli asiakkaana jalaton mies. Mitättömiä ovat omat murheeni.

5 Kommentteja:

Blogger hna sanoi...

Niin. Aina välillä sitä muistaa sen, ettei ne ovat ongelmat nyt niin ylitsepääsemättömiä kenties olekaan ja että "tavallaan mulla menee ihan hyvin".

29/3/06 21:32  
Blogger Juha K. Korento sanoi...

Terveellistä aina välillä noita ajatella. Pysyy mittakaava mielessä. Toisaalta sitten surut ovat niin henkilökohtaisia. Veteraanit esimerkiksi varmaan ajattelevat, että ei sitä nykypäivänä kukaan voi semmoista tuskaa kokea kuin rintamalla koki... Ja totta se tietysti onkin. Jos mitataan pään ulkopuolelta. Mutta jos mitataan pään sisäpuolelta, samanvahvuista tuskaa aiheuttaa tässä meidän 2000-luvun arjessa moni asia ihmisille. Koko maailman murheita ei jaksa kantaa sisällään. Elämä jalattomana kuitenkin lienee kaiken kaikkiaan enimmäkseen sellaista, että sitä ei jalallinen pysty kuvittelemaan. Ei hyviä päiviä eikä huonoja.

6/4/06 11:52  
Blogger chess sanoi...

Mikäs Judelle on tullut kun postaukset loppui? Ei kai vankila ainakaan :D

11/4/06 14:25  
Blogger Taksitar sanoi...

Mietin ihan samaa että missä Jude on. Tosin jotenkin kato on käynyt ja lama iskenyt muutenkin taksipostauksiin. Keskuksen likat lopettivat heti alun jälkeen ja maanmatonen katoaa. Jokos asiakkaat alkavat toistaa itseään? ;)

13/4/06 13:54  
Blogger Mirka sanoi...

Paluu maanpinnalle on ajoittain paikallaan. Usein sitä surkuttelee pieniä, mitättömiä asioita.

Kirjoituksesi oli hyvä muistutus siitä, että asioita on osattava katsoa laajemmasta perspektiivistä.

13/4/06 19:41  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle