Löytötavaraa

Maanmatonen kirjoitti ihan mainion tarinan löytötavaroista, josta minullekin tuli yhtä ja toista tapahtunutta mieleen. Monasti asiakkaat kyselevät että mikä on erikoisin tavara mitä asiakas on unohtanut autooni. En oikein osaa päättää että kumpi voisi olla erikoisempi, kännykkä vai käsineet. Päättäkää itse.

Usein kännykän unohtajat huomaavat melko pian kadonneen kännykän ja osaavat soittaa siihen. Ääni on poikkeuksetta melko helpottunut kun vastaaan: "Taksi". Sitten vain sovitaan että mihin ja koska kapula palautetaan. Asiakkaat ovat muistaneet yleensä pienellä rahasummalla ja kerran sain jopa pullon ihan mainiota punaviiniä. Mutta eräs kerta jäi mieleeni:

Olin tullut maanantain aamuvuoroon ja olin ehtinyt jo ennen kuutta käydä jo kerran kentällä. tuohon aikaan sinne ei vielä kannata jäädä kuikuilemaan paluukyytiä, joten matkasin kohti etelä-Helsinkiä katselemaan aamun ennakoita. Niitä ei kuitenkaan näkynyt ja data kertoi että Asema-aukolla oli asiakas. Koska olin aivan vieressä, säntäsin paikalle, mutta joku oli minua vielä nopeampi ja oli vienyt asiakkaan. Jäin kuitenkin odottelemaan paikalle ja siinä tolpan vieressä oli pari miestä polttelemassa tupakkaa. Ikäänkuin kesken keskustelun he hyvästelivät toisensa ja toinen sitten hyppäsi takapenkilleni. Sompasaareen kävi matka, mies oli merimies.

Sompasaaressa ajettiin ihan etäisimpään nurkkaan hiililaivan viereen jonne mies oli matkalla. Matkan hinta oli hieman yli 15 euroa, olimme lähteneet liikkeelle ennen kuutta jolloin lähtömaksu oli vielä 6,60. Sompasaaresta ajattelin mennä Sörnäisten aseman tolpalle ja olinkin jo melkein perillä kun yhtäkkiä takapenkiltä kuului minulle ennestään tuntematon soittoääni. Siellä oli sellainen simpukkamallinen Samsung, jollaista en ollut koskaan aiemmin pitänyt kädessä ja piti oikein hetken aikaa miettiä että kuinka siihen vastataan. Soittaja oli äskeinen merimies joka oli selkeästi helpottunut kuullessaan että puhelin oli autossa.

Sanoin heti että voin tuoda puhelimen hänelle, olenhan melko lähellä ja siitä ei ole mitään vaivaa. Siinä meni se muutama minuutti ja olin taas hiililaivan vieressä, kun mies laskeutui portaita alas autoni viereen. Avasin ikkunan ja annoin puhelimen miehelle. Hän kurkkasi kohti taksamittaria että onko siellä jokin summa esillä, mutta koska matka oli niin pieni, en ollut laittanut edes mittaria päälle. Mies kysyi että paljonko tämä oli velkaa ja yritin sopertaa jotain että ei siitä mitään vaivaa ollut ja että jos hän jotain haluaa antaa, on se hänen päätettävissään.

Kaveri vetäisi lompakostaan 50 € setelin, antoi sen minulle ja kysyi että onko hyvä näin. Melkoisen hämmästyksen vallassa osasin vastata vain: "joo".