14.4.2006

Alive and kicking

Tuntui jotenkin mukavalta huomata että lukijat "kaipaavat" kirjoituksia (kts. edellisen postauksen kommentit) - itsellänihän ei ole kunnolla tietoa siitä kuinka huutoni bittiavaruuteen kuuluu, vai kuuluuko lainkaan.

Ratin takana ei viime aikoina ole tapahtunut mitään erityisen mieleenpainuvaa josta intoutuisin kirjoittelemaan. Päivittäin on tietysti pieniä hetkiä jolloin mielessä käy ajatus tapahtuman dokumentoinnista, mutta työvuoron jälkeen väsymys ja yleinen ponnettomuus ovat pitäneet huolen siitä että kirjoittelua ei ole tapahtunut. Jotta jotain uutta sisältöä kuitenkin tulisi, ajattelin kirjoittaa tapahtumasta joka tapahtui pari vuotta sitten, jääden varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleeni.

Kyseessä oli perjantai-ilta touko-kesäkuun vaihteessa. Alkava kesä oli selkeästi saanut ihmiset joukolla liikkeelle ja naiset olivat kuoriutuneet talviturkeistaan - jokainen mies tuntee ilmiön. Perjantai-ilta oli hyvä aloittaa Hesarin edestä - jos kyytiä ei tullut, ainakin silmänruokaa oli tarjolla runsain mitoin. Niistä harvoista kyydeistä joita olin illan aikana ehtinyt heittää, merkittävä osa oli ollut naisia. Olisiko ollut alkavan kesän ansiota, mutta naiset olivat selkeästi flirttaavalla päällä. Pientä huulenheittoa, hieman venytettyjä katseita ja merkitseviä hymyjä - ei mitään sen ihmeempää, mutta riittävästi nostamaan mielialaa.

Joskus yhden jälkeen vein pariskunnan Vallilaan ja takaisin tullessani Mäkelänkadulla Stadin tähden kohdalla viittoi käsipysty minua pysähtymään. Olen hieman valikoiva käsipystyjen kohdalla, mutta havaitsin että kyseessä oli nainen ja naisia minulla ei ole tapana jättää yöhön tavoittelemaan taksia. Pysähdyin ja pieneksi harmikseni tämä nainen oli päättänyt tunkea itsensä etupenkille istumaan. Pidän penkkiä yleensä niin edessä kuin mahdollista, ikäänkuin vihjeenä että takana on paremmat tilat, mutta tämä asiakas oli päättänyt tulla viereeni etupenkille. Ei siinä muu auttanut kuin kiskoa penkkiä taaemmas ja päästää hänet siihen.

Nainen oli n. 25 - 28-vuotias, selkeästi juovuksissa ja ilmoitti haluavansa "Herttoniemen suuntaan". Nämä johonkin suuntaan haluavat asiakkaat ovat yksi asiakas tyyppi jonka käytöstä olen aina ihmetellyt. Mikä ihme siinä oikein on ettei voida sanoa osoitetta heti alussa vaan mennään johonkin suuntaan, en vain ymmärrä. Tämä kyseinen nainen oli kuitenkin matkalla "Herttoniemen suuntaan" ja ilmoitti heti kärkeen että on käytävä myös pankkiautomaatilla. Ehdotin metroaseman kohdalla olevaa pankkiautomaattia joka tuntui hänellekin sopivan hyvin.

Matkalla huomasin sivusilmällä että hän tuijotteli minua ja tämä alkoi hieman häiritä minua, mietin että onko poskessani jokin tahra tai jotain. Nainen viritteli hieman keskustelua ja tiedusteli mm. siviilisäätyäni, johon vastasin olevani eronnut. Hän kyseli syytä ja kerroin välttelevästi että kyseessä oli pitkä tarina jota ei kuitenkaan ehtisi matkan aikana kertoa. Pysähdyimme metroaseman pankkiautomaatin kohdalle, hän meni nostamaan rahaa ja tiuskaisi suorastaan ärtyneesti etten vain häipyisi mihinkään. Mihin minä nyt siitä olisin häipynyt kun kyytimaksu oli saamatta. Nainen tuskaili aikansa automaatin kanssa, jopa niin pitkään että olin juuri ehdottamassa että hän vain tulisi takaisin ja ottaisin hänen tiedot ylös myöhempää maksua varten. Juuri silloin hän kuitenkin huomasi yrittäneensä rahan nostoa väärällä kortilla.

Nainen tuli takaisin autoon ja ilmoitti tarkemmin määränpään, vieläkään ei tullut kunnon osoitetta, vaan nytkin mentiin Majavatien suuntaan. Metroasemalta olikin enää lyhyt matka Majavatielle ja risteyksessä hän sanoi että tässä olisi hyvä. Pistin mittarin kiinni ja hän suoritti maksun. Saatuaan vaihtorahat hän katseli minua hetken ja kysyi että saisiko hän vielä yhden suukon. Tämä yllätti minut täysin ja suoraan sanottuna en tiennyt häkellykseltäni mitä tehdä. Parin sekunnin hämmentyneen ajattelun jälkeen olin tullut siihen tulokseen ettei pienessä suukossa olisi mitään pahaa ja suostuin hänen pyyntöön.

Seuraavaksi huomasin olevani keskellä pitkää, hellää ja ihanaa suudelmaa. Kyse ei ollut mistään pienestä suukosta ja tämä tyttö todella tiesi kuinka suudella - olin juuri vastaanottamassa todennäköisesti upeinta koskaan kokemaani suudelmaa. Kestikö se minuutin vai kymmenen sekuntia, sitä en tiedä, minä vain nautin tapahtuneesta. Suudelman päätyttyä nainen nousi autosta, kurkisti vielä sisään ja kysyi että onko kaikki hyvin. Täydellisen typertyneenä osasin vain sopertaa jotain myöntävää ja nainen sulki oven. Data antoi samassa seuraavan ajotarjouksen, jonka kuittasin. Tällä välin nainen oli jo ehtinyt kadota pimeään yöhön.

4 Kommentteja:

Blogger poitsu sanoi...

Miks mulle ei ikinä käy tolleen?? Aina jotain hamppeja joutuu viemään paikasta toiseeen...Noh hyvä et etes joillakin on tommosia kyytiläisiä. Oliko ees hyvännäkönen?=D

18/4/06 05:43  
Blogger Jude sanoi...

Oli sangen sievä. Valitettavasti olin niin hölmistynyt tapahtuneesta etten älynnyt kysyä edes puhelinnumeroa tai nimeä, sillä olisin mieluusti vastaanottanut samaa lajia lisääkin. Ehkä en olsi saanut sitä numeroa, ehkä naisella oli tarkoitus vain jättää kuskille jotain muisteltavaa salaperäisestä naisesta. Tiedä häntä.

18/4/06 09:17  
Blogger kuski kaakosta sanoi...

Joskus käy tuollaista kyllä.

Se on kyllä ihme että osoitetta ei voida sanoa, se välillä ärsyttää minuakin.

Mutta sanopa nyt että miksi te Helsingissä haluatte asiakkaan oikealle taakse? Vasemmalle taakse en halua minäkään mutta mieluiten otan yksinäisen asiakkaan eteen josta on helppo valvoa tekemisiä ja mahdollista pahaa oloa. Siitä on vaikeampi hyökätä sivulle kuskin kimppuun kuin takaa josta on helpompi yllättääkin...

20/4/06 08:52  
Blogger kasper.joonatan sanoi...

Aika hyvä.

Sun olisi pitänyt kyllä sopia treffeistä :)

21/4/10 08:57  

Lähetä kommentti

Links to this post:

Luo linkki

<< Takaisin tolpalle