Svenskspråkiga pisshuvuder

Harvoin meinaa vihaksi laittaa, mutta viime yönä oli jo todella lähellä. Kello oli lähestymässä puoltayötä ja työmäärä alkoi lupaavasti kasvaa, kun Lauttasaarentien tolpalta sain tilauksen läheiseen osoitteeseen. Autoja oli tilattu paikalle kolme kappaletta ja siinä me nökötimme aikamme ennenkuin soitin numeroon joka tilauksen mukana oli tullut.

Numerossa vastannut naishenkilö yritti heti alkuun peruuttaa tilausta, jolloin kerroin että tähän osoitteeseen on turha odottaa ensimmäistäkään taksia jos nyt odottavia ei käydä maksamassa. Nainen lupasi tulla maksamaan autot pois ja pian hän tulikin paikalle. Maksaessaan kahta ensimmäistä autoa hän vilkuili minun suuntaani ja oletin että hän tule lopuksi minun luokseni, mutta säntäsikin äkkiä takaisin sisään. Eipä tainnut arvata että kuinka nopeasti kuski pääsee ulos autosta ja perään, sillä talon ulko-ovi ei ehtinyt sulkeutua kun minä ryntäsin porraskäytävään ja ilmaisin selkeästi haluavani myös maksun.

Silminnähden pelästynyt nainen lupasi lähettää jonkun maksamaan ja jäin odottelemaan alas hänen häipyessä hissillä ylös kerroksiin. Odottelin muutaman minuutin ja koska ketään ei tullut takaisin, päätin lähteä perimään maksuani todenteolla. Oikean oven löytäminen oli helppoa, sillä alakerran ilmoitustaululla pyydeltiin naapureilta anteeksi pienten illanistujaisten aiheuttamia häiriöitä – sinne siis.

Ovi avautui vasta muutaman hyvin ponnekkaan ovikellon rimpautuksen jälkeen ja ovelle tuli toinen neito, joka silmät kirkkaina yritti väittää ettei mitään taksi ole tilattu. Tähän vastasin että minulla on tilauksen yhteydessä annettu puhelinnumero ja tulen tämän puhelimen haltijalta perimään maksun oikeusteitse, jolloin neito painui takaisin sisään ja kuulin oven läpi että "...och han vill komma tillbaka med polisen...". Vasta tämän uhkauksen jälkeen asunnosta tuli nuorehko mies joka suostui hoitamaan maksun.

Terhakkaan ja peräänantamattoman asenteeni vuoksi tapaus sai minun kannalta hyväksyttävän lopun, mutta jos en olisi heti alkujaan pitänyt varaani, olisi ulkona käynyt nainen päässyt karkuun ja minulta maksu (lue: palkka) saamatta. Ja yrittivät vielä silmät kirkkaina valehdella vasten kasvoja – mitä tämä kertoo näiden "pappa betalar-nuorten" kotikasvatuksesta? Ei mitään vastuunkantoa omista tekosista, eikä minkäänlaista kunnioitusta toisen työlle. Satans pisshuvuder!

Tarinan opetuksena olkoon se että kansankielellä juoksutaksin (jota tässäkin tapauksessa lujasti yritettiin) rikosnimike on petos. Ja jos minä joudun joskus kyytimaksuja oikeusteitse hakemaan, se tehdään pitemmän kaavan kautta ja siinä vastapuoli saakoot rekisteriinsä maininnan kolttosestaan. Ja niin pahansisuinen henkilö satun olemaan että en lähde sovittelemaan asioita kun oikeuslaitoksen puoleen olen joutunut kääntymään.