Syy vai seuraus?

Hain tänään asiakkaan Lapinlahden sairaalan Syömishäiriöklinikalta ja vein hänet McDonaldsiin.

Tarkka kuin taksin kartta

Kervå nosti asian esille kommentissaan ja kuinka ollakaan kommentoinnin aihe - Helsingin taksien karttajärjestelmä - esitti tänään taasen parhaat puolensa. Sain keskellä tiukinta iltapäiväruuhkaa tilauksen Veturitie 20 - VR:n varikolle. Olin matkalla kohteeseen Pasilan asemalta kun jostain syystä käytin kartan "Näytä osoite" toimintoa ja yllätyksekseni se näytti kokonaan toiseen suuntaan kuin mihin olin matkalla. Epäilys nosti päätään ja arvelin olevani matkalla väärään suuntaan. Eipä muuta kuin auto ympäri - helpommin sanottu kuin tehty - ja etsimään odottavia asiakkaita.

Vaan eipä siellä ST1 jakeluaseman luona (jonne kartta näytti) ollut mitään asiakkaisiin viittaavaa, eipä ollut mitään muutakaan. Tällä kerralla otin kartan uudelleen käsittelyyn ja kirjoitin osoitteen koneeseen ja simsalabim - nyt kartta näytti juuri sinne johon olin alun alkaen matkallakin. Hieman yli kilometrin päähän siitä missä juuri silloin sijaitsin - kartan ensimmäiseksi näyttämässä paikassa. Arvatkaa oliko kiva madella ruuhkan mukana sinne mihin olin aluksi aikonut mennä, kun asiakkaat ovat saaneet odotella minuttikaupalla.

Mitä tänään opin? Opin taas jotain sellaista minkä olen oppinut jo monta kertaa - datan kartta on monin paikoin vain suuntaa antava ja heitot saattavat olla monasti kilometrejä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta ja toivottavasti opin tällä kerralla että kannattaa luottaa omiin vaistoihin ja yrittää katsoa soitetta vielä toisella menetelmällä jos ensimmäinen vähänkään arveluttaa.

Ongelmatilanteita

Taksinkuljettajan työ vaatii nokkeluutta ja näppäryyttä enemmän kuin arvaakaan. Työ ei ole vain autolla ajelua ympäriinsä, joka "sekään ei enää vaadi paikallistuntemusta" kun on karttajärjestelmät ja navigaattorit käytössä. Viimeyönä oma nokkeluuteni joutui pienelle koetukselle pariin otteeseen.

Ensin piti viedä kaksi venäläistä rekkakuskia paikkaan jonka nimeä he eivät tietenkään osanneet lausua - tai ehkä osasivat, mutta tekivät sen erittäin murteellisesti ja kyseessä oli paikka josta en ollut lainkaan tietoinen. Lisäksi nämä vesselit eivät osanneet mitään muuta kieltä kuin venäjää, eikä venäjä kuulu omaan kielivalikoimaani.

Lopulta sain selville että he olivat menossa Tulliin Hakkilaan - mitä hemmettiä? Ei siellä mitään Tullia pitäisi olla. Soitto kaverille joka on ajanut minua huomattavasti kauemmin ja tiedustelemaan häneltä asiaa - hänenkään mielestä Hakkilasta ei mitään Tullia löydy. Kiitos ratkaisusta kuuluu Helsingin taksikeskukselle joka ratkoi kanssani ongelmaa kunnes Hakkilasta todellakin löytyi Tullin eteläisen piirin varasto ja sille osoite. Matkalla kohteeseen toinen miehistä oli varma että ajoin harhaan ja ryhtyi huutelemaan "Njet, njet" viittoen villisti suuntaan johon hänen mielestä olisi pitänyt mennä. Pidin kuitenkin pääni, osoitin karttaa ja suuntaa johon olimme menossa sekä vastasi "Da, da".

Suunta oli oikea ja paikka johon olin matkalla, sieltä todella löytyi joku Tullin toimipiste ja kavereiden rekka. Poistuessaan autosta toinen miehistä kääntyi puoleeni, nosti peukalonsa ylös ja sanoi "Finski bier" ja hymyili leveästi.

Pari tuntia myöhemmin kyytiin istui mies joka puhui saksaa. Minun saksankielen opinnot rajoittuvat Korkeajännite-lehden pitkään saksankurssiin ja sanavalikoimani koostuu lähinnä lausahduksista "Donnerwetter" ja "Schweinehund". Kouluaikojen jälkeen olen tutustunut videokursseilla ilmaisuihin "Ich kommen" ja "Härlich". Arvaan että näistä ei tule olemaan apuja tämän asiakkaan kanssa.

Mies oli saksalainen merisotilas joka oli laivastovierailulla Helsingissä. Ja satamaan piti matkata. Mutta mihin niistä? Keskus ei tiennyt mistään laivastovierailusta ja kun laivan nimi vielä oli jotain HRRtn saksalaisella sorahtavalla ärrällä, en oikein uskaltanut aloittaa etsintää laivan nimen perusteella. "West hamn" oli miehen mielestä paikka johon piti mennä, joten nokka kohti Länsisatamaa. Mutta siellä ei ollut muuta kuin yksi Eckerölinen alus ja joku pika-alus, nämäkin kaikki aitojen takana. Länsisatamassa mies latasi kaiken englanninkielensä kehiin ja sanoi "Oter side tö voter". Eihän siellä ole muuta kuin telakka. Kuitenkin tutkimaan paikkoja ja lopulta löytyi Hernesaaresta ristelylaituri johon oli kiinnittynyt kaksi miinanraivaajaa joista toisen nimi oli Herten.

Että sellainen yö tällä kerralla.

Hyvä aloitus

Ehdin viime minuuteille BlogiBiqNiqille - juuri sopivasti jotta sain kyyditä neljä viehättävää naispuolista bloggaajaa Juttutupaan. Voiko olla enää parempaa tapaa aloittaa työvuoro?

Tämäkin on nyt sitten nähty

Ajan aamuruuhkassa punaisen Toyota Yaris'n perässä ja pysähdymme Töölönkadun ja Runeberginkadun kulmassa liikennevaloihin. Huomaan että Yaris'n peruutuspeili on omituisessa asennossa, melkein pystyssä ja sellaisessa kulmassa että ei siitä ainakaan takana tulevaa liikennettä pysty tarkkailemaan. Samassa tajuan syyn peilin asentoon: kuljettajana oleva nuorehko nainen (blondi) laittaa ripsiväriä sillä aikaa kun olemme pysähtyneet valoihin. Tilanne naurattaa, luulin että nämä ripsivärinlaittamiset autossa olisivat olleet jossain määrin urbaanilegendaa.

Valo vaihtui vihreäksi ja jono lähti liikkeelle - ja mitä ihmettä? Nainen jatkaa edelleen ripsivärin laittamista. Siis auto kulkee eteenpäin jonossa ja kuski laittaa ripsaria! Hesperiankatujen jälkeen ehostus taitaa olla kunnossa koska nyt on jo ehditty sytyttää tupakka. Käännymme edelleen peräkkäin ajaen Museokadulle ja siitä lyhyt pätkä Aurorankatua Manskulle, vilkku ei vain näytä toimivan Yarisissa. Eipä ihme, sillä puhelin näyttää varanneen toisen käden. Toisella kädellä välillä karistetaan röökistä tuhkaa raollaan olevasta ikkunasta ja toinen käsi pitää luuri korvalla - tämähän on Hands Free, ei yhtään kättä ratissa!

Eduskuntatalon jälkeen Yaris kääntyy Pohjoiselle Rautatiekadulle ja minä jatkan kohti asema-aukiota. Nyt toimi jo vilkkukin, eli toinen käsi oli vapautunut jostain tärkeämmästä tehtävästä ja pystyi taas osallistumaan auton ajamiseen.

Satukassa

Olin unohtanut puhelimeni talliin ja kävin hakemassa sen hieman keskipäivän jälkeen. Tallin ovella oli nimeltä mainitsemattoman kuljetusliikkeen kuski ns. päivystysvuorossa. Ihan virnuilumielessä heitin että "Onko mukava päivystää?" johon kuljettaja heitti heti "Ihan hyvä päivystysvuoro, on jo 200 rikki ja aloitin kahdeksalta." Nopea laskutoimitus antoi keskituntiansioksi ~50€, jota voi pitää ihan nasevana viikonloppuyön keskiansiona - nekin useimmiten ovat lähempänä 40€ kuin 50€.

On ne melko kov(as)ia kuskeja kun heittävät tuollaisia lukemia arkiaamun ruuhkassa. Ja ilman Taksi Helsingin tilausvälitystä. ;-)

Selvennöstä sisäpiirin juttuun: tämä nimeltä mainitsematon kuljetusliike ajattaa autoja virallisen ajovuorolistan ulkopuolella ns. päivystysvuoroina, jolloin he ajavat ko. kuljetusliikkeen oman tilauskeskuksen välittämiä ajoja. Uskokoot ken haluaa.

Ei mitään tekemistä

Kun tekee töitä ja valvoo ilta kymmenestä kuuteen aamulla ja saa verotettavaa tuloa kokonaiset 54 euroa, se ei juuri hymyilytä. Toivottavasti kolme seuraavaa yötä ovat selkeästi vilkkaampia.

Varttia vaille kahdeksan

Vappupäivänä hieman seitsemän jälkeen nappasin Senaatintorilta kaksi miestä kyytiin. Vapun vietto alkoi selkeästi vaatimaan veroaan ja nukkumatti supatteli molempien korviin sulosanojaan. Ensimmäinen miehistä vietiin Jääkärinkadulle jossa kaverille piti pari minuuttia selittää että hän asuu ko. osoitteessa ja että kaveri ei ole tulossa jatkamaan hänen luo.

Kun pääsimme toisen asiakkaan kanssa vihdoin poistumaan paikalta, asiakas totesi lakonisesti: "Ja sitten tuo vielä ihmetteli että miksi hänelle ei enää tarjoiltu". Matkalla Pihlajamäkeen jäljelle jäänyt asiakas torkahti takapenkille havahtuakseen lähellä kotiosoitetta. Hän katseli ikkunasta ulkona olevia ihmisiä ja sanoi: "Koirankusettajatkin on jo liikkeellä".

Kotitalon pihalla allekirjoittaessaan pankkikorttia, mies tokaisi:"Onko tässä mitään laitaa tulla tähän aikaan aamusta taksilla kotiin?" Ilme oli paljon puhuva kun kerroin että kello oli varttia vaille kahdeksan - illalla.