Saako musiikkia?

Varsinkin viikonloppuisin, mutta myös muina aikoina asiakkaat pyytävät musiikkia autoon. Erityisesti Radio City, KissFM ja KLF tuntuvat olevan musiikinpyytäjien suosiossa. Ilmeet ovat poikkeuksetta melko yllättyneitä kun kieltäydyn laittamasta mitään kyseisistä kanavista päälle. Enkä suostu laittamaan liioin SuomiPOPpia tai Sävelradiota - ylipäätään mitään kaupallista radiokanavaa soimaan. Tai joskus ehkä GrooveFM, mutta ei senkään soittolistaa kauaa jaksa kuunnella.

Kaupallisten radiokanavien tarjonta on tänään melko surkeata - aivottomat DJ:t laukovat tyhjänpäiväisyyksiä soittolistojen suoltaman musiikkivirran väleihin. Soittolistojen jotka sisältävät marginaalisen kapean otannan eri aikojen suosituimmista kappaleista. Ei, en kestä. Rokkia ja sporttia sekä parasta kotimaista jne jne. En vain ole kiinnostunut jääkiekosta/jalkapallosta niin paljoa että jaksaisin kuunnella J-P Jalon tai jonkun muun vaahtoamista meneillään olevasta ottelusta, enkä myöskään jaksa kuunnella samoja kappaleita yhä uudestaan ja uudestaan. Etenkin kun ne samat kappaleet ovat mielestäni huonoa musiikkia.

Minun kyydissä soi yleensä jazz, mutta usein autossa raikaa myös blues, reggae, samba, bossa nova ja soul tai sitten jotain sellaista jossa on vaikutteita kaikista edellä mainituista. Omat CD:t ovat tuki ja turva kun tarjoan taustamusiikkia kyyditettäville. Hämmästyttävän usein asiakkaat myös kiinnittävät huomiota musiikkivalintoihini ja useimmat ovat ilahtuneita siitä ettei autossa soi tyypilliset radiokanavat ja niiden musiikkimatto. Noin 20% asiakkaistani haluavat tietää että kuka on artisti joka kulloinkin on soimassa. Mm. Nitin Sawhney, Fat Freddy's Drop, Maria Rita sekä Boozoo Bajou ovat keränneet kyydissäni uusia kuulijoita ja Stan Getz, Weather Report sekä Neville Brothers on palautunut takaisin monien mieleen.

Jos osutte joskus kyytiin, rentoukaa ja nauttikaa hyvästä musiikista.

Kiihtyvyys lisävarusteena

Sain tänään karvaasti oppia että Mercedes Benz C 200 CDI ei ole vakionavarustettuna ohituskiihtyvyydellä. Olen ehkä poispilattu BMW:n ja Volvon kiihtyvyydellä, mutta Mersun kiihtymättömyys tuli täytenä yllätyksenä.

Ohitin tänään edelläni olleen rekan ja puolessa välissä havaitsin että Mersu ei todellakaan ole mikään raketti. Samaan aikaan vastaantuleva rekka lähestyi aivan liian nopeasti. En ole koskaan katsonut vastaantulevan rekan keulaa niin läheltä kuin tänään.

Tämän blogin jatkuminen oli noin yhdestä sekunnista kiinni.

Rojolantie?

Taas osui kohdalle oikein kunnon kielimuuri - venäläinen perhe jossa mies osasi hieman suomea. Ja osoitteeksi hän kertoi "Rojolantie". Hitto, ei tuollaista Rojolantietä ole koko etelä-Suomessa. Mutta onneksi meillä on Taksikeskus jonka puoleen voi aina kääntyä. Soitin keskukseen ja kerroin ongelmastani. Heti se ei kuitenkaan ratkennut, vaan jatkoin ajamista suuntaan jonka perheen isä minulle näytti. Mihin tässä oltiinkaan menossa? Muutaman minuutin kuluttua keskus laittoi datan kautta viestin "Olisikohan kyseessä Röyläntie?"

Jälleen kerran keskus ratkaisi ongelman johon en olisi itse pystynyt. Kiitokset siitä vielä kerran. Sain asiakkaan perille nopeasti ja vaivattomasti. On hyvä että meillä on keskus jossa työskentelee ihmisiä jotka ihan oikeasti haluavat auttaa kuljettajia työssä. Vielä kerran kiitos.

Pullamössöpyöräilijät

Oli tänään niin rauhallinen aamu että ehdin tarkkailla työmatkapyöräilijöitä ihan rauhassa Sörnäisten aseman tolpalla - siellä Hesarin Hämeentien päässä. Väylää ei voi millään muotoa voi sanoa ruuhakiseksi autojen valtaamaksi reitiksi tuohon aikaan aamusta, pikemminkin kyseessä on melko unelias raitti.

Osa työmatkapyöräilijöistä ajoi jalkakäytävillä ja osa ajoradalla, molempiin ryhmiin kuului miehiä ja naisia tasaisesti. Mutta yksi piirre erottui selkeästi, joskin siihenkin mahtui pari (säännön vahvistavaa?) poikkeusta. Ajoradalla ajaneet olivat paria poikkeusta lukuunottamatta ns. varttuneempia aikuisia (+40 v.) ja jalkakäytävää käyttäneet olivat poikkeuksetta ns. nuoria aikuisia. Lapsia ei näkynyt pyöräilemässä 06.45 - 07.30 välisenä aikana.

Näyttää siis vahvasti siltä että jalkakäytäväpyöräilyä harjoittaa erityisesti se ikäluokka joka haikailee kansalaispalkan perään kun mieluisaa työtä ei ole näkyvissä ja taistelee kroonista lievää ylipainoa vastaan dieetti-Cokiksen ja sokerittomien karkkien avulla.

Sorry, minulta ei hevin sympatiapisteitä heru.

Lottovoittaja

Aamulla hieman ennen kymmentä sain kutsun Länsimäkeen Mellunmäen tolpalta. Vanhempi mies halusi Kontulan Alkoon. Odottelin ostarin parkkipaikalla kun mies kävi suorittamassa ostoksensa. Muovikassin läpi näkyi että ihan parempaa viskiä tuli ostettua ja useampi pullo.

Alusta alkaen mies oli melko puheliaalla päällä, mutta takaisin mentäessä hän ei malttanut pitää enää suutaan, vaan oli pakko paljastaa: hän oli lottovoittaja! Lauantaina oli napsahtanut 6 ja varanumero, jolla hän sai reilut 11.800 euroa.

Kun päästiin takaisin lähtöpaikkaan, taksamittari näytti 14,10 euroa. Mies antoi 20 euron setelin ja sanoi: "Se on tasan". Kun poistuin paikalta, näin peruutuspeilistä kuinka mies kaivoi muovikassista pullon, korkkasi sen ja veti piiitkän huikan.

Syksy saapui kaupunkiin

Tollojen määrä liikenteessä on palautunut ennalleen.

Miellyttävä kokemus

Oli todella mukavaa kun Aseman tienoilla oli Mikonkadulla, Vilhonkadulla ja Kaisaniemenkadulla niitä aitoja formulanäytöksen takia. Yksikään känninen kusipää ei lähtenyt yöllä kapuamaan niiden yli kadulle, vaan kaikki kulkivat suojateitä pitkin. Oli melko rentouttavaa ajella kun ei tarvinnut koko ajan skarpata siksi että joku ääliö päättää loikata kadulle. Voisiko niistä aidoista tehdä pysyvän ratkaisun? Niitä voisi tuoda myös (erityisesti) Onnelan ympäristöön ja Annankadulle Lostarin eteen.

Aina ja ikuisesti, amen

Liekö kyseessä syksyn lähestyminen, mutta yöt vähitellen hiljenevät. Vai onnistuinko vain väistelemään asiakkaita siihen tapaan ettei kukaan vain osunut minuun - kuinka vain, mutta kassasta ei päässyt muodostumaan mitään ihmeellistä.

Aamuyöstä kyytiini tuli nainen joka sai matkan aikana puhelun, josta tämä selvästi hermostui. Kyseessä oli naisen entinen mies (puhelusta kävi ilmi että avioero ei vielä ollut astunut voimaan), jolla oli lähestymiskielto perhettään kohtaan. Vaikka kuulin vain naisen puheen, ymmärsin että mies oli pahoinpidellyt sekä vaimoaan sekä kahta alaikäistä lastaan todennäköisesti useampaan otteeseen ja nyt perhe pakoili miestä oman turvallisuutensa takia.

Näitä naisia on ollut kyydissäni aiemminkin. Elävästi oli mieleeni jäänyt keski-ikäinen nainen jota toin kotiin fysioterapiasta jota hän sai vioittuneeseen jalkaansa. Tämä jalka oli vioittunut kun häntä huomattavasti suurikokoisempi aviomies oli murskannut kaikki jalkapöydän luut hyppäämällä naisen jalan päälle. Nainen kertoi kuinka mies oli pahoinpidellyt häntä useaan otteeseen parinkymmenen vuoden avioliiton aikana ja useaan otteeseen myynyt naisen ostamaa omaisuutta (mm. auton) rahoittaakseen omaa juopotteluaan. Jokaisen pahoinpitelyn jälkeen mies oli kuulemma itkua vääntäen ja polvillaan rukoillut ettei nainen häntä jättäisi sekä vannonut ettei hän koskaan enää naista löisi. Lupaus oli kestänyt aina seuraavaan pahoinpitelyyn. Nyt tämäkin nainen asui osoitteessa jota ei miehelle annettu ja miehellä oli lähestymiskielto.

Sain yöllä myös puhelun jossa minulle kerrottiin että ei elämä enää hymyile eräälle vanhalle ystävälleni. Tämä ystäväni - kaunis, älykäs ja lahjakas nainen - oli menettänyt kaiken avioeron myötä. Hienoista kulisseista huolimatta oli piilotettu totuus, että ystäväni ja hänen miehensä liitto ei ollut mikään unelma. Aina välillä putkahti esiin että mies oli pahoinpidellyt naista, jopa raskauden aikana naisen odottaessa heidän ainokaistaan. Kuitenkin nainen oli antanut kaikkensa tälle suhteelle, hän oli antanut elämänsä parhaat vuodet miehelleen.

Parinkymmenen vuoden mittainen liitto päättyi miehen löydettyä uuden naisen - tai pikemminkin kun uusi suhde tuotiin esille, suhde oli todennäköisesti kestänyt huomattavasti pitempään. Tällöin naisen jo alkanut alkoholisoituminen pääsi valloilleen täydellä teholla. Liitto miehen kanssa oli ollut kaikki kaikessa ystävälleni, jopa kulissiliitto kaiken pahoinpitelyn ja henkisen julmuuden keskellä.

Sain kuulla että tämä entinen rahoitusalan asiantuntija, joka vielä muutama vuosi sitten oli työskennellyt korkeasti palkattuna alan johtavassa yrityksessä, hän on tänään menettänyt kaiken ja asuu naisten asuntolassa. Pudotus on ollut varmasti kova ns. parempien kaupunginosien paritalosta. Asiat olisivat varmasti paljon paremmin jos hänellä olisi ollut mies joka olisi rakastanut häntä, eikä pahoinpidellyt ja alistanut. Ne muutamat miessuhteet joilla ystävälläni oli liiton jälkeen, niissä miehet lähinnä taisivat käyttää ystävääni vain hyväkseen seksuaalisesti ja muuten - kukaan heistä ei tainnut todella hänestä välittää.

Alkoholismi on laji jossa yhdenkään ystävän tuki ei voi auttaa. Vasta sitten kun alkoholisti itse haluaa selviytyä ja lopettaa juomisen, vasta sitten voivat ystävät tukea elämässä eteenpäin. Toivon että ystäväni lopettaisi itsensä tuhoamisen, sitten voisin itse auttaa häntä jollain tavoin. Hän on minulle läheinen ihminen - poikani kummi - ja olemme kokeneet paljon hyvää yhdessä, enkä soisi hänen elämänsä syöksyvän vielä jyrkempään laskuun. Ystäväni on upea ihminen jonka elämä on vain särkynyt, enkä näe ex-miehen osuutta ihan pienenä tässä prosessissa.

Eikö se olekin sivistyksen ja ihmisyyden merkki että pienempiä ja heikompia autetaan ja tuetaan, sen sijaan että heitä käytetään hyväksi, alistetaan ja hakataan? Vain hieman rakkautta ja meillä olisi monta onnetonta ihmiskohtaloa vähemmän.

Yllättävä veto

Tänään, kesken sujuvan small talkin, naapurin rouva sanoi että heillä luetaan tätä blogia. Olin yllätetty.

Tehtävä - meemi?

Huomasin tekeväni omituista matkaa - aloitin omasta blogistani ja seurasin mielenkiintoista kommenttia pitkin kommentoijan blogiin, etsin sieltä mielenkiintoisen postauksen ja siitä mielenkiintoisen kommentin ja seurasin linkkiä kommentoijan blogiin josta etsin mielenkiintoisen postauksen jne. jne. Päätin tehdä tästä linkkikartan jota ehkä myöhemmin täydennän. Tee sinäkin samoin. Minun karttani näyttää tältä:

Elämää ratin takana - Kriisi / Itäraja - Empiiristä tutkimusta metromatkan päässä Stadista - tommi / Tommipommi - Kaupunkisammakko / Sammakkoperspektiivi

Taksin käyttäminen ei ole kallista

Löysin linkin jossa oli perusteltu hyvin että taksi on oikeastaan edullinen kulkuväline verrattuna omaan autoon. Itse olen kuullut asiakkailta vastaavia tarinoita, mm. eräs Töölössä asuva yrittäjä kertoi luopuneensa kokeilumielessä omasta autostaan vuodeksi ja käytti tänä aikana surutta taksia. Siis taksia eikä lainkaan julkisia. Vuoden loputtua hän laski kaikki käyttämänsä taksikulut yhteen ja vertasi lukemaa autosta koituneisiin kuluihin. Hän kertoi että sillä rahalla mitä hän oli aiemmin käyttänyt vuodessa autoiluun, hän pystyi nyt käyttämään puolitoista vuotta taksia.

Ihme ja kumma

Tänään aamuruuhkassa näin Naistenklinikan liikennevaloissa nuorehkon naisen jolla oli munaa ja asennetta enemmän kuin kenessäkään vastaavassa touhussa näkemälläni miehellä, muista naisista puhumattakaan. Tämä nainen nimittäin ajoi polkupyörällä siellä missä pitikin - pyörätien puuttuessa ajoradalla eikä suinkaan jalkakäytävällä.

Ihan oikeesti, polkupyörällä saa ajaa jalkakäytävällä ainoastaan alle 12-vuotiaat. Aikuiset naiset ja karvaperseiset miehet ajavat pyörätien puuttuessa ajoradalla muun liikenteen seassa. Jos meno hirvittää niin paljon ettei rohkeus riitä ajoradalla ajamiseen, menkää laittamaan ne apupyörät takaisin ja jääkää pyörimään ympyrää sinne kotipihalle.

Naurettavia nahjuksia!

Jarkolle terveisiä

Sun heittäminen sinne Kellokoskelle itseasiassa pelasti koko surkeasti alkaneen lauantaiyön. Sain nimittäin paluukyydin kakkosella Järvenpäästä. Kolme neitoa piti ripotella Myllypuroon, Laajasaloon ja Pähkinärinteeseen. 170 e kahdessa tunnissa, ei noille ansioille olisi päässy täällä millään, vaikka kuinka kapakat tyhjentäisi. Tuo kaksituntinen toi melkein puolet yön kassasta. Ja juoksukin oli kohdallaan.

Takokaa kun rauta on kuuma

Viime yö taas opetti että silloin on painettava täysillä kun on asiakkaita, vaikka laiskottaisikin. Asiakkaita ei nimittäin välttämättä ole silloin kun tekisi mieli huhkia oikein kunnolla.

Kuumaa rautaa taisi takoa se kaunis, n. 30 v. nainen, joka tuli kyytiini eräästä keskustan ulkopuolella olevasta hotellista n. klo 02.30. Istuuduttuaan takapenkille hän lausahti:

- "To the Alcatraz, please"

Tiedän vain yhden syyn miksi joku nainen käy Alcatrazissa.

Ja meillä kaikilla oli niin muukaavaa...

Sinänsä harmi että töitäkin pitää tehdä, vaikka olisi mieluusti seurustellut miellyttävien bloggaajaystävien kanssa. Uusia tuttavuuksia tällä kerrala mm. Eräs Saara ja Qimki sekä eräs Turusta Helsinkiin muuttanut nuori mies jonka nimeä tai blogia en tietenkään muista. Olisin toki suonut että muistakin uusia tuttavuuksia olisi voinut olla paikalla.

Salakuuntelua, pt. 1

Tuntuu olevan kovasti suosiossa kuultujen keskustelujen julkituonti verkossa, joten kannan minäkin korteni kekoon. Yksi parhaista kuulemistani keskusteluista tapahtui toissayönä neljän aikaan. Kyydissäni oli kaksi n. 18-vuotiasta neitoa, vaalea vieressäni etupenkillä ja tumma takapenkillä.

Tumma: "Teetsä mitään huomenna?"
Vaalea: "Ei mulla oo mitään erikoista, mä kai riitelen mun perheen kanssa."
Tumma: "Joo, niin mäkin. Mut sen jälkeen voitais käydä vaikka kahvilla tai jotain."
Vaalea: "Niin voitaiski."

Pilkettä silmässä

Kaksi kypsään ikään (n. 85-vuotiaita) ehtinyttä rouvaa halusi palata kotiin taksilla. Liikkuminen alkoi molemmilla olla hieman hankalaa, vaikkakin toinen pystyi hieman tukemaan ystäväänsä portaissa. Matkalla kävi sitten ilmi että he olivat sisaruksia ja tämä hieman paremmin liikkuva oli "pikkusisko".

Perillä kotiosoitteessa tämä pikkusisko, joka oli heistä se vakava kasvoinen, jäi tuhteeraamaan jotain käsilaukkunsa kanssa, kun kiersin auton ympäri ja tarjosin vanhemmalle sisarelle käsivarteni tueksi matkalle kohti kotiovea. Kuinka erilaiset voivatkaan sisarukset olla? Kun nuoremman kasvoilla ei hymy juurikaan käynyt, oli vanhempi erittäin viehättävä kauniine hymyineen. Ja ne silmät, niistä löytyi iloista flirttailevaa pilkettä.

Kun pääsimme ovelle, riensi pikkusisko ottamaan sisarensa hoteisiinsa, ikäänkuin suojellakseen minua sisarensa viehätysvoimalta. Mutta se oli myöhäistä - minut oli hurmattu jo.

Huomenna töihin

Takana on pitkä viikonloppuvapaa - tai kuten olen asiaa kuvaillut, kesälomani. Kävin kavereiden kanssa purjeveneellä Tallinnassa ja matka oli juuri niin riemukas kuin voi odottaa 11 miehen reissusta syntyvän. Vain yhdellä oli Känkkäränkkä taskussa ja kun siihen osattiin varautua, se myös pysyi siellä.

Ennen lomalle lähtöä, viimeisen työpäivän jälkeen olin kävelemässä kotiin, Elukan Nesteen kohdalla vastaan tuli pyörällä Timo. Timo on yksi mieleenpainuneimmista asiakkaista mitä minulla on koskaan ollut. Nyt Timolla tuntui olevan parempi ote elämästä kun viimeksi tapasimme.

Edellisellä kerralla Timo hyppäsi Tullinpuomin tolpalla takapenkille ja sain "Turkuun". Nuori mies, sellaiset löysät vaatteet, mukanaan sikspäkki ja skede - tai breda kuten minun aikana tavattiin sanoa. Olin juuri saanut datalaitten korjattua tarkastajan antamilla ohjeilla ja minulta oli jo muutama kyyti mennyt sivu suun. Siinä mielessä matka Turkuun tuntui suorastaan hyvältä vaihtoehdolta, lauantai alkuillasta. Kysyin että onko riittävästi rahaa ja Timo kertoi sen riittävän.

Lähdettiin liikkeelle kohti Turkua ja Timo kysyi että saako hän juoda olutta takapenkillä. Vannotin että siististi on juotava ja hän sanoi ottavansa siististi läikyttämättä. Laitoin CD:n pesään ja pistin hiukan volyymiä, koska B-sarjan Mersu ei ole niitä hiljaisimpia autoja sisältä. Kyseinen levy oli Boozoo Bajoun CD ja Timo innostui kyselemään että kuuntelenko aina tällaista musiikkia ja kehui levyä hyväksi. Tästä lähti keskustelu käyntiin joka jatkui keskeytyksettä Turkuun ja Maskuun (parikymmentä kilometriä Turun ohi) saakka Timon isän luo. Välillä pysähdyttiin huoltoasemalle hakemaan lisää juotavaa, Timo esitteli skeittaustaitojaan ja matka taas jatkui.

Ennen kuin olimme saapuneet Maskuun, oli keskustelussa käyty läpi kaikkea musiikista ja skeittaamisesta Jumalaan ja elämän tarkoitukseen sekä kaiken merkitykseen saakka. Se oli oikea "isä ja poika saunanlauteilla" keskustelu. Perillä nousimme autosta, halasimme ja toivotin Timolle parempaa jatkoa. Nyt hän oli tullut isänsä luokse hakemaan hieman suuntaa elämäänsä.

Nyt kun tapasimme uudestaan, hänellä vaikutti menevän paremmin. Ja minäkin muistin että matkan aikana tein päätöksen jota en vielä ollut täyttänyt. Mutta tänään tein sen. Timo, tänään kävin ostamassa sen longboardin josta silloin puhuin ja skeittasin sillä heti keskustasta kotiin. Ensimmäisen kerran laudan päällä 25 vuoteen. Vaikka se ensin hieman jännitti, se alkoi sujumaan taas. Ehkä seuraavan kerran tavatessamme otamme pienen kierroksen kaupungilla laudoilla.