Pyörät pyörivät

Minusta on alkanut vähitellen tuntua siltä että voisin lopettaa hommat, niin kirjoittamisen kuin ajamisenkin. Istuminen ratin takana alkaa tuntua melkoiselta puurtamiselta ja asiakkaat ovat enemmän ja enemmän yhtä ihmisvirtaa. Välillä mieleen tulee joitain tapahtumia, tilanteita ja ajatuksia joista voisi riipustaa rivin ja toisenkin, mutta kun ei vaan jaksa.

Muutenkin sykli alkaa olla sellaisessa vaiheessa että tässä on keksittävä piakkoin jotain uutta. Olen onnistunut vaihtamaan ammattia keskimäärin viiden vuoden välein – takana on ravintolatyötä, radioäänenä olemista, toimitustyötä, ilmoitustilan myyntiä, opettamista, uusmediatoimiston vetämistä – vähän kaikkea. Mutta nyt alkaa tuntua vähitellen siltä että perse puutuu istuessa ja pitäisi saada päälle jotain hommia. Taksityö on sikäli ollut mielenkiintoista ettei se vaadi kovinkaan paljoa aivokapasiteettia kun kokemusta ja rutiinia on tullut riittävästi. Silloin sitä pystyy kruisaamaan rennosti ja miettimään kaikkea muuta. Ja nyt pitäisi saada ihan oikeasti nupille hommia.

Ehkä minusta vain nyt tuntuu tältä, mutta luulen että tämä oli viimeinen merkintä – olen tainnut antaa blogiyhteisölle sen mitä minulla on annettavana taksibloggaajana. Mieli voi muuttua, mutta nyt on tauon paikka.

Väsyttää

Kun 18.00 - 04.30 (sekä perjantai että lauantai) vuoro saa jatkoja 05.30 ja 06.00 saakka, niin silloin väsyttää. Käytännössä työaika venyy lähelle aamu seitsemää ja nukkumaan pääsee hieman ennen kahdeksaa. Huomenna pitää olla ratissa taas 03.00, joten ei tässä taas jää ihmeemmin aikaa elämiseen, kirjoittamisesta puhumattakaan.