Sotilaallinen kiertoajelu

Erottajan tolpalta käy kyytiin hyvässä maistissa oleva mies. "Matruusinkadulle", kuuluu ohjeistus. Matruusinkatu on lähellä, Katajanokan uutta aluetta, vain muutaman minuutin ajomatkan päässä.

Juuri kun olimme ylittäneet Katajanokan sillan, asiakas havahtuu ja ihmettelee että minne olemme menossa – Kapteninkadulle pitäisi päästä. Siis mitä ihmettä? Seuraa hetki sanailua ja selvittelyä että minne pitäisi olla menossa ja asiakas on vakaasti sitä mieltä että Kapteeninkatu on oikea osoite. No, ei sekään kaukana ole, mutta ihan eri suunnassa vain. Ei muuta kuin auto ympäri ja kohti Kapteeninkatua.

Kasarmikadulla mies taas havahtuu ja ilmoittaa haluavansa Luutnantintielle. Luutnantintie sattuu olemaan ihan toisella puolen kaupunkia, joten nyt on jo otettava tiukka neuvottelu että minne ollaan menossa ja että onko rahaa myös mukana. Maksupuoli tuntuu olevan kunnossa ja asiakas tietoinen siitä että Luutnantintie on Malminkartanossa, joten minähän ajan sinne minne asiakas haluaa – keula taas toiseen suuntaan.

Hieman ennen Kehä I:stä asiakas taas havahtuu ja ilmoittaa haluavansa Majurinkadulle. Hitto, ollaanko tässä käymässä koko asevoimia läpi ennenkuin oikea osoite löytyy? Maksukyky on tarkistettu, joten ei muuta kuin käännös Kehä I:lle ja kohti Leppävaaraa.

Majurinkadulla asiakas on tyytyväinen, maksaa kyydin ja poistuu yöhön, vaikka olisin voinut ajaa vielä Everstinkadun kautta Amiraalinkadulle.

Mistä näitä runkkareita sikiää?

Minulla on läheinen naispuolinen ystävä, joka myös ajaa taksia. Viime viikolla hän kertoi että sunnuntaiaamun viimeinen asiakas oli uhkaavan käytöksen päätteeksi tarttunut häntä takaapäin kurkusta ja huutanut hänen korvaansa että "mä voisin tappaa sut". Tilanne laukesi tähän uhkaukseen ja asiakas poistui paikalta. Olen syystäkin huolissani ystäväni turvallisuudesta yövuoroissa.

Viime yönä sain kolmen aikaan häneltä puhelun, jossa hän kertoi tarvitsevansa apua tukalan tilanteen vuoksi. Satuin olemaan melko lähellä häntä ja riensin hänen autonsa luokse. Takapenkillä oli humalainen miehenköriläs, jonka mielestä oli jotenkin huvittavaa olla maksamatta ystävälleni kyydistä. Mieheltä löytyi pankkikortti välittömästi kun ilmestyin auton luo. Lopuksi mies yritti väittää pilailleensa huvikseen – vittu, mitä huvittavaa on olla hankala miesasiakas naiskuljettajalle? Vaikka ystäväni on hyväkuntoinen ja reipasotteinen nainen, ei hänellä kuitenkaan ole juurikaan mahdollisuuksia joutessaan painimaan 85 kiloisen miehen kanssa.

En voi juuri muuta kuin ihmetellä että mistä näitä runkkareita oikein sikiää? Jos jollain on pakottava tarve ryhtyä hankalaksi, niin tehkööt sen mieskuljettajan kanssa. On tietysti parempi olla ryhtymättä lainkaan hankalaksi, erityisesti naiskuljettajan kanssa.

Tälle känniääliölle ei kannattanut edes huutaa, hän ei ollut oikein vastaanottavassa kunnossa. Yritti tuo vielä minunkin kyytiin, mutta jätin hänet siihen sateeseen seisomaan. Ennen kuin poistuin paikalta, soitin vielä keskukseen ja kerroin miehen sijainnin sekä tuntomerkit ja kerroin että kyseessä oli hankala asiakas. Minuutissa viesti miehestä levisi kaikkiin liikkeellä olleisiin autoihin. Siinäpä tuo sitten sai seisoskella sateessa ja ihmetellä kun kukaan ei reagoinut hänen viittoiluihin. Paskiainen!

Off topic!

Tämä ei liity millään tavoin takseihin, bloggaamiseen(i) kylläkin. En ole jaksanut / ei ole huvittanut viimeaikoina kirjoitella juuri mitään, vaikka välillä olisi aihetta ollutkin. Joskus ei vaan oikein huvita. Mutta sitten kun läikähtää, silloin huvittaa – ja nyt taas hieman läikähti.

Huomasin tuossa hetki sitten että Blogilista on tullut osaksi Sanoma-WSOY-konsernia. Jotain tähän suuntaan tapahtuvaa osasin ounastella, kun taannoin Kuukausiliite kirjoitti laajemman artikkelin blogeista ja bloggaajista. Se oli ensimmäinen askel jolla Sanoma-WSOY ryhtyi ottamaan tiukkaa otetta suomalaisista blogeista.

Välittömästi tuon jälkeen alkoi ilmestyä Blogilistalle konsernin ylläpitämiä blogeja, joiden markkinoinnissa käytettiin etuliitettä "HS.fi:". Onnistunut vastaisku, jossa lukuisat blogit liittivät oman nimensä etuliitteeksi "HS:", poisti ripeässä tahdissa etuliitteet konsernin blogeista ja sen jälkeen ne saivat juuri sellaisen vastaanoton kuin ansaitsivatkin – suurelta osin ne jäivät suosioltaan keskivertoblogeiksi, mitä ne olivat suuresti sisällöltäänkin.

Mutta mitä tekee suuri ja mahtava konserni silloin kun se ei pysty saavuttamaan riittävän pitävää otetta villinä rönsyilevistä blogeista – se ostaa merkittävimmän keskittymän (kiitti vaan Alex Nieminen kun menit myymään – sinulle se oli tietysti vain bisnestä, mutta kuitenkin). Nyt jäädään vain odottamaan että milloin Blogilistalle ilmestyy tiukka disclaimer, joka sitoo vapaiden blogien kädet ja antaa konsernille kaiken vapauden säädellä blogeja jotka saavat listautua. Kyllä se sieltä tulee vaikka norsunluutornista ensin muuta vakuutellaankin, uskokaa pois.

Entä mitä tästä eteenpäin? Mitä voi kaltaiseni räksyttäjä tehdä? (Räksyttäjä olen ja tulen pysymään sellaisena, jos ei muuten niin vain sillä kiusalla että se pienikin räksytys vituttaa räksytyksen kohdetta) Ei tässä kai auta muu kuin pitää tämäkin blogi listalla niin pitkään että tämä viesti on saavuttanut riittävästi lukijoita ja sitten poistan sen blogilistalta. Ehkä etsin toisen vastaavan listan, joka vielä on vapaa ja riippumaton tai sitten perustan sellaisen itse. Ja teen kaikkeni että se pysyy vapaana ja riippumattomana. Vittu.

Liukkautta

Aamun verkko-Hesari väitti että viimeyönä olisi kadut ja tiet olleet Helsingin seudulla liukkaita. Olin yön töissä ja minun mielestäni siellä ei ollut mitenkään erityisen liukasta. Paikoin sillat ja rampit olivat hieman jäässä, mutta jokaisesta selvisi ajamalla rauhallisesti. Tällaista se on kun tulee talvi ja tienpinnat jäätyvät. Ei silloin auta muu kuin rauhallinen ajotapa ja tienpinnan liukkauteen suhteutettu ajotapa.

Jos ajotavan suhteuttaminen olosuhteisiin ylitsepääsemätön ongelma, silloin voi käydä poliisilaitoksella luovuttamassa ajokorttinsa pois, sillä tuolloin ei vain osaa (EVO) ajaa autoa. Silloin voi käydä yhtä surullisesti kuin kävi naiselle Kehä I:llä – auto karkasi käsistä lähes suoralla tiellä ja seurauksena oli törmäys pylvääseen ja kuolema. Hän ei selkeästi osannut suhteuttaa ajotapaansa olosuhteisiin, eikä liiemmin kyennyt hallitsemaan edellisen virheen seurausta. Erittäin surullista, mutta tällaista voi tapahtua kun ajotaidottomille annetaan ajokortteja.

Kun luen uutisia edellä kerrotun kaltaisista onnettomuuksista, mieleeni nousee aina kysymys siitä mikä on sen katsastusviranomaisen vastuu, joka on luovuttanut kuljettajalle ajokortin. Tämä viranomainen on selkeästi tehnyt työnsä huonosti ja myöntänyt kortin henkilölle joka ei osaa ajaa autoa, sillä eräs merkittävä osa ajotaidosta on olosuhteiden arviointi ja ajotavan suhteuttaminen niihin. Ja sanokaa minun sanoneen että tämä tapaus ei jää ainoaksi tänä talvena, pahimmassa tapauksessa voi tapahtua taas samanlainen ketjukolareiden suma jossa kuolee ja vahingoittuu useita henkilöitä, kuten pari vuotta sitten tapahtui Porvoonväylällä. Tuolloinkin syynä tapahtuneeseen oli olosuhteisiin sopimaton ajotapa.

Joten suhteuttakaa ajotapanne olosuhteisiin tai luopukaa autolla ajosta kokonaan. Turvallista matkaa.