Pilailua asiakkaiden kustannuksella

Tämä tapa olisi oikeastaan pitänyt listata tuohon edellisen postauksen omituisiin tapoihin, koska tämä olisi sopinut sinne kuin... kuin... kuin... äh, olkoon. Mutta omituista tämä varmaan on. Tapaan nimittäin joskus hieman pilailla asiakkaiden kustannuksella. Ihan hyväntahtoisesti kuitenkin.

Tässä juuri taas tapahtui sellainen hetki etten voinut vastustaa kiusausta. Tilanne lähti liikkeelle sunnuntai aamun varhaisina tunteina. Olin juuri lopettamassa vuoroa ja tulossa idästä kohti Kalliota, jossa talli sijaitsee. Tulen Kulosaaren sillalle ja havaitsen pari hahmoa tarpomassa kohti kaupunkia. Tilanne tapahtui niin nopeasti etten heti ehtinyt katsoa hahmoja tarkemmin, mutta otin kuitenkin jalan pois kaasulta jotta sain lisää aikaa tarkkailla heitä peruutuspeilin kautta. Pari nuorta mimmiä. Teen kaistanvaihdot nopeasti kaikkein vasemanpuoliseen ja jatkan kohti Teollisuuskatua.

Lähestyessäni Teollisuuskadun alkua katselen ympärilleni ettei missään vaan näy muuta liikennettä, varsinkaan poliiseja - hyvä, ei näy - ja teen U-käännöksen. Jos muuta liikennettä olisi näkynyt, olisin jatkanut suoraan tallille. Mutta nyt porottelin vauhdilla kohti Kulosaarta jossa pääsin ottamaan uuden lähestymisen. Nyt hiljennän jo hyvissä ajoin ennen tyttöjä ja liu'utan heidän vierelleen. Nuoria, noin parikymppisiä - ehkä jopa alle. Olleet vaatteista päätellen baarissa , molemmat pukeutuneet ns. flirttikuntoon. Jalassa olevat kengät sopivat paremmin tanssilattialle kuin sohjoontuvassa lumessa rämpimiseen. Kylmäkin näyttää molemmilla olevan.

Pysähdyn heidän kohdalle ja avaan ikkunan. Mimmit huomaavat minut, mutta jatkavat kävelyä ja huudan heille: "Minne olette matkalla?" "Vallilan", kuuluu vastaus. He jatkavat matkaa edelleen kun huudan heille: "Hypätkää sisään, vien teidät". He katsahtavat minuun hieman epäilevänä, mutta askel hieman hidastuu. "Tulkaa sisään sieltä, tänne tulee kylmä", huudan uudestaan. "Ei meillä ole rahaa" kuuluu vastaus ja askel hidastuu edelleen, nyt kohdistuen hieman kohti autoa. Heitän takaoven auki ja sanon suorastaan käskevästi "Sisään siitä!"

Tytöt nousevat autoon arastellen ja kysyn osoitetta mihin ovat menossa. Matkalla he selittävät että he olivat astuneet väärään yöbussiin ja huomanneet jossain Herttoniemessä olevansa aivan väärässä suunnassa. He valittavat vielä ettei heillä ole rahaa ja vastaan että "Kuka tässä on rahasta puhunut?" Perillä he kaivavat vielä taskun ja kukkaronpohjia saaden kasaan ehkä muutaman euron kolikoina ja yrittävät tarjota niitä. Käännyn ympäri, katson toista suoraan silmiin ja sanon etten halua rahaa. Tyttö on hämmentynyt ja puree alahuultaan. Sanon etten halua yhtään mitään, toivotan hyvää yötä ja kehoitan heitä menemään kotiin.

Tytöt jäävät kotiovelleen hämmentyneenä katsomaan perääni. En halunnut alleviivata heille tarkoitusperiäni, haluan että he itse tajuavat. Haluan että he muistavat tapahtuman joskus kun heillä itsellä on tilaisuus auttaa jotain tuntematonta.

Meemi

Kirsti haastoi minut meemiin - viisi omituista tapaa pitäisi kirjata. Yritetään.

1. Lasken edelläni olevien autojen rekisteritunnuksista ja sifroista (se taksikuvussa oleva numero) muodostuvia laskutehtäviä päässäni. Etsin loogisia yhtäläisyyksiä (SYT / PYJ jne.) samalla tolpalla olevien autojen sifroista.
2. Naurahdan omille vitseilleni. Tämä on todella omituista - vitsini ovat huonoja. Muutenkin minulla on omituinen tapa "murjaista" muka huvittavia asioita erilaisista aiheista.
   
3. Inhoan omia synttäreitäni, en niinkään vanhenemisen vuoksi, vaan synttäreihin liittyvän vouhotuksen vuoksi. En millään muotoa nauti huomion keskipisteenä olemisesta.
4. Minun on vaikeata heittää mitään pois. Vaatekaapissani on runsaasti vaatteita joita tuskin tulen koskaan enää käyttämään. Puhtaina, silitettyinä ja viikattuina. Ihan valmista tavaraa esim. kirppikselle, mutta kun ei.
5. Uppoudun ajatuksiini kesken lauseen. Jätän lauseita kesken ja saatan palata samaan lauseeseen takaisin - joskus minuuttien tauon jälkeen.

BTW - Kirsti, nimeni ei ole Mats. Klikkaa Matsin kuvaa niin saat tietää enemmän.

Ainii, pitäisi vielä haastaa muita tähän. Nämä tulevat hitaasti, mutta yritetään - Tiina, RouvaXL, Pettäjän kotona, ..... ja ..... Niinistön ja Halosen olisin mieluusti haastanut, mutta kun Halonen ei bloggaa ja Niinistölle ei voi jättää kommentteihin haastetta, niin ei sitten.

Väsyttää

Lähes viikko pelkkää yövuoroa imee mehut kenestä tahansa. Eilen vaihdoin terveisiä Tullinpuomin Shellillä parin saman ryhmän autoa ajavan kanssa ja jokainen oli samaa mieltä että tällaiset putket ovat rankkoja. Parina aamuna olo on kotiin tullessa ollut kuin laskuhumalassa - sellainen että sitä haluaa vain mennä sänkyyn ja nukkua. Eilen ehdin herättää tyttären kouluun ja painuin nukkumaan. Kun hän sitten tuli koulusta, heräsin oven kolahdukseen ja siitä hetkestä oli vain pari tuntia seuraavan vuoron alkamiseen. Tänään pitäisi vielä jaksaa 22 - 06, joka todellisuudessa venyy lähelle kahdeksaa.

Tipaton tammikuu näkyy kassoissa, ihmiset eivät liiku samalla tavoin kuin muulloin. Päivällä liikenne kuulemma on jo palautunut ennalleen, mutta yöt ovat hieman tavallista hiljaisempia. Täytyy vain olla tavallista skarpimpi pysyäkseen siedettävissä tuloissa. Menneestä viikonlopusta odotin hieman enemmän kuin mitä se lopulta oli. Ehkä jouluostokset ja Visa-laskut painavat vielä päälle.

Onnelan sunnuntai-iltojen kalja-aleen ei mikään tunnu kuitenkaan vaikuttavan. Kun ihmiset eri vaalivalvojaisista oli kärrätty kotiin, alkoi baarien tyhjentäminen. Joskus neljän pintaan Onnelan tolpalla, siinä Rautatiekadulla oli melkoinen jono asiakkaita odottamassa. Yleensä en viitsi siitä poimia ketään kyytiin, vaan jatkan etelään tyhjentämään Annankadun tolppaa tai eteläisen Helsingin tilauksia. Näin kai olisi pitänyt toimia tälläkin kerralla, sillä tuo tolppa oli taas yhtä häiriöaltis kuin ennenkin.

Vaikka 99% tolpalla olevista asiakkaista olisikin ihan OK-väkeä, usein siihen sattuu myös joku ääliö joka kuvittelee olevansa jotenkin etuoikeutetussa asemassa muihin nähden. Näin tapahtui tälläkin kerralla. Pari Tony Halmeen näköistä nutipäistä bodaria kuvitteli ettei heidän tarvitse odottaa omaa vuoroaan. Kun jonossa ensimmäisenä olleet Suomen rajojen ulkopuolella syntyneet miehet asiasta huomauttivat, näiden nutipäiden ainoa tapa ilmaista oma mielipiteensä oli nyrkeillä puhuminen. Mitä muuta heiltä olisi voinut edes odottaa. Joukkotappelun syntyminen kestää noin kaksi ja puoli sekuntia.

Tappelu tolpalla on juuri niitä asioita jotka saavat minut nostamaan samantien kytkintä. Näin tein tälläkin kerralla ja kurvatessani Eteläiselle Rautatiekadulle nappasin puhelimen kouraan ja soitin poliiseille - jotta hekin saisivat jotain muuta puuhaa kuin puskissa kyttääminen. Siinä Rautatiekadun ja Runeberginkadun kulmassa sainkin datalta ajotarjouksen jonka hyväksyin ilomielin, ei tarvinnut edes ajatella takaisin tuolle tolpalle menoa.

Nokka kohti Ruoholahtea jossa sain pari minuuttia odotella asiakasta. Kun asiakas, nuorehko pariskunta, lopulta saapui, tajusin välittömästi että mistä on kyse - Naistenklinikka vai Kätilöopisto? Määränpääksi tuli Naistenklinikka. Supistukset tulivat naisen mukaan jo parin minuutin välein. Minun mielestäni niitä tuli sitäkin tiuhemmin ja siksi laitoin autoon hieman vauhtia. Matka hiljaisen kaupungin läpi sujui joutuisasti muutamassa minuutissa.

Tunnelma lähestyvän synnytyksen vuoksi oli suorastaan taianomainen. Koskaan ei kyydissäni ole ollut asiakasta jonka supistukset ovat olleet näin voimakkaita ja tiheitä. Mieleeni tulivat elävästi omien lasten synnytykset ja tunnelmat synnytyssalissa. Tuntui kuin syntyvän lapsen henki olisi ollut jo paikalla.

Toivottavasti synnytys sujui hyvin.

Maanantai aamu

Aamun ensimmäisten kyytien joukossa sain ajotarjouksen Tullinpuomin tolpalla. Nouto-osoitteessa kyytiin tuli nuori mies ja nainen. Matkakohteena oli Hämeentie 153 ja heillä tuntui olevan kiire. Matkan varrella syy kiireeseen selvisi: he olivat vieroitushoidossa olevia narkomaaneja ja kohdeosoitteessa sijaitsi hoitoyksikkö josta he saavat päivän annoksen vieroituslääkettä, jos ovat tiettyyn kellonaikaan menessä perillä.

Matka ei ollut pitkä ja liikenne oli sujuvaa, mutta siitä huolimatta meillä oli valaiseva keskustelu huumevieroitushoidon tilasta Helsingissä. Heidän molempien hoito oli metadon-subutex-yhdistelmähoitoa. Molemmat heistä oli sitä mieltä että metadonia ei saisi käyttää vieroitushoidossa, koska sen avulla voidaan siirtyä heroini-riippuvuudesta metadon-riippuvaiseksi. Ojasta allikkoon. Subutex-hoidolla olisi kuulemma mahdollisuus päästä kuiville.

He olivat molemmat sitä mieltä että valtion tulisi ottaa kannabiskauppa Suomessa haltuunsa ja vahvojen huumeiden myynti, hallussapito ja käyttäminen tulee olla rankaistavaa. Tämä oli mielestäni melko tiukka kannanotto heiltä molemmilta, olivathan he molemmat itse entisiä heroini-riippuvaisia. Molemmat olivat samaa mieltä että huumevalistuksen tulee olla rehellisempää ja suorempaa kuin mitä se nykyisin on. Heidän molempien mielestä valistuksessa tulee tehdä selvä ero mietojen ja vahvojen huumeiden välillä.

Olisimme keskustelleet varmaan pitempäänkin, mutta tulimme perille ja heillä oli kiire hakea annostaan. Nainen halusi maksaa Visa Electronilla, tilillä oli kuulemma katetta. Oikeastaan hän halusi matkan aikana käydä automaatilla, mutta sanoin että minulla toimi myös Electron. Mies lähti edeltä hakemaan omaa annostaan ja nainen jäi maksamaan, mutta tilillä ei ollutkaan katetta. Nopeasti nainen kaivoi taskustaan kolikoita joista kertyi lähes puolet matkan hinnasta. Tein jaetun maksun ja yritimme jälleen Electronia nyt pienemmälle summalle ja taas tuli ilmoitus että tilillä ei ole katetta.

Epätoivo alkoi loistaa naisen kasvoista, hänellä oli muutama minuutti aikaa ehtiä lääkkeiden jakoon. Sanoin hänelle että antaa sen loppusumman olla ja että hän voi mennä hakemaan lääkkeensä. Hän ei ollut uskoa korviaan ja todeksi sitä mitä sanoin. Hänen kasvoillaan näkyi selkeä helpotus kun toistin sanani. Hän kiitteli minua vuolaasti ja toivotti Jumalan siunausta poistuessaan autosta. Paljonkaan huonompaa kohdetta Jumalan siunaukselle ei olisi voinut enää osua. En ole kai koskaan tunnutanut mitään uskontoa. Mutta toisen hätä ei saa olla siitä kiinni että saanko minä muutaman euron enemmän vai vahemmän.

Bileet Mikan luona

Viikonloppu oli juuri niin hiljaista kuin vain pystyin odottamaan. Lähdin jokaiseen vuoroon myöhään, puolituntia - tunti vuoron alkamisen jälkeen. Matkalla tallille katselin tolppia joiden ohi ajelin ja totesin ettei kukaan tainnut minua pahemmin kaivatakaan.

Hiljaista.

Lauantaina ensimmäinen asiakkaani astui kyytiin Sörnäisten tolpalta. Näin hänet jo kaukaa ja heti nähdessäni aavistin että hän tulee asiakkaakseni. Viehättävä noin 30v. nainen. Viritimme keskustelun melko nopeasti ja matka oli ihan mukava. Matkalla hän vastasi puhelimeen jonkun kaverin soittaessa ja puhelinkeskustelun aikana asiakkaani kertoi olevansa menossa kaverinsa Mikan luo juhliin.

Pari siirtoa myöhemmin sain ajotarjouksen Eerikinkadulle. Nouto-osoitteessa kyytiin tuli todella hyvän näköinen neito. Siis pojat, kyseessä oli todellinen jokapojan (kostea) päiväuni. Oli pitkää säärtä, verkkosukkaa, minihametta ja avonaista paitaa. Väliosoitteesta haimme toisen vastaavan neidon kyytiin. Minulla olisi siis kaksi todellista katseenvangitsijaa takapenkilläni. Seuraavaksi haimme vielä ensimmäiden neidon työpaikalta, kauneushoitolasta, pullon shampanjaa ja sitten kohti lopullista osoitetta. Annettuaan kadun jonne olimme matkalla ensimmäinen neito kysyi ystävältään että mikä olikaan Mikan talon numero? Tässä vaiheessa tajusin että nyt on tilaisuuteni ja sanoin: "Ai te olette menossa Mikan luo, mä tiedän missä Mika asuu".

Peruutuspeilistä näkyi kaksi kaunista naista joilta oli juuri tipahtanut leuka alas ja katsoivat minua silmät hämmästyksestä pyöreinä.

Köyhiä ja kipeitä

Juhlien jälkeen olo on selkeästi ohuempi. Nyt en puhu niinkään omasta juhlimisesta, vaan asiakkailla on selvästi ohut ja heikko olo. He ovat nimittäin pysytelleet lähinnä kotona hoivaamassa itseään Uudenvuoden jäljiltä. Ja on tainnut Joulukin verottaa parasta terää jonkin verran. Ainakin kukkaron osalta.

Uudenvuoden juhlinta ja joululahjat tuntuvat rokottaneen asiakkaitten lompakoita tuntuvasti, niin hiljaista työrintamalla nyt on. Lopetin juuri yövuoron ja puolen yön jälkeen onneksi hieman vilkastui, muuten olisi mennyt sosiaalityön piiriin tämäkin yö. Uudenvuoden jälkeinen yö rokotti jo melko pahasti: koko yön kassa oli huimaavat 124€, josta pystyy nopeasti laskemaan kuljettajan käteen jäävän palkan - 41€. Jos kassat eivät tästä parane, on edessä tarjoustonnikalan etsintä, muuhun ei kohta ole varaa.

Asiakkaillakin on selkeästi rankat ajat. Sen huomaa raharengin painosta. Joulukuussa raharenkiin oli välillä mahdotonta mahduttaa enempää kolikoita, nyt se puolestaan rämisee tyhjyyttään. Takseista on aina huomattu ensimmäisenä talouden suhdanteet. Mitä kertoo talousanalyytikoille se että asiakas pyöristää nyt erittäin harvoin kyydin hintaa tasa-euroihin. Nyt kelpaa pienimmätkin vaihtorahat. Ei oikein tippi kulje.

Hyvää uuttavuotta

Joulu ja uusivuosi onnellisesti ohitse. Erityisesti joulupyhinä moni kuljettaja taisi lomailla kun meillä ajossa olleilla töitä riitti oikein urakalla. Ajossa ei tapahtunut mitään mainittavaa, rauhallista siirtelyä sinne tänne, vaikka juuri jouluaaton iltaan sattui vuoden kaksi tylsintä (erillistä) asiakasta. Ei mitään sen ihmeempää, en vain olisi jaksanut kuunnella heidän suunsoittoaan. Toisaalta, olisin voinut itsekin ehkä olla hieman maltillisempi suuni kanssa.

Vuoden tiukin datailmoitus tuli uudenvuoden aatoiltana: "Asiakas jättänyt joululahjat pantiksi". Uskomatonta. On ollut varmaaan kivaa selitellä lapsille että miksi kuusenalusta näyttää niin tyhjältä.

Hyvää uuttavuotta kaikille.