...lähes onnellinen oot

Tänään minulla oli asiakkaana jalaton mies. Mitättömiä ovat omat murheeni.

Menisinkö vankilaan - kulkematta lähtöruudun kautta

Vetäsin hieman yli vuosi sitten moottoritiellä tutkaan ja vauhtia oli melko reippaasti. Tyhjällä tiellä keskellä yötä eikä muuta liikennettä ollut missään. Paitsi että oli yksi poliisiauto jemmassa ja nopeutta oli niin paljon etten voinut enää jatkaa työvuoroa loppuun, vaan auto piti viedä suoraan talliin. Ottivat siis korttini ja ammattiajolupani talteen. Pitivät sitä kuukauden verran aiheuttaen yksinhuoltajaisälle melkoisen loven ansioihin. Lisäksi antoivat maksettavaa 338 euroa. Turha tuota tekoa on mitenkään selitellä, ylinopeus mikä ylinopeus.

Tätä sakkoa en ole toistaiseksi maksanut. Osin omaa persaukisuuttani, sillä tuo kuukauden pakkoloma ei tehnyt ainakaan hyvää muutenkin katastrofaaliselle taloudelleni, ja osin omaa kapinallisuuttani. Nyt sitten sain kirjeen jossa minua kerrottiin että minun tulisi mennä suorittamaan saamani sakko vankeusrangaistuksena, koska en kuulemma ole omaa maksukyvyttömyyttäni jättänyt sakkoa maksamatta. Vittuako nuo tietävät mitään maksukyvystäni, kun 2/3 palkkatulostani menee asumiskustannuksiin. Sillä lopulla sitten kitkutellaan ja yritetään saada ruoka riittämään kaapissa seuraavan palkkapäivään saaka. Sen verran pieni on käteenjäävä osuus että tiedän olevani varmasti oikeutettu asumistukeen, mutta en vain halua mennä sosiaalitätien kyykytettäväksi, joten en ole koskaan sitä hakenut. Tiedän tälle termin: foolish pride.

Ihan tekisi mieli mennä suorittamaan tuo sakko vankeusrangaistuksena, silkkaa mielenkiintoani. Ihan vaan kokeillakseni että miltä tuntuu olla vankilassa. Mutta en taida kuitenkaan kokeilla, sillä minullahan on lapsi huollettavana. Tulisivat varmaan sosiaalitädit ja huostaanottaisivat hänet ainakin siksi aikaa kun isi on vankilassa. Tämä ei vetele. Pitänee siis seuraavan 5 päivän aikana hoitaa jostain 338 euroa jotta ei tarvitse mennä maistelemaan valtion kakkua.

Muutenkaan ei ihan mahdu oikeustajuuni koko prosessi. Ok, ajoin ylinopeutta ja sain sakot jotka minun tulisi maksaa. Mutta olen jo kerran joutunut kärsimään yli 1000 euron taloudellisen menetyksen kun olin ajokiellossa kuukauden verran. Meni siinä jonkun aikaa ennen kuin sain vuokrarästit maksettua. Koska vankilassa oleminen aiheuttaisi vain lisää kuluja valtiolle - pitäisihän minut jotenkin ruokkia ja eihän sen majapaikankaan ylläpito mitenkään ilmaista ole - kuinka se sitten kuittaisi sen saamani sakon? Ei vain mahdu kaaliin.

Tuli kai selville että en oikein jaksa arvostaa puskassa kykkivää poliisia. Taidetaan olla maanteiden Bonnie ja Clyde, Turisti ja minä.

MPK-kyytiä

Lehdissä on aina välillä kirjoittelua MPK-kyytien toimimattomuudesta. MPK tarkoittaa MatkaPalveluKeskusta, eli järjestelmää jolla hoidetaan liikuntarajoitteisten, vammaisten ja vanhusten kyydityksiä. Valtaosa asiakkaista on vanhuksia, mutta usein on kyse mm. kehitysvammaisesta saattajineen.

Järjestelmää on uusittu vuodenvaihteen jälkeen, matkavälitykseen on tullut mukaan uusia tahoja ja varsinaisia palvelun toimittajia on kilpailutettu jotta saadaan mahdollisimman tehokas järjestelmä joka ei rasita yhteiskuntaa kustannuksilla. Uuteen järjestelmään siirtyminen kirvoitti jopa Hesarin kirjoittelemaan asiasta muutamaan otteeseen ja artikkeleihin oli aina muistettu haastatella kaupungin edustajaa sekä tilausjärjestelmän toimittajan TDC-Songin edustajaa. Molemmat sälyttivät syyt alkukankeudesta aina kuljettajien niskaan, me kun emme oikein muka tajunneet että kuinka järjestelma toimii. Seuraavassa kuitenkin tapaus elävästä elämästä:

Sain Malmin asemalla MPK-ajotarjouksen jossa nouto-osoitteeksi oli laitettu Malmin kauppatie 18. Nouto-osoite sijaitsee lähes taksitolpan alla, Malmin aseman tolppahan sijaitsee sillalla. Kuittaan ajotarjouksen ja saan ajoselitteessä lisäohjeena että nouto pitäisi tehdä Prisman ovelta, torin puolelta. Tuttua kauraa, sieltä noudetaan usein ostoksillä käyviä vanhuksia. Asiakas on yleensä valmiina odottamassa rollaattorin ja ostoskassien kanssa. Torikadun kautta livahdetaan sinne Ylä-Malmin torille ja kurvataan Prisman ovelle.

Tällä kerralla asiakas ei ollut paikalla, joten kuittasin itseni paikalla olevaksi noutoaikana ja laitoin mittarin päälle. Viiden minuutin odottelun jälkeen arvelin että nyt tässä on jotain mätää ja ryhdyin ottamaan yhteyttä MPK:n tilausvälityskeskukseen Iisalmeen. Kävimme keskuksen kanssa ajotarjouksen tiedot läpi ja totesimme niiden olevan molemmilla samat. Mutta nyt sain vielä asiakkaan kännykkänumeron, jotta voisin tiedustella että mikä on tilanne.

Asiakas vastasi nopeasti ja kertoi että hän oli tilannut auton osoitteeseen Ala-Malmin tori 1 - Malmitalo. Siis sinne vauhdikkaasti ja mittari päällä. Mittari päällä siksi että ei ollut minun vikani että minulle ilmoitettiin aluksi väärä osoite. Malmitalon nurkalla odottikin kehitysvammainen tyttö äitinsä kanssa. Heidän noustua kyytiin ryhdyimme äidin kanssa keskustelemaan tapahtuneesta.

Äiti kertoi että tilausvälityskeskus oli kivenkovaan väittänyt että sellaista osoitetta kuin Ala-Malmin tori 1 ei ole olemassa ja siksi ei suostunut laittamaan tilausta sille osoitteelle. Aikaansa aiheeesta kinattuaan puhelu oli äidin mukaan päättynyt tilanteeseen jossa tilaus oli tehty, mutta keskus ei suostunut lähettämään autoa haluttuun paikkaan.

Koska tiedän että näitä juttuja luetaan myös tilausvälityskeskuksissa, haluan sanoa että Helsingin ja Lähitaksin keskuksissa työskentelevät tuntevat alueen monasti jopa paremmin kuin kuljettajat ja heidän puoleen on hyvä kääntyä tiukassa tilanteessa kun osoitetta ei meinaa millään löytyä.

Mutta MPK:n tilauskeskukseen Iisalmeen haluan myös kertoa että Ala-Malmi ja Ylä-Malmi ovat käytännössä kaksi eri kaupunginosaa joiden välillä kulkee junarata. Kun seuraavan kerran tulette junalla Helsinkiin, n. 12 minuuttia ennen perille tuloa juna kulkee Malmin alueen halki ja silloin Ala-Malmi on junan kulkusuuntaan nähden vasemmalla ja Ylä-Malmi oikealla. Radan ylitys-/alituspaikkoja on n. kilometrin välein ja kartalla lähekkäin, suorastaan näkö- tai huutoetäisyydellä toisistaan sijaitsevat kohteet, ovatkin oikeasti melko kaukana toisistaan kun puhutaan nouto-osoitteista. Myös esim. Mannerheimintie 50 ja 51 sijaitsevat n. 2 km päässä toisistaan, eli ne eivät ole siinä vierekkäin siten että siinä otetaan samalla kaksi asiakasta kyytiin. Etenkin kun Mannerheimintie on sellainen väylä jossa ei vain tehdä U-käännöstä. Ja Ala-Malmin tori 1 on ihan oikeasti olemassa. Saa olla melkoinen nyypiö kuskiksi joka ei tuota tiedä ja silloin HTD:n tai Lähitaksin keskus osaa neuvoa.

Tällä kerralla asiakas saatiin perille ja iltakaan ei ollut niin kamalan kylmä että se n. 10 minuutin odottelu ei ollut rankkaa. Mutta vastaavia tapauksia on varmasti paljon ja kaikki eivät välttämättä päädy yhtä onnellisesti. Mieleeni vain tulee se tapaus josta alkuvuodesta lehdissäkin kirjoitettiin, jossa kuljettaja oli kaikesta huolimatta käynyt tarkistamassa että onko asiakas odottamassa tyhjällä parkkipaikalla ja pelasti liikuntavammaisen naisen varmalta paleltumiskuolemalta.

Kuskit ovat harvemmin syypäitä näihin kämmeihin. Järjestelmät viiraavat ihan jossain muulla, vaikka viralliset tahot antavat muuta ymmärtää.

Viuhahdus

Eilen hieman vaille kymmenen illalla, kun olin tuonut juuri asiakkaan Seaside hotelliin, ajattilein vilkaista jos Länsisatamassa olisi ollut vielä asiakkaita. Kuitenkin matkalla Länkkäriin vastaan tuli autoja joilla oli brenna päällä, eli joutuivat tulemaan takaisin ilman asiakkaita. Eli ei ollut syytä mennä perille saakka katsomaan. Käännähdinkin nopeasti kohti Ruoholahden tolppaa, joka on iltaisin melko hyvä paikka odotella asiakkaita.

Rullasin rauhallisesti pitkin Selkämerenkatua kohti Itämerenkatua kun havaitsin neljä juoksevaa miestä. Miehistä kolme juoksi alasti ja neljäs - joukon viimeisenä oleva - kuvasi edellä juoksevia viuhahtajia. Pitkällä rullaavalla askeleella juosseen n. 25- vuotiaat miehet olivat selkeästi vetämässä pitempää lenkkiä eikä mitään "kerran talon ympäri" viuhahdusta. Näkymä huvitti minua kovasti ja näytin miehille peukkua ohittaessani heidät.

Jatkoin rauhallista rullaamista kohti Itämerenkatua ja tullessani risteykseen katsoin luonnollisesti ensin vasemmalla katsoakseni ettei sieltä tule kukaan vauhdilla. Tolpalla oli kolme taksia odottamassa ja juuri siinä taksiaseman kohdalla lipui jalkakäytävää pitkin - poliisiauto!

Ensimmäinen juoksijoista saavutti kulman muutaman sekunnin minun jälkeeni, ehti tulla juuri poliisiauton näkyville, pysähtyi, huikkasi kavereille vastaantulevasta poliisiautosta, koska kaikki juoksijat pysähtyivät ja kääntyivät kannoillaan ympäri. Mutta tämä oli myöhäistä sillä poliisiautossa oli havaittu puutteellisesti pukeutunut mies. Poliisiauto kiihdytti miesten perään ja minulla ei ollut tilaisuutta jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Mutta en ole aikoihin nauranut yhtä makeasti. Silkkaa tilannehuumoria ja pientä vahingoniloa. :-D

Merkkipäivä

Koska olen vuoden nuorempi kuin Johnny Rotten, mutta vuoden vanhempi kuin Madonna, niin olenko nyt keski-ikäinen?

Löytötavaraa

Maanmatonen kirjoitti ihan mainion tarinan löytötavaroista, josta minullekin tuli yhtä ja toista tapahtunutta mieleen. Monasti asiakkaat kyselevät että mikä on erikoisin tavara mitä asiakas on unohtanut autooni. En oikein osaa päättää että kumpi voisi olla erikoisempi, kännykkä vai käsineet. Päättäkää itse.

Usein kännykän unohtajat huomaavat melko pian kadonneen kännykän ja osaavat soittaa siihen. Ääni on poikkeuksetta melko helpottunut kun vastaaan: "Taksi". Sitten vain sovitaan että mihin ja koska kapula palautetaan. Asiakkaat ovat muistaneet yleensä pienellä rahasummalla ja kerran sain jopa pullon ihan mainiota punaviiniä. Mutta eräs kerta jäi mieleeni:

Olin tullut maanantain aamuvuoroon ja olin ehtinyt jo ennen kuutta käydä jo kerran kentällä. tuohon aikaan sinne ei vielä kannata jäädä kuikuilemaan paluukyytiä, joten matkasin kohti etelä-Helsinkiä katselemaan aamun ennakoita. Niitä ei kuitenkaan näkynyt ja data kertoi että Asema-aukolla oli asiakas. Koska olin aivan vieressä, säntäsin paikalle, mutta joku oli minua vielä nopeampi ja oli vienyt asiakkaan. Jäin kuitenkin odottelemaan paikalle ja siinä tolpan vieressä oli pari miestä polttelemassa tupakkaa. Ikäänkuin kesken keskustelun he hyvästelivät toisensa ja toinen sitten hyppäsi takapenkilleni. Sompasaareen kävi matka, mies oli merimies.

Sompasaaressa ajettiin ihan etäisimpään nurkkaan hiililaivan viereen jonne mies oli matkalla. Matkan hinta oli hieman yli 15 euroa, olimme lähteneet liikkeelle ennen kuutta jolloin lähtömaksu oli vielä 6,60. Sompasaaresta ajattelin mennä Sörnäisten aseman tolpalle ja olinkin jo melkein perillä kun yhtäkkiä takapenkiltä kuului minulle ennestään tuntematon soittoääni. Siellä oli sellainen simpukkamallinen Samsung, jollaista en ollut koskaan aiemmin pitänyt kädessä ja piti oikein hetken aikaa miettiä että kuinka siihen vastataan. Soittaja oli äskeinen merimies joka oli selkeästi helpottunut kuullessaan että puhelin oli autossa.

Sanoin heti että voin tuoda puhelimen hänelle, olenhan melko lähellä ja siitä ei ole mitään vaivaa. Siinä meni se muutama minuutti ja olin taas hiililaivan vieressä, kun mies laskeutui portaita alas autoni viereen. Avasin ikkunan ja annoin puhelimen miehelle. Hän kurkkasi kohti taksamittaria että onko siellä jokin summa esillä, mutta koska matka oli niin pieni, en ollut laittanut edes mittaria päälle. Mies kysyi että paljonko tämä oli velkaa ja yritin sopertaa jotain että ei siitä mitään vaivaa ollut ja että jos hän jotain haluaa antaa, on se hänen päätettävissään.

Kaveri vetäisi lompakostaan 50 € setelin, antoi sen minulle ja kysyi että onko hyvä näin. Melkoisen hämmästyksen vallassa osasin vastata vain: "joo".

Totuus

"Autot ovat nopeampia kuin ihmiset, koska autoissa on enemmän bensaa"
- kyydissäni ollut noin nelivuotias tyttö äidilleen

Talviale: kaksi yhden hinnalla

Nappasin aamun viimeisiä asiakkaita Annankadun tolpalta hieman jälkeen viiden. Kolmekymppinen mies - Pentti, kuten myöhemmin kävi ilmi - oli matkalla ensin kotiin Veikkolaan, mutta sanoi heti lähteissä että hänen tekisi mieli naista. Hieman viiden jälkeen tarjonta ei kylmänä talviaamuna ole kovinkaan ihmeellinen, mutta sanoin että voimme aina käydä vilkaisemassa Marskin edustalta, jos joku olisi vielä päivystämässä.

Ja olihan siellä, jopa kaksin kappalein. Pysähdyimme kohdalle ja nainen avasi takaoven ja sanoi: "Molemmat, 250€". Pentti tuntui olevan kauppamiehiä kun vastasi heti: "Kaksisataa". Sen enempää ei tarvinnut kauppaa hieroa, vaan naiset siirtyivät takapenkille. Matka kävi pankkiautomaatin kautta kohti Vuosaarta jossa toinen naisista asui.

Matkalla Pentti oli kuin lapsi karkkikaupassa, miettien että mitä kaikkea hän touhuisi naisten kanssa. Hän oli tyytyväinen kun selvisi näin halvalla ja naureskeli mahdollista tulevaa morkkista. Toinen naisista, se joka hoiti puheet, oli tuttu kasvo Marskin kulmilta, mutta toinen oli aivan uusi ja hieman hiljaisen oloinen. Hymyili vain hieman arasti kun katsoin häntä peruutuspeilistä.

Olimme perillä Vuosaaressa puolen kuuden maissa. Minulla oli työpäivä päättymässä, mutta naisilla se vasta alkoi.

Sain haasteen

Taksitar heitti minulle haasteen omituisista esineistä joita nurkkiini on kertynyt. Heitän vain yhden: leivänpaahdin. Tai oikeastaan niitä on useita, sillä minä ja exäni tapasimme keräillä leivänpaahtimia. Ehkä tiukin hetki omaisuudenjaossa oli silloin kun piti laittaa paahtimet jakoon. Siitä ei kiistelty että kumpi saa pitää auton ja kumpi sohvan, mutta paahtimista piti neuvotella.

Ja haasteitakin heitä vain yhden ja kerralla useampia: koko Planet Perfecton porukka.

Naisen logiikkaa

Osa 1:
Eilen avattiin Kampin ostostaivas ja siinä samassa uusi klubi tämän kompleksin ylimpään kerrokseen. Kyseessä oli mitä luultavimmin kutsuvieraskekkerit, koska aiheesta ei suuremmin ollut mitään mainintaa mm. datan kautta. Taivaalle heijastuneista etsintävaloista äkkäsin kuitenkin että hotelli Simonkentän tolppa oli melko kuuma paikka, enkä ollut ollenkaan väärässä. En tainnut kertaakaan olla tuolla tolpalla minuuttia kauempaa kun asiakas oli taasen kyydissä.

Eräs varhaisen illan asiakkaista oli nainen joka oli selkeästi ollut kutsuvieraana uuden klubin avajaisissa. Kyytiin tullessaan hän kertoi osoitteen ja menimme sitten rauhallisen hiljaisuuden vallitessa kohti päämäärää. Kun olimme melkein perillä, nainen kertoi että emme menekään kohtaan johon yleensä asiakkaat jätetään tässä osoitteessa, vaan kierrämme talon taakse.

"Jäisin tuossa 'hetkellinen pysähtyminen sallittu'-merkin kohdalla pois", ohjeisti nainen. Siis mikä merkki? Kysymys välähti mielessäni, kunnes olin rekisteröinyt ympäristön ja tajusin mistä oli kyse. Minua rupesi naurattamaan ja sanoin naiselle: "Tuo olikin ihan uusi tulkinta tuosta merkistä". Häntä alkoi myös naurattamaan ja kysyi että mikä kyseinen liikennemerkki sitten oli? "Pysäköinti kielletty", vastasin ja sitten meitä molempia nauratti.

"Tämä on kai sitä naisen logiikkaa" sanoi nainen enne poistumistaan.

Osa 2:

Annankadulta alkoivat asiakkaat jo vähitellen loppua, Lostarista tulivat viimeiset asiakkat ulos. Kyytiin tuli n. 25-vuotias mies ja nainen. Ennen kuin olimme kunnolla päässeet liikkeelle nainen pyysi pysähtymään hetkeksi siihen suojatielle. Nainen avasi oven ja huusi lähestyvälle pariskunnalle ivalliseen sävyyn "Hi darling" ja sulki oven.

Suljettuaan oven hän kääntyi miehen puoleen ja kertoi että pariskunnan mies oli hänen exänsä joka oli dumpannut hänet äskettäin. Ja sitten alkoikin melkoinen monilogi jossa nainen sätti exänsä nykyistä naisystävää kaikin mahdollisin tavoin. Naisystävä oli hänen mielestään kamalan näköinen (ei minun mielestäni) ja hirveä huora jne. Matkalla joku hänen tuttavansa soitti naiselle ja nainen tilitti puhelimeen täsmälleen samat asiat.

"Jos se haluaa paneskella tollasta huoraa, niin siitä vaan. On se hyvä että mä olen poistanut kaikki tiedot siitä jätkästä, mä en halua olla missään tekemisissä tollasen jätkän kanssa joka nai tollasii hirveen näköisiä huoria".

Tuota kovalla äänellä suoritettua tilitystä piti kuunnella Annankadulta Kurviin saakka. Että osaa ihminen olla katkera. Ehkä exä halusi vain viettää aikaansa jonkun valoisamman tyypin kanssa.